Vuoden kulttuuriteko – Uuden sukupolven paluu

Tähtilaiva Enterprisen miehistö poseeraa.

”Space: the final frontier...”                                                      

 

Kutonen (entinen The Voice) aloittaa lupaavasti: Twin Peaksin lisäksi kanava on nimittäin alkanut esittää Star Trek: The Next Generationia arkipäivisin klo 18 (uusinta 00.30). Tänään esitettiin kuudes jakso (Where No One Has Gone Before), mutta vielä ehtii hyvin mukaan. Kyseessä on nimittäin sarja, jonka jaksot ovat old school -tyyliin onnistuneesti yksittäispakattuja (paitsi ne harvat kaksiosaiset). Jaksojen välistä jääminen ei siis monen nykysarjan tapaan vie pohjaa sarjan seuraamiselta.

 

Suomessa aikoinaan Star Trek: Uusi sukupolvi -nimellä esitettyä sarjaa tehtiin seitsemän tuotantokautta vuosina 1987–1994. Jo pelkästään ykköskaudessa on 26 jaksoa. Taso vaihtelee, mutta parhaimmillaan meno on mahtavaa hyvien scifi-ideoiden yhdistyessä kiinnostaviin henkilöhahmoihin ja mielenkiintoiseen maailmaan. Ihmiskunnan tulevaisuus – kolmannen maailmansodan jälkeinen – näyttää vaihteeksi valoisalta. Ihminen on noussut moraaliltaan oman aikamme homo sapiensia korkeammalle tasolle ja päässyt hyödyntämään paremmin koko potentiaaliaan.

 

Tähtilaivan uljas miehistö tutkii avaruuden käymättömiä korpimaita ja kohtaa jatkuvasti monenlaisia, usein ihmiskunnan menneisyydestä muistuttavia alkukantaisia kulttuureita. Ihmiset eivät väkisin tyrkytä muille omia arvojaan, vaan lähestyvät vieraita kulttuureita kunnioittavasti. Näiden asioihin sekaannutaan ainoastaan silloin kun se on välttämätöntä.

 

Ongelmien ratkaisussa Enterprisen miehistö turvautuu aina ensisijaisesti diplomatiaan. Ehdan tieteisfiktion tapaan monet pulmat selviävät ahkeran tieteellisen – Star Trekin maailman omia lainalaisuuksia noudattavan – tutkimuksen avulla.

 

Toki matkan varrella törmätään myös vihamielisiin olentoihin, joiden kanssa joudutaan diplomatian sijaan turvautumaan vaiheisiin tai fotonitorpedoihin – mutta silloinkin vain itsepuolustuksen nimissä! Välillä taas kohdataan huomattavasti ihmistä kehittyneempiä elämänmuotoja, kuten vaikkapa mystinen Q.

 

Itselleni tämä on lapsuuteni tärkeimpiä sarjoja, joka on myös kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Parhaat scifi-ideat tempaavat mukaansa niin onnistuneesti, ettei toisinaan kuviin eksyvää halvan näköistä puvustusta ja lavastustakaan jaksa moittia – halutessaan nämä voi jopa nähdä kunnianosoituksena tieteisfiktion värikkäälle pulp-historialle!

 

Kapteeni Picardin sanoin:

 

“Let’s make sure that history never forgets the name… Enterprise.”

Mutant Epoch: The Crevice, osa 2

Viime sunnuntaina porukka oli hyvässä vireessä ja peli rullasi oikein mallikkaasti. Naurattaa vieläkin, kuinka helposti kesken kaiken töihin lähteneelle Jarille saatiin sijainen – joka kaiken lisäksi pelasi Jaria paremmin! Energiajuomaa ja hampurilaisia kului (ainakin meikäläisellä) ja noppaa pyöriteltiin kiitettävällä antaumuksella. Vaan nyt itse asiaan, eli takaisin vuoteen 2346 – tai jonnekin niille main – ja vaaroja kuhisevan rauniokaupungin pölyisille käytäville.

Vuohijalkaisen mutanttimme Goblinin (Jari) keihäs lentää ilman halki tervehtimään taaksemme hiippailleen skullock-lauman johtajaa. Myös oman hahmoni Jimmy-Bobin kaivama haulikko jyrähtää kaihoisasti lähettäessään yhden ihmissyöjistä autuaammille metsästysmaille. Karcost ja Desert Eagle ylireagoivat näyttävästi: raakalaisten sekaan lentää niin kranaattia kuin Eaglen asekädestä suhahtavaa rakettiakin. Kaikki kynnelle kykenevät heittäytyvät käytävälle räjähtävän tulimyrskyn tieltä viereisen huoneen hämärään suojaan – ja ojasta allikkoon!

Huoneen katonrajasta kimppuumme lepattelee pienen koiran kokoisia paholaislepakoita. Jimmy-Bob huitoo siivekkäitä riivaajia loitommas ensihätään sytyttämällään hätäsoihdulla. Goblin tiputtelee äänekkäästi kirkuvia pirulaisia käteensä ilmestyneellä energiamiekalla bioreplikantti X-88:n (Mika) halkoessa kiusanhenkiä viidakkoveitsellään.

Viimeisen lepakon lätsähtäessä lattialle vedämme syvään henkeä, ennen kuin tutkimme räjähdyksen jäljiltä yhä savuavan käytävän. Keräämme skullockien palaneilta ruumiilta talteen kaiken ehjän ja käyttökelpoisen. Lepakkojen ruumishuoneelta löytyy myös ehjä rannekello sekä lukittu ovi, jonka onnistumme murtamaan.

Huoneen lattialla lojuu siellä täällä luita. Seinän poikki kulkevasta isosta, ihmisen mentävästä ilmastointiputkesta puuttuu ritilä. Yhdestä huoneen hyllystä löytyy pistooli, jossa on täysinäinen lipas. Ilmastointiputkesta alkaa kuulua kolinaa. Peräännymme hätäisesti takaisin oviaukkoon.

Raahaamme hyllyjä ja muuta murtamamme oven telkeämiseen sopivaa rojua oviaukon viereen. Ilmastointiputken aukosta luikertelee esiin valtava, noin kolmimetrinen mato. Äänistä päätellen lisää on tulossa. Suljemme oven ja raahaamme lisää tavaraa varmistamaan että se myös pysyy kiinni.

Palaamme ihmettelemään elektronisella lukolla varustettua teräsovea. Ovessa lukee teksti ”STERILE FACILITY”. Ryhdymme hajottamaan oven viereistä seinää kaikilla mahdollisilla työkaluilla. Ahkeran ja pitkäjänteisen uurastuksen tuloksena saamme viimein aikaiseksi reiän, josta mahdumme läpi.

Käytävällä makaa tutkija-asuisia luurankoja. Asuihin on kirjailtu teksti ”Val Biotech Inc.”. Käännymme käytävän ensimmäisestä mutkasta oikealle ja löydämme oven, jonka edessä on paljon luurankoja, osa tunnistamattomaksi hajonneita. Ovesta löytyvien jälkien perusteella sitä on yritetty rikkoa.

Goblin onnistuu tiirikoimaan lukon. Oven takaa paljastuu jonkinlainen kontrollihuone täynnä pöytiin kiinni rakennettuja tietokoneita. Seinällä on myös valtava videomonitori. Löydämme seinästä virtakytkimen, jonka naksautamme päälle. Monitorit välähtävät ensin siniseksi, sitten niille ilmestyy Val Biotech Inc. -logo.

Jimmy-Bob-hahmoni esikuva on Bruce Spencen näyttelemä pilotti elokuvassa Asfalttisoturi (Mad Max 2, 1981). 

Tietokoneisiin erikoistunut hahmoni Jimmy-Bob istahtaa tuolille ja alkaa näpyttelemään. Päälle kytkemäämme varavirtaa näyttää riittävän melkein vuorokaudeksi.

Yhden turvakameran kuvassa kameran ohi välähtää jotain ihmistä isompaa. ”Sulkekaa ovi!” komentaa Jimmy-Bob ja muut tottelevat.

Viimeisin tietokoneen arkistoista löytyvä merkintä on syyskuulta 2196. Laitoksen sijainniksi on merkitty Las Angeles, Kalifornia. Täällä on ilmeisesti kehitelty bioaseita sotilaalliseen tarkoitukseen. Tiedostoista löytyy myös maininta projektista nimeltä ”Inhaler”. Suurin osa laitoksen käyttämästä sähköstä ohjataan kellaritason ruokintasiiloihin.

Jimmy-Bob yrittää ottaa yhteyttä verkkoihin huonolla menestyksellä. Langaton yhteys sataan muuhun tietokoneeseen kuitenkin löytyy – näistä ainoastaan yksi vaikuttaa olevan yhä toiminnassa. Isolle videoruudulle välähtää kuva pimeästä, vastaavanlaiselta kontrollihuoneelta vaikuttavasta tilasta. Autiolta vaikuttavan kontrollihuoneen ikkunasta näkyy tähtiä ja kuu. Liekö kyseessä jonkinlainen satelliitti tai observatorio.

Jimmy-Bobin penkoessa tietokonetta muut tutkivat huonetta. X-88 löytää metallisen laatikon, jonka sisältä löytyy lääkintätarpeita ja vastamyrkkyinjektioita. Lattialta löytyy myös kannettava tietokone – mutta ei siihen sopivaa akkua.

Karcost löytää pienen pistoolin, jossa on yksi luoti. Hän heittää pistoolin Goblinille, joka katsoo toista mutanttia kysyvästi?

”Ammu ittes”, Karcost kehottaa ja muu ryhmä remahtaa nauruun.

Goblin ei anna Karcostin tylyn huumorin lannistaa itseään vaan jatkaa huoneen tutkimista ja löytää naisandroidin rikkinäisen pään. Näyttää siltä kuin androidin päähän olisi ammuttu luoti ohimosta sisään.

Naamaansa peittävää likaista sänkeä raapiva Jimmy-Bob vilkaisee olkansa yli ja huikkaa: ”Hei Goblin, arvaa mitä sanotaan naisandroidille jota on ammuttu päähän? Ei mitään, se on sanottu sille jo kerran!”

Jimmy-Bobin verestävistä mulkosilmistä valuu kyyneleitä miehen hirnuessa hevosmaista nauruaan.

To be continued…

Mutant Epoch: The Crevice, osa 3

Mutant Epoch: The Crevice, osa 1

Aloitimme sunnuntaina Jupan vetämän Mutant Epochin. Kyseessä on William McAuslandin luoma postapokalyptinen D&D legendaarisen  Gamma Worldin hengessä. Sääntömekaniikka pohjaa d100-systeemiin. Hahmot luotiin täysin pelin ehdoilla noppaa heitellen, mitään valinnanvaraa ei pelaajilla ollut. Hahmogalleriasta tuli melko värikäs: ryhmästä löytyy kaksi mutanttia, taistelukyborgi, bioreplikantti ja jopa yksi ”puhdas” ihminen.

Aloitusseikkailuksi Jupa valitsi The Crevicen.

Vuosi on noin 2346. Romahduksen jälkeisessä maailmassa vanha tekniikka on haluttua. Viisihenkinen ryhmämme on matkannut Pitfordista erääseen pahamaineiseen rauniokaupunkiin aarteiden toivossa. Hevoset on jätetty jonkin matkan päässä sijaitsevan rakennuksen suojaan.

Jostain kauempaa kuuluu kirkumista, apinamaisia urahduksia ja laukauksia. Äänet loppuvat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Jatkamme matkaa, kunnes erään kadun kulmassa edestämme alkaa kuulua tasaisena toistuvia jysähdyksiä. Jotain isoa on lähestymässä. Pujahdamme viereisen rakennuksen seinässä olevasta halkeamasta sisään. Seuraamme käytävää varastohalliin, joka on täynnä laatikoita ja tynnyreitä.

Ryhmämme taistelukyborgi Desert Eagle kurkistaa seinän halkeamasta kadulle päälaeltaan aukeavasta luukusta nousevan, 360 astetta näkevän mekaanisen silmänsä avulla. Eagle palaa varastohalliin ja kertoo nähneensä noin 5-metrisen liskon pälyilemässä ympärilleen.

Varastohalli osoittautuu melkoiseksi aarreaitaksi ihmishahmolleni Jimmy-Bobille, joka löytää muun muassa kaasunaamarin, Rambo-veitsen, pienen peilin, pihdit ja vastamyrkkyinjektion. Todelliseen kultasuoneen osuu kuitenkin Mikan replikantti X-88, joka löytää täysinäisen tynnyrin raakaöljyä. Rakennus vaikuttaa muutenkin tutkimisen arvoiselta, joten päätämme ottaa tynnyrin mukaan vasta paluumatkalla.

William McAusland vastaa myös pelin runsaasta kuvituksesta.

Varastohallin lattian pölykerrosta rikkovat suhteellisen tuoreen näköiset jäljet. Kurkistamme suurten, raollaan olevien ovien välistä seuraavalle käytävälle. Hämärällä käytävällä lojuvan romun seassa makaa noin kaksimetrinen hyönteinen. Olennon päästä törröttää luinen putki.

86-senttisen, vuohijalkaisen mutanttivahvistuksemme Goblinin (Jarin hahmo) hiipiessä käytävälle hyönteinen havahtuu. Sihisevä olento syöksee otsansa luuputkesta limaa, jonka Goblin torjuu romusta rakentamallaan kilvellä. Lima syövyttää kilpeä ja siinä näyttää möyrivän jonkinlaisia pieniä toukkia. Goblin tiputtaa kilpensä ja perääntyy.

Peloton ja väkivahva replikanttimme X-88 lähtee juoksemaan kohti ötökkää viidakkoveitsi kädessään. Jimmy-Bob säestää hyökkäystä jousellaan. Valitettavasti nuoli uppoaa X-88:n vasempaan pakaraan. Tämä ei hidasta replikantin vauhtia, kuten ei myöskään keinotekoisen miehen päälle satava limainen happosade. Ryhmämme älykkö, isopäinen mutantti Karcost ampuu jättiläistorakkaa tarkkuuskiväärillään.

Desert Eagle kaivaa rynnäkkökiväärinsä, jonka lippaassa on kokonaiset kaksi luotia. Ensimmäinen ammus osuu tulilinjalla kekkuloinutta Goblinia olkapäähän.

”Mä en koskaan ammu toista kertaa huti”, toteaa itsevarma kyborgi ja ampuu toisen luotinsa ohi.

X-88 hyppää ilmaan ja survaisee hyönteistä viidakkoveitsellään. Jimmy-Bobin nuoli uppoaa olentoon, samoin kuin Goblinin käteen ilmestynyt sininen energiamiekka. Iskuja satelee siihen malliin, että ötökkä on pian pakotettu siirtymään ajasta ikuisuuteen.

Happolima on syövyttänyt X-88:n ihoa, jonka sisään toukat ovat kaivautuneet möyrimään. Jimmy-Bob kokeilee onneaan ja piikittää replikanttiin vastamyrkkyinjektion.

Käytävän päästä löytyy kaksi suurta teräsovea. Toinen on romahtanut saranoiltaan ja johtaa pimeään huoneeseen. Vastapäinen ovi on ehjä ja siinä on numerokoodin vaativa elektroninen lukko.

Lukkoa ihmetellessämme kuulemme askelia. Selustaamme on hiipinyt viisi skullockia. Neljä näistä ihmissyöjäraakalaisista on aseistautunut keihäillä. Viides vaikuttaa pomolta: sillä on toisessa kädessään haulikko ja toisessa kranaatti.

To be continued...

Mutant Epoch: The Crevice, osa 2

Tauolla olevat kampanjat

Jupa ilmoitti pistävänsä Mutant Epoch -sessiot pystyyn kahden viikon sisällä. Sitä odotellessa päätin listata muutamia peliporukaltamme kesken jääneitä kampanjaluonteisia pelejä.

  

Warhammer Fantasy Roleplay   

Jupan melko tarkkaan kaksi vuotta sitten aloittama legendaarinen The Enemy Within -kampanja on ollut tauolla noin puolitoista vuotta. Saimme tämän parissa aikaan mukavan rutiinin pelaamalla joka viikonloppu aina lauantaisin tai sunnuntaisin. Oma mielenkiintoni alkoi jossain vaiheessa hiipua, pelin maailma ja junaraiteille pakotettu juonenkuljetus eivät jaksaneet viihdyttää enää pidemmän päälle. Kyllästyin myös omaan hahmooni, joka oli kliseinen baaritappelija, jolle en keksinyt yhtään kiinnostavaa koukkua. Nyt on alkanut mieli muuttua, ja tämä tuntuu taas jatkamisen arvoiselta – ihan vain jotta näkisi mitä seuraavaksi tapahtuu.

    

    

    

Pendragon

Toinen Jupan vetämä tauolle jäänyt peli. En ollut mukana alusta asti, joten tuomitsen pelin pelkästään muutamien sessioiden perusteella. Kuningas Arthurin legendoihin perustuva ritariromantiikka kiinnosti (katsoin innostuksissani uudelleen Boormanin Excaliburin), mutta itse peli jätti pahan maun. The Great Pendragon Campaign saa yllä mainitun Warhammer-kampanjan tuntumaan hiekkalaatikolta. Kesäiset sotaretket olivat pelkkää pelinjohtajan kuvailemaa tarinaa, jossa pelaajat pääsivät heittämään noppaa tasaisin väliajoin seuraavissa taisteluissa, joissa mihinkään muuhun ei päässyt vaikuttamaan. Kun pelaajan ainoat vapaasti päätettävät valinnat liittyivät oman kartanon virittelyyn talvivaiheen aikana, ei peli juurikaan kutitellut meikäläisen mielihyväkeskuksia.

   

Star Wars

Jarin luotsaama kotikutoinen kampanja potkaistiin käyntiin syksyllä 2010. Taukoja on ollut, mutta edelliset sessiot ovat vielä elävästi mielessä. Darth Vaderin metsästäessä viimeisiä jedejä Imperiumi pakkovärväsi pelaajahahmot tykinruuaksi. Asepalvelus ei maittanut, joten storm trooper -haarniskat jäivät taistelutantereelle tulikasteesta selviytyneiden ryhtyessä rintamakarkureiksi. Tyylilajiltaan peli on vahvasti pimeälle puolelle kallistunutta, laittoman bisneksen kiemuroissa sykkivää, kyberpunkin ja spagettilänkkärien sävyttämää kostoretkeä. Taustalla soi Tron: Legacyn mainio – varsinaista elokuvaa noin 1000 kertaa parempi – soundtrack, joka tarjoilee pelin henkeen sopivia tunnelmia. Sisältää niin iisimpää maalailua ja hyvää nostatusta kuin retrofuturistista diskojytääkin. Sopii muidenkin science fiction -pelien taustalle.

E.N.O.C. – pois jäänyttä kuvitusta

Kaivelin internetin syövereistä – Nasta Designin sivuilta – muutaman kuvan, jotka eivät mahtuneet ainakaan ENOC – Operaatio Eisenbergin version 1.1 (2011) sivuille. Kaikki alta löytyvät kuvat ovat käsittääkseni Tuuli Juntusen piirtämiä. Konstaapeli Hartman on muuten samanlainen kuin kirjassa, mutta tässä hänellä ei ole talvivaatteita.
  

  

 

   
Good stuff. Täältä löytyy pelikirjan sivuille päätynyttä kuvitusta. Myös Jaakko Tyhtilän jälki ansaitsee tulla mainituksi. Kokonaisuus yltää helposti kotimaisen roolipelikuvituksen kärkisijoille.