 |
| Blogin maskotti kantaa vuosien painolastia harteillaan, kuten lukemattomia 0-levelin hahmokuolemia historian hämärään haalistuneissa retroklooneissa... |
Uhoa tässä blogissa on aina piisannut, lupauksia on lupailtu, harvemmin pidetty. Tässä suhteessa ei liene tarvetta muuttaa toimivaa konseptia.
"Elämä on se juttu, mikä tapahtuu sillä aikaa kun laadit suuria suunnitelmia", totesi John Lennon.
Olen tuumaillut roolipelien suhteen yhtä sun toista, aina seikkailuidiksistä omaan roolipeliteoriaan. Silti itse pelirintamalla on ollut kuolemanhiljaista, koska vapaa-ajalla olen usein valunut kuin vesi aina pienemmän vaivan suuntaan. Egoni on kirjoittanut shekkejä, joita kroppa ei ole kyennyt lunastamaan.
Heikoimpinakin vuosina on blogin seinälle ilmestynyt vähintään yksi postaus, festariraportti Ropeconista tai jotain selittelyä miksei mitään tapahdu. Roolipelit ovat välillä meinanneet unohtua tienposkeen, vaikkakin olen sitä mieltä, että kaikki kirjallisuus ja elokuvat ovat olemassa nimenomaan roolipelejä varten. Mutta hei, turha itkeä kuluttaja-asiamiehelle, tätä saa tällä rahalla!
En ole jostain syystä vieläkään kyennyt antamaan blogille armonlaukausta. Analytiikka tietää kertoa, että joku tänne yhä eksyy. Liekö kohtalon ivaa, että kävijöitä vaikuttaa olevan enemmän nyt kuin silloin aikoinaan. Lopettakaa!
Luoja yksin tietää ketä tästä on syyttäminen. Ehkä Stranger Things ja Critical Role ovat potkineet harrasteeseen uutta nostetta ja näyttäneet, että roolipelit soveltuvat muuhunkin kuin saatananpalvontaan.
Jos jokin asia tässä blogissa kaduttaa, niin se taannoinen Falling Skies -telkkusarjasta intoilu. Tekisi mieli poistaa koko juttu, mutta en tohdi väärentää historiaa niin radikaalisti. Jätin koko sarjan lopulta kesken. Olkoon se muistona ajasta ennen Expansea, Westworldia ja Raised by Wolvesia. Olin nuori ja epätoivoisesti scifin tarpeessa, helppohan se on nyt suoratoistopalvelusotien aikana naureskella.
Etuoikeuksistani käsin tahdon kiittää kaikkia tyyppejä, jotka ovat antaneet julkaista haastattelunsa tässä blogissa. Ja aivan erityiskiitos menee oman peliporukkani tyypeille, olen teille pelkästään velkaa kaikesta! Haleja ja pusuja, sellaisia kolmasti rokotettuja, steriilejä, maskeilla ja turvaväleillä, Nato-nahkatakki niskassa! Ja jos Jupa pidät sen megadungeon-seikkailun nyt juhannuksena niin lupaan tuoda Pepsi Maxia!
10-vuotias on edelleen lapsi, joten katsotaan mitä blogissa ehtiikään tapahtua vielä ennen murrosikää. Luvassa on ainakin yksi alkuperäistä Star Wars -roolipeliä koskeva juttu sekä festivaaliraportti Ropeconista 2019. Se festarihomma piti julkaista heti tapahtuman jälkeen kolme vuotta sitten, mutta ajattelin sulatella sitä pari päivää. Ja niinpä sitten tein. Vaan kuka tietää, ehkä leikittelen eri aikatasoilla hyppelyllä Quentin Tarantinon ja Christopher Nolanin tyyliin ja julkaisenkin sen vasta Ropecon 2022 -raportin jälkeen. Koska miksikäs ei?
Amerikkalaisen viihdeteollisuuden aivopestessä älypuhelimiinsa ja somejättien digitaaliseen informaatiokohinaan addiktoituneita kuluttaja-kansalaisia on perinteisillä pöytäroolipeleillä yhä oma erityislaatunsa ja paikkansa yhteisessä kosmoksessamme. Katseletko mieluummin toisten kertomaa tarinaa vai luotko itse omasi?
Mikäli jumalat ovat suopeita, tulee tästä kaikkien aikojen roolipelivuosi! Ja koska elämme vuotta 2022, löytyy Hikinörtin roolipeliblogi myös Instagramista! Ryhdyhän siis seuraajaksi ennen kuin kaveri ehtii!
