 |
| Onnistuuko peli lunastamaan kannen herättämät odotukset? |
Sunnuntaina Jupa päätti laajentaa peliporukkamme tajuntaa
OpenQuest-nimisellä BRP-johdannaisella, jossa pääsisimme vaihteeksi
seikkailemaan luolissa. Hahmot luotiin nopeasti – ilman nopan heittoja –
jakamalla luolamestarin antamat pisteet ominaisuuksiin ja kykyihin. Karismaa ei
pelinjohtajan mahtikäskyn johdosta saanut tiputtaa alle kasin.
Omasta
seikkailijastani muodostui kilvellä, äpärämiekalla ja lyhyellä jousella
aseistautunut peloton soturi Modulok. Prosessi oli kaikin puolin kivuton (nopan
heittelyn puuttuessa kukaan ei päässyt itkemään huonoa noppatsägäänsä) ja pian
pääsimmekin jo pelaamaan.
 |
| RuneQuestin mukaan 21 on paras ikä ensimmäiselle seikkailijalle. |
Seikkailijamme ovat
kuulleet huhuja pohjoisessa asuvasta veritaikuutta harjoittaneesta noidasta,
Nizur-Thunista, joka asui Kotkavuorilla sata vuotta sitten. Kuten niin
monet uskalikot ennen meitä, myös omat seikkailijamme löytävät itsensä
kapuamasta näiden samaisten vuorten kivikkoisia rinteitä haaveillen satumaisista
aarteista. Mikan hahmo Krynn
kuulemma unelmoi omasta valtakunnasta.
Lopulta edessämme
kohoaa kalliolle rakennettu linnoitus, jonka edustalla seisovasta patsaasta on
enää jalat jäljellä. Marssimme oviaukosta sisään. Kahden käden kirveellä
varustautunut johtajamme Madman komentaa meidät etenemään kolmiomuodostelmassa.
Kolmiomuodostelma vaihtuu pian timanttimuodostelmaan, joka tarjoaa ryhmämme
velholle (Jari) parhaan suojan.
Hiippailemme kivenlohkareiden ohi syvemmälle linnoituksen julkisivun takaa avautuvaan
sokkeloiseen luolastoon. Lyhtyjemme valo väpättää hermostuneesti kiveen
hakatuilla seinillä. Yhtäkkiä ansalankojen laukaisemat nuolet suihkivat
seinistä iskien Madmaniin ja velho Magmar Severiniin. Kuolemilta vältytään, ja
etenemme jatkossa entistä varovaisemmin. Taiteilemme köyden päähän möykyn, jota
heittelemme käytäville. Köyttä takaisin vedettäessä moni ansa laukeaa.
Saavumme
valkoiseen kristallihuoneeseen, jonka hiotut ja peilimäiset seinät hohtavat
vihreää valoa. Peilikuvamme heijastuvat seinistä irvokkaasti vääristyneinä.
Seuraavan huoneen seinät taas ovat kauttaaltaan kasvien ja sienirihmaston
peitossa. Huonojen vibojen saattelemana poistumme tästäkin huoneesta pikaisesti.
 |
| Aitoa retroilua? Jupa hyödyntää luolaseikkailussaan kynän ja ruutupaperin sijaan modernia teknologiaa. |
Seuraavalta
käytävältä löydämme puisen oven takaa huoneen, jonka kivisellä istuimella istuu
iso muumio, sylissään suuri sotavasara. Muumion yläpuolelle seinään kaiverrettu
teksti ”Kuolemankin jälkeen minä vartioin sinua” ei ryhmämme oppineiden
mielestä lupaa hyvää. Peräännymme takaisin käytävälle pohtimaan, miten saisimme
napattua istuimen koukussa roikkuvan kultaisen avaimen.
Ehdotan, että
ennen avaimeen koskemista voisimme sitoa muumion jalat köysillä kiinni kivisen
istuimen jalkoihin. Muitakin hyviä ehdotuksia kuullaan. Samalla velho Magmar
valmistelee jonkinlaista Madmanin kirveeseen liittyvää loitsua. Yhtäkkiä –
syytöksistä päätellen velhon loitsuamisen tuloksena – muumio kohottaa päänsä! Syyttely lakkaa yhtä
nopeasti kuin oli alkanutkin, ja istuimeltaan nousseen muumion sinisenä
hehkuvat silmät saavat meidät ryhmittäytymään taisteluvalmiuteen käytävän
molemmin puolin.
Muumio hyökkää
velhon kimppuun, mutta mitään kovin eeppistä taistelua ei pääse syntymään, niin
vaivattomasti hirvitys kuukahtaa muutamasta selkään mätkähtäneestä miekan ja
kirveen iskusta. Modulok sujauttaa miekkansa huotraan, niin hyvältä muumiolta
jäänyt sotavasara käsissä tuntuu (eikä äpärämiekan vahinkoheitto 1D8:lla ole
kauheasti sanottavaa sotavasaran 2D8:lle).
Nappaamme
kultaisen avaimen ja jatkamme matkaa. Seuraavan huoneen lattian halkaisee
kuilu, jonka pohjaa ei pimeässä näe. Heitämme kuiluun kiven, mutta kolahdusta
ei kuulu. Toteamme kuilun olevan mahdollisesti pohjaton. Raahamme viereisellä
käytävällä lojuvan muumion ruumiin kuilun reunalle ja tönäisemme sen alas. Seikkailijan
ammatissa kannattaa välttää ylimääräisiä riskejä.
Kuilun toisella
puolella on puinen ovi. Sinne pääseminen vaatii kolmen metrin hypyn. Sidomme
ensimmäiseen hyppäjään, Modulokiin, varmuuden vuoksi köyttä. Hyppy sujuu
atleettimaiselta seikkailijaltani kuitenkin vaivattomasti ja vieläpä voltin
kera.
Oven lukkoon sopii
muumion huoneesta löytynyt kultainen avain. Oven takaa paljastuvassa huoneessa
on kaksi pientä kirstua. Toinen kirstu on koristeltu pääkallolla. Nappaan
varovaisesti arkun kerrallaan. Sidomme arkkuihin köyttä, jota pingottamalla
hivutamme ne yksi kerrallaan kuilun toiselle puolelle. Myös Modulokin hyppy takaisin
onnistuu.
Toisesta arkusta
löytyy 50 kultarahaa, jotka jaamme toverillisesti tasan. Pääkalloarkusta löytyy
pieni lasinen pullo täynnä mustaa nestettä, jota kukaan ei rohkene maistaa.
 |
| Ensimmäiset sessiot sujuvat vielä toverillisessa hengessä. Jari esittelee hahmoaan Mikalle, joka esittää kiinnostunutta. |
Jatkamme matkaa,
kunnes löydämme seuraavan tutkimattoman huoneen. Huoneessa on ovi, jota emme
saa avattua. Oven yläpuolella lukee ”Polvistu mestarisi edessä”.
Polvistumme ja kappas – ovi aukeaa! Huoneessa kohtaamme mietteliään näköisen miehen istumassa kivisellä istuimella. Miehen kaavun helma yltää lattialle
asti. Mies nostaa katseensa meihin ja lausuu halveksien: ”Kurjat kuolevaiset,
kiroan teidät!”
Magmar sinkoaa
kädestään salaman, ja samalla meidät kironnut mies katoaa. Hänen paikaltaan
ilmoille lehahtaa valtava kärpäsparvi.
Magmar yrittää
kylvää ryhmäämme pelkoa velhoja kohtaan, mutta saa osakseen pelkkää naurua.
Mitä pelättävää näissä karkuun luikkivissa ja kirouksia latelevissa ukoissa
muka on?
Seuraavasta
huoneesta löydämme kahdeksan metriä syvän kuopan, jonka pohjalla on
nälkiintyneen näköinen vanhus, joka huutaa toistuvasti olevansa Nizur-Thun.
Pohdiskelemme tilannetta. Tämäkö muka sata vuotta sitten hallinnut mahtava velhokuningas?
Päätämme lassota ukon
ja vetää hänet sitten ylös, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Temppu
onnistuu vasta noin kahdenkymmenen minuutin päästä. Vedämme sätkivää ja rääkyvää
miestä köydellä hitaasti luoksemme. Saatuamme vanhuksen viimein ylös hän hajoaa
tomuksi ja tuhkaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti