Call of Cthulhu: The Sanatorium, osa 2

Jupa pelautti tämän Mansions of Madness -seikkailukirjasta löytyvän jännitysnäytelmän loppuun jo joulukuun puolella. Hiffasin tuolloin, miksi puritaanisemman cthulhuilun sekaan ei ole suositeltavaa sotkea aseita. Ammuskelun määrä kallisti peliä reilusti pulpimpaan suuntaan, ja totaalisen sekoboltsille taajuudelle siirryttiin viimeistään siinä vaiheessa, kun hampaisiin asti aseistautuneiden pelihahmojen sanity tippui riskirajoille. Well, what the hell, lystiä oli kuitenkin koko rahan edestä!

1921. Viisikkomme jatkaa saarella sijaitsevan mielisairaalan tutkimista. Seitsemän seinähullua potilasta hilluu laitoksessa vapaana, ja hoitajat ovat joko kuolleita tai kateissa. Löysimme sairaalan johtajan, tohtori Brewsterin paloiteltuna huoneensa lattialta. Veritöiden takana olevat tahot vaikuttavat oletettavasti jossain lähistöllä. Meillä on myös ikävä aavistus siitä, että sairaalassa olisi suoritettu kummallisia rituaaleja jonkin ylimaallisen esiin manaamiseksi.

Lyhyen ihmettelyn jälkeen yhdistämme henkilökunnan arkistosta löytyneen Bobby Birchin kansion työpöytänsä ääreen tapettuun hoitajaan. Ainoa heppu, jota meillä ei ole vielä ollut kunnia tavata, on siis Charles Johnson. Mies on hoitaja, joka sattuu myös olemaan entinen potilas, mikä tuntuu tällä hetkellä aavistuksen epäilyttävältä yhdistelmältä.

   

Yksityisetsiväni Jimmy ja Mikan toimittaja Monty päättävät haastatella tarkemmin erästä potilasta, Darlenea, jonka löysimme lukemasta Danten Infernoa. Nuoren naisen oikeasta henkilöllisyydestä ei ole tietoa, hänet löydettiin vaeltelemasta Bostonin kaduilta vailla rihman hiertämää. Darlenelta on lääkityksen avulla saatu esille 27 eri persoonallisuutta, joista yksi on muinaisen Egyptin prinsessa Anephis — sama hallitsija, joka mainittiin Castro manuscriptissä. Jimmy ryhtyy valmistelemaan tarkoitukseen sopivaa lääkeannosta.

Laitoksen ulkopuolelta kuuluu miesäänen messuamista ja kirkumista. Lawman, Bacon ja Willie lähtevät sairaalasta etsimään äänen alkulähdettä. Matkalla miehet ohittavat kärähtäneen kissan raadon. Pimeän metsikön keskeltä löytyy isoja kiviä, joista yhden päällä on ihmisruumiin palasia. Kolmikko karaisee mielensä ja jatkaa matkaansa kohti yötaivasta vasten piirtyvää, pimeää majakkaa.

Miehet astuvat majakkaan. Kierreportaiden yläpäässä on lukittu luukku, jonka Bacon rysäyttää voimalla auki. Willie ja Lawman katselevat avuttomina, kuinka Bacon katoaa jalat sätkien luukun yläpuoliseen hämärään, josta erottuu punaisena säkenöivää valoa. Lawman tyhjentää haulikkonsa molemmat piipulliset kohti ylhäällä pimeässä hehkuvaa valoa. Miehet harppovat kierreportaita hätäisesti alas ja kiiruhtavat ulos majakasta yrittäen teljetä ulko-oven perässään.

Lawman hätkähtää kuullessaan vierestään rusahtavan kalahduksen. Willien päähän on isketty kirves. Mies tuupertuu elottomana maahan. Lawman kääntyy ja näkee kirvettä pitelevän jättiläisen, joka on pukeutunut hoitajan asuun. Asu on yltä päältä veressä. Hoitajan kasvoilla on mielipuolinen virne, jonka Lawman päättää pyyhkiä haulikollaan. Laukaus jyrähtää ja Charles Johnson mätkähtää elottomana maahan.

Majakan ulko-ovi räjähtää ja lentää kauas nurmikolle. Oviaukko täyttyy kauttaaltaan vaaleanpunaisena säkenöivästä, saippuakuplamaisesta aineesta, jota valuu hitaasti ulos. Lawman ampuu kohti mömmöä. Aine ei reagoi mitenkään, joten Lawman päättää ottaa jalat alleen.

Mielisairaalassa Jimmy on piikittänyt Darleneen liian tuhdin annoksen lääkettä. Montyn kaavailemaa haastattelua on pakko lykätä tuonnemmaksi, sillä neito simahtaa sohvalle. Päätämme haastatella seuraavaa sopivaa potilasta, eli kellarin seiniin verellä piirtänyttä runoilija Allen Hardingia. Mies hokee: ”Mä en haluu lähtee, mut se haluu syödä mut ja se haluu syödä sut!” Annamme runoilijalle piikin rauhoittavaa.

Vauhkoontunut Lawman säntää huutaen sisään ja alkaa selittää tapahtunutta. Lawman keuhkoaa kiven päältä löytyneestä paloitellusta ruumiista, Baconin ja Willien kuolemasta ja kauhistuttavasta olennosta, joka lähestyy meitä paraikaa. Päätämme uskoa ystäväämme ja keräämme ripeästi kaikki potilaat aulaan, josta kiiruhdamme ulos kohti rantaa ja lauttaa. Rannalla makaa lautan kapteeni, vanha ukko Ebeneser, kuolleena. Lautta on sadan metrin päässä rannasta puoliksi veteen uponneena.

Jonkin matkan päässä olevan kummun päältä valuu jotain kummallista. Osittain kiinteän ja osittain aineettoman oloinen valtava kuplamainen kammotus lähestyy seuruettamme hitaasti mutta varmasti. Mömmö on läpimitaltaan noin 20 metriä.

Jimmyllä keittää yli ja mies ampuu olentoa — tuloksetta. Sitten onkin Montyn vuoro flipata: toimittaja kaivaa pistoolinsa ja ampuu yhden potilaista, 63-vuotiaan Blanchen (joka istui mielisairaalassa kolmen lapsensa taposta).

”Se on noitten syytä, ne on kaikki meitä vastaan! Mä en kuole näitten syliin!” Monty raivoaa ja tähtää toista potilasta, Leonardia, joka hyökkää Montyn kimppuun. Lawman keskeyttää miesten painin ja paimentaa koko konkkaronkan takaisin sairaalaan.

   
Sairaalassa Lawman sytyttelee lyhdyllä verhoja palamaan. Neronleimauksen kantavana ajatuksena on testata kuplamömmön tulenkestävyys. Me muut kiiruhdamme laitoksen läpi yrittäen auttaa potilaita pysymään vauhdissa mukana. Eräs potilaista, Henry Adam Barber, työntää toisen potilaan, pyörätuolissa lepäävän seniilin veteraani Randal Billingsin, pihamaalle – suoraan mömmön syliin! Aine syö vanhuksen punaisen säkenöinnin säestämänä. 

Lawman ampuu veteraania työntäneen Henryn, jonka ruumiin mömmö myös auliisti nielee. Oliosta luikerteleva lonkero tarttuu myös potilaana tunnettuun runoilijaan, Allen Hardingiin, joka katoaa kauhusta huutaen luonnottoman hirvityksen sisään.

Jimmy kantaa yhä tajutonta Darlenen sylissään ulos liekehtivästä sairaalasta. Monty ja Lawman seuraavat mukana. Lawman pysähtyy ja puhuu oudolla äänellä: ”Turhaan pakenette. Haluan vain naisen. Antakaa hänet minulle.”

Lawman tokenee ja ryhmämme pako jatkuu kohti majakkaa. Väittelemme siitä, mitä pitäisi tehdä. Jimmy ei tahdo luovuttaa naista mömmölle. Kuplamössön lähestyessä majakkaa koukkaamme rantaan, josta löydämme hylätyn leirin. Teltasta löytyy lintubongarin kaukoputki ja päiväkirja, jossa mainitaan rantahietikkoon hautautunut laiva. Monty etsii paikan ja alkaa kaivaa venettä hiekasta paljain käsin.

Jimmy ja Lawman lähtevät tutkimaan liekehtivän sairaalan viereisiä vajoja. Herrojen mielessä siintää uskalias suunnitelma haalia bensakanistereita ja sytyttää sairaalan kiertänyt mömmö palamaan. Vajat ovat henkilökunnan koteja, ja yhdestä löytyy kippari Ebeneserille 13.10.1896 osoitettu kirje, jossa mainitaan onnenamuletti, jota on käytetty myös Innsmouthiin purjehtineiden laivojen pohjissa. Meitä harmittaa, ettemme ehtineet tutkia ukon ruumista rannalla. Kaiken sen sekoilun keskellä ei vaan juolahtanut mieleen.

Jimmy laskee tajuttoman Darlenen vajan viereen sairaalan pihamaalle ja juoksee hakemaan  bensakanistereita. Lawman tutkii, onko sairaalan generaattori mahdollista virittää räjähtämään. Jimmy lorauttelee kanistereista bensavanoja pihamaalle. Monty luovuttaa veneen kaivamisen suhteen ja palaa seuraamme vain huomatakseen mömmön valuneen pihalle.

Ehtimättä reagoimaan Monty katsoo, kuinka mömmö nappaa maassa makaavan Darlenen lonkerollaan. Monty kaivaa pistoolinsa ja tulittaa olentoa. Naisen nielaissut mömmö kipunoi punaisena. Yöilma muuttuu kellertäväksi. Mömmö turpoaa ja kiinteytyy. Olennon päälle kasvaa musta pallo, josta lentää jotain taivaalle. Äänivalli räjähtää, pihan puut lentävät ilmaan ja maa repeää. Koko liekehtivä sairaala rätisee ja meinaa lähteä lentoon. Ilma kuumenee. Jimmy juoksee kohti rantaa. Mömmö räjähtää valtavana punaisena tulipallona.

Jimmy ja Monty tulevat myöhemmin tajuihinsa. Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Jimmyllä on vakavia palovammoja. Sairaalan piha on kuin sodan jäljiltä. Lawmanin palanut ruumis lojuu maassa. Lopulta rannikkovartiosto saapuu paikalle.

Viikkoja sairaalassa. Kuukausia mielisairaalassa. Jimmy ja Monty sopertelevat sekavia tarinoita saaren tapahtumista. Jimmy sekoaa lopullisesti, joten ensimmäisen Call of Cthulhu -hahmoni, yksityisetsivä James O'Donnellin, ura jatkuu enää laitoksen kolkoilla käytävillä.

Mikan hahmo Monty pääsee mielisairaalasta kuuden kuukauden jälkeen. Hänellä todetaan dissosiatiivinen persoonallisuushäiriö. Mies on hermoraunio ja popsii mielialalääkkeitä. Hänestä tuntuu, ettei mikään ole totta. Maailma on näytelmä, jossa hän on pelkkä sivustakatsoja.