maanantai 9. toukokuuta 2016

XCOM: The Board Game

Globaali kriisi koettelee ihmiskuntaa lentävien lautasten peittäessä taivaat.


 
Pääsin tuossa jokunen viikonloppu sitten viimein pelaamaan XCOM: The Board Gamea. Kyseessä on legendaariseen tietokonepelisarjaan perustuva lautapeli, jonka lähtökohta on yksinkertainen: avaruusolennot hyökkäävät maapallolle ja ihmiskunta kokoaa XCOM-eliittisotilasjärjestön antamaan samalla mitalla takaisin. Eli aluksi tiputellaan taivaalta lentäviä lautasia ja sitten sännätään kommandojoukolla kurittamaan muukalaisia lähietäisyydeltä.

Ja mikäpä olisikaan tämän otollisempi ajankohta ufojen invaasiolle? Nyt kun X-Files eli Salkkarit on lämmitelty takaisin tv-vastaanottimiin ja 1990-luvun kaunein amerikkalainen elokuva Independence Daykin on saamassa jatkoa.

Fantasy Flight Gamesin viime vuonna julkaiseman XCOM: The Board Gamen on suunnitellut Eric M. Lang. Herran aiempia töitä ovat Star Wars, A Game of Thrones ja Call of Cthulhu -korttipelit. En ole päässyt näitä itse kokeilemaan, mutta isoista brändeistä kuitenkin kyse.

Peli on peruskonseptiltaan uskollinen vuonna 1994 käynnistyneelle tietokonepelisarjalle. Avaruuden hirmuja vastaan taisteleminen vaatii tarkkaa resurssienhallintaa ja tiivistä yhteistyötä teknologian kehittämiseen keskittyneiden tiedemiesten, taivaan herruudesta kamppailevien ilmavoimien ja satelliittipuolustuksen sekä budjetin perässä nihkeilevän taloushallinnon ja kommandojoukkojen välillä.

Squad Leader vastaa kommandojoukkojen kokoonpanoista ja tehtävistä.

 
Tietokonepeli on yksinpeli, mutta lautapeliversio on suunniteltu neljälle pelaajalle. Nykyisten lautapelien trendin mukaan tässäkin pelataan yhteistyössä itse peliä vastaan, mikä istuu pelin henkeen hyvin. Tätä voi toki pelata yksin, mutta silloin joutuu vetämään samanaikaisesti neljää eri roolia, ja siinä alkaa olla jo aika paljon muistettavaa. Toisaalta yksin pelaamalla voi myös opetella säännöt ja pelin rytmin. Multitaskaamisen ystäville XCOM:in yksinpeli on kuin taivaan lahja.

Rooleja on pelaajille tarjolla neljä: on ufoja alas ampuvista hävittäjistä ja budjetista vastaava Commander, aseteknologian tutkimukseen ja kehittämiseen keskittyvä Chief Scientist, satelliiteista ja peli-informaation lukemisesta vastaava Central Officer sekä tukikohdan puolustamiseen ja muihin tehtäviin iskujoukkoja kasaileva Squad Leader.

Havainnekuvassa ufot ovat jättäneet Euroopan rauhaan.

 
Pelilaudan jokainen reuna on tarkoitettu yhden roolin pelaamiseen, joten neliömäinen pelipöytä sopii tähän tarkoitukseen parhaiten. Muutenkin tilaa kannattaa varata kaikenlaista sälää, kuten kortteja, nappuloita, noppia ja figuureita varten.

Koska peli on suunniteltu neljälle pelaajalle ja meitä oli vain kolme, joutui yksi meistä pelaamaan aina kahta roolia. Pelasin ensimmäisessä tutorial-pelissä Squad Leaderilla ja seuraavassa helpolla vaikeustasteella pelatussa tehtävässä Commanderin ja Central Officerin yhdistettyä roolia. Roolien kierrättäminen tuo peliin mukavaa vaihtelua ja vähentää gonahtamisen riskiä. Roolien vastuualueet tuntuvat olevan sopivassa suhteessa toisiinsa, vaikka aluksi keltanokkana alokkaana ajattelinkin, että Squad Leaderin johtama kommandojoukko on koko globaalin sodankäynnin kiistämätön keskipiste.

Padi kertoo miten homma etenee.

 
Alun infodumppauksen ja sääntösekoilun keskelläkin huomasin että homma pysyy melko nätisti kasassa koska peli pyörii padilla, mikä tarkoittaa että yksi pelaaja seuraa koko ajan padin antamia ohjeita. Padin armoton koneäly ilmoittaa kiltisti kuinka paljon ufoja ilmatilaan lisäillään ja utelee aina välillä tietoja pelin etenemisestä. Tätä kautta on myös melko vaivatonta tarkistaa sääntöjä. Avaruuden valloittajia vastaan sotimisen tunnelmaa vahvistavat padilta kuultavat äänitehosteet ja musiikki, jotka kuulostavat hyvältä myös kunnon stereolaitteiston välityksellä.

Padin välttämättömyys tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että laite kannattaa muistaa ladata kunnolla jos on menossa pelaamaan sähköttömään paikkaan - sekä varautua muutenkin aina latauspiuhahässäkkään. Tämä tuskin on kenellekään ylitsepääsemätön ongelma, koska elämme muutenkin älypuhelimien kyberavaruussovelluksiin mielensä linkittäneiden kyborgi-ihmisten aikaa.

Vieraiden sivilisaatioiden edustajat saavat innokkaiden antropologien sijaan vastaansa kommandojoukot.

 
Yksi kovimmista haasteista pelissä on aikaraja, joka tuntui tiukalta helpommillakin vaikeusasteilla. Jouduimme jatkuvasti hieman fuskaamaan ja näpyttelemään pelikelloa paussille. Tiukka aikaraja on varmasti pidemmän päälle oivallinen tapa lisätä pelin haastetta, kunhan säännöt alkavat olla ulkomuistissa. Pelikello lisää tunnelmaan sopivasti epätoivoa.

En osaa verrata tätä tietokonepeleihin, kun en ole niitä koskaan pelannut, pelkästään katsonut vierestä kun kaveri pelaa. En ota kantaa millaisin painotuksin tai kuinka onnistuneesti XCOM: The Board Game onnistuu "kääntämään" tietokonepelin lautapeliksi, mutta kyllä tämä vahvasti omilla jaloillaan seisovalta peliltä vaikuttaa.

Yhden tehtävän kestoksi lupaillaan noin 90 minuuttia. Meillä kului ensimmäisiin kahteen peliin kuutisen tuntia, mutta laitettakoon tämä opettelun piikkiin. Muut pelaajat olivat tosin pelanneet tätä aiemminkin ja sain itse opastusta kädestä pitäen kaikissa kohdissa, joten nyyppien kannattaa varata alussa runsaasti aikaa sääntöjen opetteluun. Itselleni jäi  fiilis, että peli kyllä palkitsee siihen sijoitetun ajan ja vaivan. Kohta tässä onkin jo reilun kuukauden päivät yritetty saada seuraavaa peliä aikataulutettua, tällä kertaa neljällä pelaajalla.

"We will not go quietly into the night!"

XCOM:issa ihmiskunnan tilanne on paha mutta ei toivoton.