Finncon 2023: Tekoälyistä ja kirjallisuudesta

Suomen suurin science fiction -tapahtuma käynnissä Tampereen yliopistolla.

Pyörähdin sunnuntaina Finnconissa kuuntelemassa paneelikeskustelut tekoälystä ja kirjallisuudesta, kvääri-spefistä sekä avaruusoopperasta. Ja mitäpä muutakaan Tampereelta olisi irronnut matkamuistoksi kuin muutama turkulainen science fiction -lehti.

Kävijämäärissä mitattuna Finncon tuskin vielä lähivuosina uhkaa Ruisrockin tai Hangon Regatan asemaa kansan syvien rivien bailufestarina, mutta matkalla ollaan, ainakin sen kuhinan perusteella mikä Rosebudin kirjakasojen ympärillä oli käynnissä heti yliopiston aulassa. Vastustin kirjashoppailun houkutusta heittämällä onnistuneen itsehillintäheiton ja suuntasin kohti luentosalia A1, joka löytyi vasta useiden epäonnistuneiden etsintäheittojen jälkeen.

Tekoälyä ja kirjallisuutta käsittelevässä paneelikeskustelussa ohjelmistotekniikan emeritusprofessori sekä kolme tieteiskirjailijaa pohdiskelivat, ovatko Chat GPT ja vastaavat kielimallit uhka vai mahdollisuus kirjallisuudelle.

Panelistien mukaan Chat GPT:n kaltaiset sisältögeneraattorit eivät sisällä kovin paljon mitään älykkyydeksi luokiteltavaa: "Tekoäly on terminä kärsinyt jonkinlaisen inflaation. Varsinkin mediassa ja bisneksessä."

Sisältögeneraattorit ja kielimallit perustuvat perinteisiin tietokoneiden vahvuuksiin eli kykyyn käsitellä valtavia datamääriä. Ne toimivat kuten poliitikot kun heiltä kysytään asiasta, josta eivät varsinaisesti tiedä, eli laittavat hyvältä kuulostavia lauseita peräkkäin. Ne siis pyrkivät tuottamaan esitysmuotoja, mutta eivät tunne merkityksiä.

Ja kirjallisuus perustuu nimenomaan merkityksiin.

Kirjailijat voivat käyttää sisältögeneraattoreita tekstien kääntämiseen, tiivistämiseen, henkilöhahmojen tekemiseen tai vaikkapa kirjallisuusmarkkinoiden analysointiin. Amerikkalaiset kirjailijat ilmeisesti käyttävät jo työssään kielimalleja esimerkiksi "tylsiin kohtiin", joita voi generoida lajityypin mukaan.

Ainoastaan tekstigeneraattorien kehittäjillä itsellään on tiedossa, mitä datajoukkoja mukaan on otettu ja onko niiden tekijänoikeus voimassa. Aiheen tiimoilta onkin meneillään paljon tekijänoikeusoikeudenkäyntejä. 

Mahdollisista uhkakuvista mainittiin historiantutkija ja kirjailija Yuval Noah Hararin huoli siitä, että netti saattaa saastua tekoälyjen tuottamasta sisällöstä, teksteistä ja valepersoonista.

Yhteenvetona kuulemastani voisi kai todeta, että aidosti uutta luovia keinoälyjä pääsee edelleen ihmettelemään lähinnä tieteiskirjallisuuden sivuilla. Mutta sellaisia odotellessa on taatusti huisin paljon raflaavampaa haipata kaiken maailman kuvageneraattoreita ja tsättibotteja tekoälyinä.

Tekoälyhommelin jälkeen oli sopivasti aikaa vielä muutamalle ohjelmanumerolle.

Kirjailijoiden paneelikeskustelussa Kvääri-spefi ajassa ja paikassa - Kuinka miljöö vaikuttaa representaatioon ruodittiin sukupuolen ja seksuaalisuuden käsittelyä spekulatiivisessa fiktiossa. Aihetta lähestyttiin panelistien omien teosten kautta.

Sunnuntai-iltapäivän kruunasi Avaruusoopperan uusi aalto on täällä! -paneelikeskustelu. Neljän kirjailijan keskustelussa kävi ilmi, että oman maailman luominen on kivaa puuhaa jos on laiska tekemään taustatutkimusta, eikä haittaa vaikka jo lukion fysiikka tuottaisi haasteita.

Kaiken keskellä ehdin kierrellä myös festarialueen kirjamyyntipisteillä. Lehtihyllystä mukaan tarttui kaksi Spin-lehteä. Turun science fiction -seuran julkaisu ilahdutti kiinnostavilla, laadukkailla ja ennen kaikkea hauskoilla jutuilla. Vai miltä kuulostaa artikkeli pöytäroolipelien hirviöiden evoluutiosta 1970-luvulta nykypäivään?

Nysalor-kustannuksen tiskillä minulle yritettiin myydä äyriäiskauhua.

Kysyin löytyisikö heiltä sitä Solomon Kane -kokoelmaa ja sepäs olikin myyty täällä jo loppuun. Lohtua löytyi lupauksesta, että sitä tulisi olemaan tarjolla Ropeconissa. Uhosin tulevani sinne ostohousut jalassa. Voisin toki tilata sen netistä, mutta mitäs fiilistä siinä sitten olisi.

Kyseistä kirjaa on kuulemma painettu kustantamolle tyypillisen 150 kappaleen sijaan 300, mikä on siis pelkästään oikein ja lähes kiistaton todiste Jumalan olemassaolosta.

Nyt kun vaan malttaisin odottaa Ropeconiin asti...

Kuiskaus pimeässä ja lähes olematon festariraportti Kauh... Finnconista

Lukemattomia Kuiskauksia pimeässä.

Ehdin tänä vuonna Finnconiin vain tunniksi, mutta onneksi räpylään tarttui puhtaasti kansien perusteella valitut viisi numeroa Kuiskaus pimeässä -lehteä. Kauhuturistille antoisin juttu koskee Helsinki-matkailua Lovecraftin tunnelmissa. Suositeltavaa luettavaa etenkin jos kauhukirjailijoiden haudat taikka muinaisista uskonnoista ammentavat patsaat inspiroivat - vai miten olisi teosofien oma erikoiskirjasto Kruununhaassa?

Lehdissä on artikkelien lisäksi arvosteluja, novelleja ja runoja. Esimerkiksi numerosta 2/2019 löytyy Aarne Lindenin ohjaaman Keltainen kuningas -näytelmän arvostelu sekä haastattelu Apteekkari Melchior -sarjasta tunnetusta virolaiskirjailija Indrek Harglasta.

Lehteä julkaisee H. P. Lovecraft - Historiallinen seura ry. Päätoimittajana on tuoreista Lovecraft-käännöksistä tunnettu Lauri Lattu. Lehti kaipailee kynäilijöitä ja täältä löytyy kirjoitusohjeita kiinnostuneille. Seuran päätapahtuma on huhtikuussa järjestettävä KauhuCon, joka muistettiin mainita myyntitiskilläkin. Kävin siellä ainakin kerran ennen pöpöä ja Rikhardinkadun kirjastossa oli kieltämättä kauhutapahtuman luonteelle sovelias tunnelma kohdillaan!

Paikasta puheen ollen, olen käynyt Finnconissa ainakin kerran Turussa 2011. Ehkä joskus muuallakin, kenties Helsingissä 2006? Sinä päivänä kun se on mahdollista, matkustan aikakoneella vuoden 2010 Finnconiin Helsinkiin fanittamaan George R. R. Martinia ja Alastair Reynoldsia. Toki sitä ennen pitäisi ehtiä lukea Tulen ja jään laulut, mutta odotan että telkkusarjan istuttamat kuvat haalistuvat tarpeeksi - siihen mennessä varmaan Ilmestysten avaruuttakin löytyy jo filmattuna.

Olen paikkoihin kiintyvää nostalgiassa kylpevää sorttia, joten Finnconin vuosittainen muuttoliike tekee siitä vaikeammin lähestyttävän, aavistuksen hähmäisemmän ja myös henkisesti etäisemmän kuin mitä tiettyihin rakennuksiin ja alueisiin sitoutuneet tapahtumat. Kesäinen Otaniemi herätti tänään iltapäivällä henkiin muistoja kaukaisilla rannoilla ajelehtivista aurinkoisista Ropeconeista. Asiaa ei yhtään helpottanut kun Aalto-yliopiston kandidaattikeskuksen arkkitehtuuri ja kummallisen sekavat sisätilatkin loihtivat hetkittäin mieleen Dipolin.

Tästä jutusta piti tulla jonkinlainen Finncon-raportti mutta... No joo, yritetään pelastaa mitä pelastettavissa on!

Ensisijainen tarkoitukseni oli katsastaa avaruusmatkoja käsittelevä esitelmä, mutta luokkahuone oli täpötäynnä, joten jatkoin kiltisti matkaani.

Kävikin mäihä, jotta ehdin juuri sitä ennen käydä kurkkaamassa paneelikeskustelua, joka pohjasi Hesarin mielipideosastolla julkaistuun nuorisolääkärin kirjoitukseen otsikolla Pilaako kauhu nuoret? Keskustelua aiheesta kävivät äikänmaikka Olli Lönnberg, kirjavinkkari Pia Göös sekä tapahtuman kunniavieras, kauhukirjailija Magdalena Hai.

Panelistien yhteinen lähtökohta ilmeisesti oli, että vaikka olisi kokenut jotain kauheaa, voi lukemalla käsitellä sitäkin turvallisesti. Kirjallisuuden ikärajojen säätämisen ja käyttökelpoisuuden hankaluutta pohdiskeltiin ja Hai mainitsi, että samanikäiset lukijat ovat hyvinkin eri viivoilla herkkyytensä ja lukemansa materiaalin käsittelykyvyn suhteen. Göösin mukaan yleensä moraalipaniikin taustalla on tuntemattoman pelko.

Lönnberg lopetti keskustelun toteamalla, että jatkuvasti muuttuvassa maailmassa voimme sanoa varmaa olevan vain sen, mikä on tutkitusti varmaa. Ja sen perusteella: "Nuoriso on ehdottomasti pilalla, siitä on kerätty aineistoa jo kahdentuhannen vuoden ajalta!"

PoroCon 2016: Pöytäpelaajien Flow

Pöytäpelaajia Suvilahden Kattilahallin edessä.

 
Tämän postauksen julkaisu näin Brexit-äänestyksen tulosten ja juhannusaaton äärellä ei kieli erityisen vahvasta tilannetajusta, mutta kun blogi on ollut näinkin pitkään lomalla, täytyy juttuja potkia ulos elimistöstä silloin kuin se vain suinkin on mahdollista. In any case, tässä lyhyt festivaaliraportti reilun kuukauden takaa.

Pöytäpelaajien Flow-festivaali

Toukokuun puolivälissä Helsingin Suvilahden Kattilahallissa järjestettiin uusi pöytäpelitapahtuma PoroCon. Pyörähdin paikalla pikaisesti lauantaina. Ohjelma sisälsi kattauksen kortti-, figu-, ja lautapelejä: tarjolla oli muun muassa Magicin, Pokémonin ja Yu-Gi-Oh!:n SM-kisat. Figupuolen isoista nimistä mainittakoon Warhammer 40,000. Lisäksi Suomen lautapeliseura ry oli lainannut tapahtumaan pelejä, joita pääsi testailemaan niille varatulla alueella. Pöytäroolipelejä en festivaalialueella nähnyt.

Kattilahalli oli täpötäynnä porukkaa aina teineistä keski-iän kynnyksellä käyskenteleviin pelaajiin. Yhdellä screenillä pyöri Hearthstone-livelähetys samalla kun hallin toisella laidalla kaupiteltiin vanhoja Nintendo-pelejä.

Olin tapahtumassa puhtaasti turistin roolissa. Historiani korttipeleissä saattaisi olla toisenlainen, ellei aktiivikauteni olisi sijoittunut vuoden 1996 kesällä kaveripiirissäni velloneeseen Doomtrooper-buumiin. Kuka tietää, miten olisi käynyt jos tuo peli olisi ollut Magic: The Gathering... Näihin ajatuksiin upposin katsellessani pöytärivistöjen draftausta.

Myyntikojuilla oli houkuttelevia alennuksia, mutta sain hillittyä ostohimon muistuttamalla itseäni kaikista peleistä, jotka lepäävät vaatehuoneen ylähyllyllä keräämässä pölyä. Muistuttelimme kaverini kanssa toisiamme näistä tosiseikoista sekä siitä, että meillä on hyviä lautapelejä, joita emme ehdi kunnolla pelaamaan. XCOM oli kaverilla harkinnan alla, mutta totesin, että Dead of Winter on melko samanlainen, ehkä jopa aavistuksen viihdyttävämpi.

Battlestar Galactica -lautapeli olisi silti lähtenyt mukaan, jos olisin sellaiseen törmännyt.

Kolmipäiväisen tapahtuman kiinnostavinta antia olisi itselleni ollut sunnuntainen X-Wing-turnaus, mikä jäi lopulta väliin, kun peliä on tullut pelattua vasta kaksi matsia, enkä ole toistaiseksi tohtinut sijoittaa omaan avaruuslaivueeseen. Juttelin aiheesta hieman myyntitiskillä ja sain kuulla, että Helsingin X-Wing-skene on erittäin aktiivinen. Peli itsessään on kuulemma ollut sen luokan myyntimenestys, että sitä varten on pystytetty lisää tehtaita.

Oli hienoa nähdä, kuinka paljon harrastukseensa sitoutunutta porukkaa tapahtuma keräsi. Figupelipuolellakin törmäsi toinen toistaan hienompiin taidonnäytteisiin niin pikku-ukkojen maalausjäljessä kuin taistelutannerten toteutuksessa.
 

Monet figupelien maastoista olivat valtavan kokoisia.

Pieteetillä rakennettuja yksityiskohtia.

Infinityn arvostelun löydät täältä.

Kirpparipuolelta löytyi myös vanhempia pelejä.

Draftausta.