Top Secret: Agenttipeli Hollywood-kyttätoiminnan palveluksessa

TSR:n vakoilupeli Top Secret/S.I. ilmestyi 1987.

 
Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta hemmotellen lämmöllään vantaalaisen kerrostalolähiön asukkaita. Mika istahtaa pihan penkille valmiina jutustelemaan yhdestä kaikkien aikojen suosikkipelistään, Top Secretista. Miehen peililasit halveksivat auringonsäteitä aivan kuten 80-luvun rautaiset toimintasankarit antiamerikkalaisia vastustajiaan.
 

Pelimuistoja verestämässä.

 
Top Secret – kaverien kesken ihan vaan ”Toppi” – on TSR:n alun perin 1980 julkaisema vakoilupeli. Mikan porukoihin peli soluttautui Douglas Nilesin vuoden 1987 Top Secret/S.I.-versiona, jossa pääpaino on salaisten ORION- ja WEB-tiedustelupalvelujen välisessä kamppailussa. Mika tutustui peliin 80-luvun lopulla erään vanhemman kaverin vetämässä seikkailussa.

”Ensimmäiset sessiot keskitty sen ajan hengen mukaisesti Neuvostoliiton ja jenkkien kylmän sodan ajan agenttitoimintaan. Se ei toiminut meillä alkuunkaan. Porukka oli niin nuorta silloin, ja eihän niitä kiinnostanu mikään sellanen cloak & dagger -agenttipaska. Mehän ollaan suoraan Hollywood-leffojen kasvatteja, et sieltä löyty paljon enemmän tämmösiä tarttumakohtia ja parempia koukkuja tän kaltasen pelin peluuttamiseen.”

Top Secret jäi muutamaksi vuodeksi sivuun muiden pelien tieltä.

”Se tais olla 90-luvun alkua ku tää Top Secret -peli tuotiin meidän piireihin uudestaan. Se oli sit mietitty paremmin tän meidän pelaajaryhmän intressien mukaan.”

Molempikätisyys on suosittu etu, joka tarjoaa paljon iloa John Woo -faneille.

 

Aktiivisimmat pelivuodet olivat 1993–1995, jolloin peliporukka oli yläasteella. Pelissä keskityttiin tuolloin amerikkalaiseen poliisitoimintaan. Säännöt kolahtivat välittömästi.

”Sehän tuli aika pitkälti vaan siitä, kun me ensimmäisen kerran saatiin meidän kaveriporukan kanssa tää RuneQuest mukaan ja sit siihen oli liitetty tää Chaosium Incin d100-systeemi. Se oli silloin iskostettu meidän ajattelumaailmaan, et se d100-systeemi on se ainoo oikee. Ja siihen liitty semmonen korkea kuolleisuus ja sääntöjen mukana tuleva uhka, niin se meni tän Top Secretin systeemin kanssa yks yhteen, se myi ittensä sellasenaan.”

Talojen sääntöjäkin rupesi pelaamisen myötä syntymään.

”Vuosien varrella Top Secret jalostu aika paljon mut se kuitenkin pysy sen d100-systeemin puitteiden sisällä. Jotkunhan vieläkin sanoo, että toi d100-systeemi ja toi meidän jalostama Top Secret on parhaimpia systeemejä, mitä meiltä löytyy tänä päivänä.”

Talon säännöt merkittiin pelikirjaan.

 

Porukka tviikkasi pelistä vielä astetta kuolettavamman.

”Perussääntöihin oli kirjattu luck pointien käyttö, mikä kuuluu varmaan joidenkin pelaajaryhmien vakiosääntöihin, että pitää olla pelaajalle joku semmonen takaportti seivata se hahmo, pelastaa hahmo varmalta kuolemalta. Sehän lakastiin meidän piireissä niinku saman tien viemäriin, ihan vaan sen takii et porukka diggaa elää varpaillaan joka tilanteessa, oli se tulitaistelu tai takaa-ajo, joku katoilla hyppiminen jonkun roiston perässä, niin siinä aina piti olla sellanen tietynlainen uhka, joka pistää pelaajan pelkäämään sitä tilannetta missä se on.”

Mutta eikös tämä sodi juuri niitä peliporukkaa innoittaneita toimintaelokuvia vastaan, joissa sankareilla tuntuu olevan ainakin 1000 luck pointsia?

”Se juttu oli siinä, et noissa peleissä porukka rakasti niitä toimintakohtauksia, joissa oikeasti sai pelätä hahmonsa puolesta. Jos siihen on liikaa liitetty sitä Hollywood-leffatoimintaa, että hahmo selviytyy yksin jostain tulitaistelusta kymmentä roistoa vastaan, niin siinä katoaa tietysti terä. Ikimuistoisimmat hetket tollasella kuolettavalla pelisysteemillä on siinä, et sä kuitenkin ehkä joskus onnistut pärjäämään alivoimalla ylivoimaa vastaan pelkästään nopilla ja niillä sen hetkisillä peliliikkeillä. Niitä muistellaan sitten vuosien jälkeenkin lämmöllä.”

Top Secret -veteraanilla riittää tarinoita.

  

Lämpimiä pelimuistoja on ehtinyt kertyä paljon. Mika pelasi kavereineen Top Secretia teini-iässä hot seat -tyylillä päivittäin monen vuoden ajan. Hot seatissa yksi tyypeistä iskettiin aina vuorollaan pelinjohtajan penkille ja tälle annettiin jokunen minuutti aikaa kehitellä kasaan seikkailun ainekset. Hot seatiin siirryttiin kun kaikki osasivat ulkoa sääntömekaniikan talon sääntöineen kaikkineen.

”Vedettiin roolipeli-istuntoja improna. Suunnilleen viiskyt prossaa oli etukäteissuunnittelua ja viiskyt prossaa oli improo, mikä oli meille sellainen uudenlainen roolipelisuunta.”

 

"Ei me mitään luck pointeja kaivata!"

  
Jos pelaajahahmoja innoittivat amerikkalaisten kyttäleffojen sankarit, niin millaisia pahikset sitten olivat?

”Me haettiin vihut ja kansainväliset vastustajat Lähi-idän kriisimaista tai lainattiin japanilaisista mafialeffoista sinne jenkkien länsirannikolle.”

Yläasteen jälkeen silloinen peliporukka hajosi. Pelaajat menivät eri kouluihin, eikä yhteistä aikaa enää löytynyt. Top Secret jäi komeroon pölyttymään.

 

Pelinjohtajan suojus keskittyy oleelliseen.

   
Sitten koitti vuosi 2002. Televisiosarja Shieldin innoittamana Mika alkoi vetää Toppia uudelle peliporukalle. Poliisisarja toi mukanaan kokonaan uudenlaisen ajattelumallin. 90-luvun peleissä yksikään poliisihahmo ei ollut tietoisesti korruptoitunut, mutta nyt pelaajahahmot vehkeilivät mafian kanssa ja harrastivat huumekauppaa. Tylympi ote kantoi, ja Mika sai toimia kahdeksan vuotta peliporukan ainoana pelinjohtajana, kunnes koitti tauon paikka.

Kenelle Top Secretia voisi tänä päivänä suositella?

”Jos historiaa haluaa kaivella kylmän sodan tiimoilta, niin silloinhan toi on mitä siistein roolipeli. Pelisysteeminä se on vielä tänäkin päivänä kutinsa pitävä. Se onnistuu ihastuttamaan ja vihastuttamaan pelaajia huolimatta siitä, onko siinä luck pointit vai ei. Sillä nopealla ja kivuttomalla pelimoottorillaan se on kokeilun arvoinen peli.”

 

Pelivanhuksen moottori ei nikottele.

 

Mutta mikä sai miehen kipuamaan pelinjohtajan penkille vuodesta toiseen? Oliko kyseessä ehtymätön määrä ideoita ja kunnianhimoa, jonkinlainen sammumaton tarve päästä toteuttamaan omaa visiotaan tässä kaikkein vastuullisimmassa tehtävässä?

”Suoraan sanottuna kaikille pelinjohtajille vois sanoo, et se on aina maailman epäkiitollisinta hommaa. Ja minkä takii mä olin pelinjohtajana niin monta vuotta noille muille pelaajille, niin syy on siinä, et mä olin tarpeeks tyhmä siihen. Kaikki pelinjohtajat tietää, kuinka paljon se vaatii omasta sydänverestään vuodattaa omia salaisia suunnitelmiaan tai ihanteitaan pelaajien revittäväksi... Niin ehkäpä... No joo... Ehkäpä kaikki pelinjohtajat tietää mistä mä puhun.”

Kuulostaa hyvältä. Vaan onko Mikalla enää minkäänlaisia tulevaisuuden suunnitelmia Top Secretin suhteen?

”On, mutta mä yritän nyt vaan nauttia näistä seniorivuosista, ottaa rennosti ja antaa muiden pelinjohtajien viritellä istuntoja. Mut ehkä tossa jossain lähitulevaisuudessa vois miettiä jotain pientä kivutonta.”