perjantai 31. elokuuta 2012

Mutant Epoch: The Crevice, osa 1

Aloitimme sunnuntaina Jupan vetämän Mutant Epochin. Kyseessä on William McAuslandin luoma postapokalyptinen D&D legendaarisen  Gamma Worldin hengessä. Sääntömekaniikka pohjaa d100-systeemiin. Hahmot luotiin täysin pelin ehdoilla noppaa heitellen, mitään valinnanvaraa ei pelaajilla ollut. Hahmogalleriasta tuli melko värikäs: ryhmästä löytyy kaksi mutanttia, taistelukyborgi, bioreplikantti ja jopa yksi ”puhdas” ihminen.

Aloitusseikkailuksi Jupa valitsi The Crevicen.

Vuosi on noin 2346. Romahduksen jälkeisessä maailmassa vanha tekniikka on haluttua. Viisihenkinen ryhmämme on matkannut Pitfordista erääseen pahamaineiseen rauniokaupunkiin aarteiden toivossa. Hevoset on jätetty jonkin matkan päässä sijaitsevan rakennuksen suojaan.

Jostain kauempaa kuuluu kirkumista, apinamaisia urahduksia ja laukauksia. Äänet loppuvat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Jatkamme matkaa, kunnes erään kadun kulmassa edestämme alkaa kuulua tasaisena toistuvia jysähdyksiä. Jotain isoa on lähestymässä. Pujahdamme viereisen rakennuksen seinässä olevasta halkeamasta sisään. Seuraamme käytävää varastohalliin, joka on täynnä laatikoita ja tynnyreitä.

Ryhmämme taistelukyborgi Desert Eagle kurkistaa seinän halkeamasta kadulle päälaeltaan aukeavasta luukusta nousevan, 360 astetta näkevän mekaanisen silmänsä avulla. Eagle palaa varastohalliin ja kertoo nähneensä noin 5-metrisen liskon pälyilemässä ympärilleen.

Varastohalli osoittautuu melkoiseksi aarreaitaksi ihmishahmolleni Jimmy-Bobille, joka löytää muun muassa kaasunaamarin, Rambo-veitsen, pienen peilin, pihdit ja vastamyrkkyinjektion. Todelliseen kultasuoneen osuu kuitenkin Mikan replikantti X-88, joka löytää täysinäisen tynnyrin raakaöljyä. Rakennus vaikuttaa muutenkin tutkimisen arvoiselta, joten päätämme ottaa tynnyrin mukaan vasta paluumatkalla.

William McAusland vastaa myös pelin runsaasta kuvituksesta.

Varastohallin lattian pölykerrosta rikkovat suhteellisen tuoreen näköiset jäljet. Kurkistamme suurten, raollaan olevien ovien välistä seuraavalle käytävälle. Hämärällä käytävällä lojuvan romun seassa makaa noin kaksimetrinen hyönteinen. Olennon päästä törröttää luinen putki.

86-senttisen, vuohijalkaisen mutanttivahvistuksemme Goblinin (Jarin hahmo) hiipiessä käytävälle hyönteinen havahtuu. Sihisevä olento syöksee otsansa luuputkesta limaa, jonka Goblin torjuu romusta rakentamallaan kilvellä. Lima syövyttää kilpeä ja siinä näyttää möyrivän jonkinlaisia pieniä toukkia. Goblin tiputtaa kilpensä ja perääntyy.

Peloton ja väkivahva replikanttimme X-88 lähtee juoksemaan kohti ötökkää viidakkoveitsi kädessään. Jimmy-Bob säestää hyökkäystä jousellaan. Valitettavasti nuoli uppoaa X-88:n vasempaan pakaraan. Tämä ei hidasta replikantin vauhtia, kuten ei myöskään keinotekoisen miehen päälle satava limainen happosade. Ryhmämme älykkö, isopäinen mutantti Karcost ampuu jättiläistorakkaa tarkkuuskiväärillään.

Desert Eagle kaivaa rynnäkkökiväärinsä, jonka lippaassa on kokonaiset kaksi luotia. Ensimmäinen ammus osuu tulilinjalla kekkuloinutta Goblinia olkapäähän.

”Mä en koskaan ammu toista kertaa huti”, toteaa itsevarma kyborgi ja ampuu toisen luotinsa ohi.

X-88 hyppää ilmaan ja survaisee hyönteistä viidakkoveitsellään. Jimmy-Bobin nuoli uppoaa olentoon, samoin kuin Goblinin käteen ilmestynyt sininen energiamiekka. Iskuja satelee siihen malliin, että ötökkä on pian pakotettu siirtymään ajasta ikuisuuteen.

Happolima on syövyttänyt X-88:n ihoa, jonka sisään toukat ovat kaivautuneet möyrimään. Jimmy-Bob kokeilee onneaan ja piikittää replikanttiin vastamyrkkyinjektion.

Käytävän päästä löytyy kaksi suurta teräsovea. Toinen on romahtanut saranoiltaan ja johtaa pimeään huoneeseen. Vastapäinen ovi on ehjä ja siinä on numerokoodin vaativa elektroninen lukko.

Lukkoa ihmetellessämme kuulemme askelia. Selustaamme on hiipinyt viisi skullockia. Neljä näistä ihmissyöjäraakalaisista on aseistautunut keihäillä. Viides vaikuttaa pomolta: sillä on toisessa kädessään haulikko ja toisessa kranaatti.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Tauolla olevat kampanjat

Jupa ilmoitti pistävänsä Mutant Epoch -sessiot pystyyn kahden viikon sisällä. Sitä odotellessa päätin listata muutamia peliporukaltamme kesken jääneitä kampanjaluonteisia pelejä.
  
Warhammer Fantasy Roleplay   

Jupan melko tarkkaan kaksi vuotta sitten aloittama legendaarinen The Enemy Within -kampanja on ollut tauolla noin puolitoista vuotta. Saimme tämän parissa aikaan mukavan rutiinin pelaamalla joka viikonloppu aina lauantaisin tai sunnuntaisin. Oma mielenkiintoni alkoi jossain vaiheessa hiipua, pelin maailma ja junaraiteille pakotettu juonenkuljetus eivät jaksaneet viihdyttää enää pidemmän päälle. Kyllästyin myös omaan hahmooni, joka oli kliseinen baaritappelija, jolle en keksinyt yhtään kiinnostavaa koukkua. Nyt on alkanut mieli muuttua, ja tämä tuntuu taas jatkamisen arvoiselta  ihan vain jotta näkisi mitä seuraavaksi tapahtuu.
    
    
    
Pendragon

Toinen Jupan vetämä tauolle jäänyt peli. En ollut mukana alusta asti, joten tuomitsen pelin pelkästään muutamien sessioiden perusteella. Kuningas Arthurin legendoihin perustuva ritariromantiikka kiinnosti (katsoin innostuksissani uudelleen Boormanin Excaliburin), mutta itse peli jätti pahan maun. The Great Pendragon Campaign saa yllä mainitun Warhammer-kampanjan tuntumaan hiekkalaatikolta. Kesäiset sotaretket olivat pelkkää pelinjohtajan kuvailemaa tarinaa, jossa pelaajat pääsivät heittämään noppaa tasaisin väliajoin seuraavissa taisteluissa, joissa mihinkään muuhun ei päässyt vaikuttamaan. Kun pelaajan ainoat vapaasti päätettävät valinnat liittyivät oman kartanon virittelyyn talvivaiheen aikana, ei peli juurikaan kutitellut meikäläisen mielihyväkeskuksia.
   

Star Wars

Jarin luotsaama kotikutoinen kampanja potkaistiin käyntiin syksyllä 2010. Taukoja on ollut, mutta edelliset sessiot ovat vielä elävästi mielessä. Darth Vaderin metsästäessä viimeisiä jedejä Imperiumi pakkovärväsi pelaajahahmot tykinruuaksi. Asepalvelus ei maittanut, joten storm trooper -haarniskat jäivät taistelutantereelle tulikasteesta selviytyneiden ryhtyessä rintamakarkureiksi. Tyylilajiltaan peli on vahvasti pimeälle puolelle kallistunutta, laittoman bisneksen kiemuroissa sykkivää, kyberpunkin ja spagettilänkkärien sävyttämää kostoretkeä. Taustalla soi Tron: Legacyn mainio – varsinaista elokuvaa noin 1000 kertaa parempi – soundtrack, joka tarjoilee pelin henkeen sopivia tunnelmia. Sisältää niin iisimpää maalailua ja hyvää nostatusta kuin retrofuturistista diskojytääkin. Sopii muidenkin science fiction -pelien taustalle.

torstai 2. elokuuta 2012

E.N.O.C. – pois jäänyttä kuvitusta

Kaivelin internetin syövereistä – Nasta Designin sivuilta – muutaman kuvan, jotka eivät mahtuneet ainakaan ENOC  Operaatio Eisenbergin version 1.1 (2011) sivuille. Kaikki alta löytyvät kuvat ovat käsittääkseni Tuuli Juntusen piirtämiä. Konstaapeli Hartman on muuten samanlainen kuin kirjassa, mutta tässä hänellä ei ole talvivaatteita.
  
  
 
   
Good stuff. Täältä löytyy pelikirjan sivuille päätynyttä kuvitusta. Myös Jaakko Tyhtilän jälki ansaitsee tulla mainituksi. Kokonaisuus yltää helposti kotimaisen roolipelikuvituksen kärkisijoille.