torstai 4. heinäkuuta 2013

"Äää, ihan sama, mä vedän vaikka taas sen parryn..."

Jari on piirtänyt pelihahmonsa Call of Cthulhuun.
En ole kovin kummoinen pelaaja. Tylsistyessäni menetän keskittymiskyvyn ja muutun passiiviseksi pelin suhteen. Selailen kännykkää, piirtelen ja heitän off game -läppää muiden pelaajien kanssa. Syyt ovat yhdentekeviä ja niitä löytyy joka lähtöön: huono fiilis, liian raskas mekaniikka jne. Niin kauan kuin yksikään näistä syistä ei riitä lopettamaan pelaamista, oleellista on ainoastaan se, mitä voisin tehdä pelin parantamiseksi.

Useimmat pelikirjat uhraavat sivukaupalla mustetta pelkästään pelinjohtajan neuvomiseen. Ikään kuin pelin viihdyttävänä pitäminen olisi ainoastaan yhden ihmisen vastuulla. Pelaajalta riittää, että kunhan saapuu ajoissa paikalle  tai kunhan edes saapuu. Pelaajat ovat myös innokkaita neuvomaan pelinjohtajaa siitä, miten peliä tulisi vetää. Säännöistä ollaan jatkuvasti näsäilemässä, jos löytyy vähääkään huomautettavaa.

Olen tullut siihen tulokseen, että hyväksi pelaajaksi kehittyminen vaatii yhtä lailla harjoittelua kuin onnistuneen pelin johtaminenkin. Ehkä pelaajien — ainakin meikäläisen  kannattaisi välillä katsoa peiliin ja pohtia, kuinka voisi itse parhaiten edistää pelin viihdyttävyyttä. Keräsin muistutukseksi kasan pelaajille suunnattuja vinkkejä, joiden lukemisesta tuskin on mitään haittaakaan:

Stargazer's World: Don't ask what the GM can do for you

Tales of the Rambling Bumblers: Become a Better Player

Look, Robot: 11 ways to be a better roleplayer

Täydellisessä maailmassa jokainen pelaaja tallettaisi nämä neuvot sydämeensä ja pyrkisi kulkemaan niiden viitoittamaa tietä tulevissa peleissään. Mutta koska me emme kuitenkaan ota opiksemme, kannattaa peliryhmien varautua kokeilemaan myös jotain muuta  kuten vaikkapa pienempiä ryhmäkokoja.

Omassa peliporukassamme olemme huomanneet, että viidellä pelaajalla peli kangistuu liiankin helposti keskenään jutusteleviksi pieniksi porukoiksi viimeistään pelihahmojen hajaantuessa tai pitkäkestoisen taistelun aikana. Olemme alkaneet kokeilla kolmen pelaajan ryhmiä, joista meillä on toistaiseksi pelkästään hyviä kokemuksia. Kaikkiin peleihin eivät pienemmät ryhmäkoot tietenkään sovi.

Näin lopuksi lienee asiallista todeta, että koska peleissä on kyse hauskanpidosta, ei vapaa-aikaa kannata uhrata naama irvessä pelipöydän ääressä mököttämiseen. Näissä mietteissä onkin hyvä lähteä kohtaamaan illan haasteet Dungeon Crawl Classicsin pariin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti