X-Wing: Avaruussodan aakkoset

T-70-mallin X-Wing, pilottinaan Poe Dameron.

 
Fantasy Flight Games julkaisi Star Wars: X-Wing Miniatures Gamen vuonna 2012. Itse pääsin testaamaan tätä viime sunnuntaina, kun ystäväni Indie-Iiro hommasi pelin tuoreen Force Awakens -laitoksen.

Olin hiukan skeptinen pelin suhteen, vaikka arvostelut ovatkin lähes poikkeuksetta silkkaa hehkutusta. Valmiiksi maalatut pienoismallit ovat toki hienoja, mutta tällaisen pelin kohdalla pelimekaniikka on kaikki kaikessa. Olen viime aikoina tykästynyt lautapeleissä erityisesti useamman pelaajan yhteistyötä tukeviin peleihin, joten perinteinen kahden pelaajan vastakkainasettelu tuntui vähän tylsältä idealta. Lisäksi ajatus siitä, että lisäaluksia pitäisi ostaa erikseen, tuntui kuluttavalta.

Ensimmäisen testipelin perusteella saatoin kuitenkin huokaista helpotuksesta: X-Wing on todella koukuttavaa kamaa!
 

Eri alustyypeiltä löytyy erilaisia liikkeitä.

 

Indie otti peliin investoineen oikeutuksella haltuunsa Imperiumin joukot ja minulle jäivät Kapinalliset. Pelin alussa molemmat pelaajat ostavat samalla pistemäärällä aluksia, pilotteja ja muuta sälää, kuten ohjuksia tai droideja. Tästä testipelissä emme kuitenkaan välittäneet näistä pistemääristä.

Pelikierros on jaettu neljään vaiheeseen. Ihan ensimmäisenä on suunnitteluvaihe, jonka aikana pelaajat päättävät alustensa tulevat liikkeet ja merkitsevät nämä käännettävään kiekkoon, joka jätetään väärin päin pöydälle. Sen jälkeen siirrytään liikkumisvaiheeseen, jossa kiekot käännetään ja alukset liikkuvat yksi kerrallaan kiekkoon merkityn liikkeen mukaisesti, alhaisimman pistemäärän aluksesta isoimpaan. Tähän vaiheeseen sisältyy myös kaikkea pikkusäätöä, kuten tähtäyksen lukitusta sun muuta kikkailua, jota voi hioa omaan taktiikkaansa sopivaksi.

Testipelissämme huolettomasti pelilaudalle viskottuihin asteroideihin törmäiltiin jatkuvasti. Alusten liikeratojen suunnitteluun tuhrautuikin niin paljon aivokapasiteettia, että välillä itse sotiminen meinasi unohtua. Tämäkin on yksi pelin hienouksia!

Koska kyseessä on Star Wars, avaruusalukset lentävät kuin hävittäjälentokoneet. Pelimekaniikka työstää pienoismalleista oikeita Tähtien sodan avaruusaluksia, eikä pelkkiä koreita pelinappuloita, joilla soditaan jotain abstraktia avaruussotaa. "Realistisen" avaruussodankäynnin kanssa tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä, mutta sellaista halajavat voivat aloittaa pelisuunnittelun vaikka tämän luennon pohjalta.

Liikkumisvaiheen jälkeen vuorossa on taisteluvaihe, jonka aloittaa suurimman pistemäärän omaava alus. Hyökkäyksissä heitellään hyökkäys- ja puolustusnoppia. Aluksi räimitään suojat pois ja sen jälkeen kuritetaan runkoa. On kriittisiä osumia sun muuta mukavaa. TIE-hävittäjätkään eivät ole mitään heittopusseja, joten ainakin testipelin perusteella vihollisten tuhoaminen vaatii onnistuneen parisuhteen lailla sitoutumista ja työtä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse on vastapelaajan siirtojen arvuuttelusta ja näitä vastaan toimimisesta. Tämä on siis loistava yhdistelmä aivonystyröitä rassaavaa suunnittelua ja uhkapelivaistoa. Herkullisimmillaan peli on juuri näissä mielettömissä elokuvamaisissa hetkissä, joissa suuri oivallus muhii jossain tietoisuuden nurkilla suurimman epätoivon hetkellä. Se tunne, kun kaikkien tulilinjalla asteroideihin törmäillyt A-Wing singahtaakin yhtäkkiä vihollisen selustaan, heittää U-käännöksen ja ampuu pitkään ja hartaasti säästämillään ohjuksilla perässä roikkuneen TIE Fighterin tuhannen pirstaleiksi, on jotain kertakaikkisen hienoa, suorastaan päräyttävää!
 

A-Wing väijyy asteroidien välissä.

 
Testipelissämme kapinallisten X-Wing ja A-Wing haastoivat Imperiumin kaksi TIE Fighteria ja yhden TIE Advancedin. Peruspakkaukseen sisältyy ainoastaan yksi X-siipinen ja kaksi TIE-hävittäjää, joten tämmöisiä matseja varten tarvitsee löysätä lisää kukkaronnyörejä ainakin kahden lisäaluksen verran.

Suurin epäluuloni liittyi siihen, että peli tulee törkeän hintaiseksi, kun mukaan laskee kunnon avaruustaisteluihin vaadittavat hankinnat. Testipelin perusteella pelko vaikuttaa aiheettomalta, sillä jo viidellä aluksella sai aikaan oikein mehukkaan rähinän. Aikaa kului noin kaksi tuntia, emmekä ehtineet edes pelaamaan loppuun. Toki sääntöjen opettelu hidasti touhua sen verran, että peli nopeutunee tästä vielä huomattavasti.

Isojen avaruustaistelujen pelaamiseen kuluu varmasti tuhottomasti aikaa. Eli ennen kuin kaivaa kuvetta isolla kädellä ja ostaa kaikki alukset aina Slave I:sta Millennium Falconiin, kannattaa miettiä, minkälaista pelitapaa suosii. Jos aikaa on vain silloin tällöin muutaman tunnin sloteissa, tulee varmasti vähemmälläkin toimeen. Lisää infoa pelistä ja siihen julkaistusta sälästä löytyy täältä.

Pöytätilaa X-Wing totisesti vaatii, jopa siinä määrin että lattialla pelaamistakin kannattaa harkita. Yksi huomionarvoinen seikka on myös sopivalla pinnalla pelaaminen. Testipelissämme käytetyllä pöydällä pienoismallit liukuivat vähän turhankin helposti paikoiltaan. Jonkinlainen pelimatto on siis tarpeen. Virallisten pelimattojen hinnat liikkuvat neljässäkympissä, mikä kuulostaa täysin järjettömältä, ellei samalla materiaalilla päällystetä oikeita avaruussukkuloita. Mutta äkkiäkös kekseliäs pelaaja taikoo jostain käyttöönsä sopivan kankaan, vaikka mustan verhon tai jotain vastaavaa.

Maltan tuskin odottaa että pääsen pelaamaan tätä lisää ja kokeilemaan myös varsinaisia tehtäviä. Erityismaininnan X-Wing ansaitsee siitä, ettei leffojen lisenssi ole pelkkää pintaa, vaan koko pelikokemus huokuu kauttaaltaan ehtaa Tähtien sodan tunnelmaa, jonka myötä kolmekymppinen miehenalkukin taantuu kuolaavaksi fanipojaksi!

"Biggs, Wedge, let's close it up. We're going in. We're going in full throttle."
 

Poe Dameron kohtaa TIE Advancedin, jonka puikoissa on itse Darth Vader.