Descent: Journeys in the Dark

Descentissä kohdataan enemmän lohikäärmeitä kuin perus D&D -seikkailussa.

 
Kulunut kesä oli roolipelirintamalla omalta osaltani hiljainen. Ainoa mitä ehdin pelaamaan muutamaan otteeseen oli Descent: Journeys in the Dark -lautapelin toinen laitos. Onneksi tämä olikin sitten silkkaa hunajaa!

Peli on harmaita aivonystyröitä sekä viihdearvoista vastaavia hermopäätteitä juuri oikeista kohdista stimuloiva luolamättöfantasia 2–5 pelaajalle. Yksi pelaaja pelaa hirviöitä ja loput ottavat haltuunsa mieleisensä sankarihahmon – mukana on perinteinen mutta kevyesti HeroQuest-lautapeliä monipuolisempi kattaus velhoa, kääpiötä ja mitä näitä nyt on. Tehtäviä voi pelata yksittäispakattuina, mutta homman suola tuntuu olevan kampanjapelaaminen, jolloin tehtävien välissä voi päivittää hahmojaan ostamalla näille vaikkapa uusia tavaroita.

Säännöt eivät ole niin simppelit, etteikö väärille tulkinnoille jäisi tilaa. Eli jos jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, on kyseessä varmasti väärin tulkittu sääntö.  Omissa peleissämme esimerkiksi stunnaus oli pitkään huomattavasti tehokkaampi kuin oikeasti, jolloin hyvin harvoja vihollisia kannatti edes päästää päiviltä.

Descent on suunniteltu tiimipeliksi, joten sooloilemalla hommasta ei tule muuta kuin itku. Näin tinkimätön ryhmätyön ylistys on pelisuunnittelun ehdoton vahvuus ja jokaisella hahmolla on oma paikkansa ryhmässä. Myöskään mitään totaalista kuolemaa ei pelissä koeta, vaan taistelutoverit pystyvät aina elvyttämään kanveesiin murjotun kaverinsa. Näin ollen kukaan tipu pois pelistä lopullisesti.
 

Sankarit ovat ulkoisesti jokseenkin samasta puusta veistettyjä heppuja, kun taas hirviöjengeissä goblinit, elementaalit ja lohikäärmeet hengaavat keskenään sulassa sovussa.

 
Erityiskiitoksen peli ansaitsee myös siitä, että jokaisessa tehtävässä on aina tarkkaan määritelty päämäärä, jonka saavuttaminen on tie voittoon. Pelkkä hirviöiden teurastus on siitäkin huono taktiikka, että ne ovat useimmissa tehtävissä uudelleen syntyvää sorttia. Myös hirviöiden pelaajalla on tehtäväkohtaisesti määritelty selkeä tavoite, jonka perusteella hän voittaa.

Lisäksi kaksiosaisissa tehtävissä ensimmäisen tehtävän onnistumiset ja epäonnistumiset määrittävät seuraavan tehtävän valtasuhteita. Esimerkiksi erään tehtävän ensimmäisessä osassa kuolevat talonpojat, joita pelaajien pitää suojella, ovat tehtävän toisessa osassa mukana hirviöiden zombiearmeijassa.

Pelin kesto tuntuu pitenevän sitä mukaa kun haaste kasvaa. Aluksi tehtävän saattaa suorittaa vaivatta tunnissa, pidemmälle pelattaessa yhteenkin tehtävään hurahtaa useampi tunti. Kaikki peliaika on kuitenkin laatuaikaa, sillä tehtävät alkavat aina kiinnostavimmasta mahdollisesta kohdasta suoraan toiminnan keskeltä, eikä aikaa tuhraannu epäkiinnostavan vaelteluun pelilaudan reunasta toiseen.

Descentin hauskinta antia ovat pelaajien strategiapalaverit, joita pidetään tiuhaan tahtiin – voitto on usein hiuskarvan varassa, joten tällaista suunnittelua todella tarvitaan. Tässä mielessä hirviöpelaajan osa on hieman epäkiitollinen – silläkin puolella olisi varmasti hauskempaa useamman pelaajan voimin!
 

Descentin tehtävissä toiminnan makuun pääsee nopeasti.