Mikäs se semmoinen roolipeliblogi on, mikä ei käsittele laisinkaan roolipelejä?
Vuosi 2015 oli pelaamisen suhteen jokseenkin hiljainen. Hiukan Dungeons & Dragonsia ja yksi sessio Ankhia. Tähän päälle muutama peli Ropeconissa. Siinäpä se. En itse vetänyt yhtään peliä. Roolipelien ohella pelasin lähinnä muutamia lautapelejä, Avalonia ja Descentiä. Syitä pelityhjiöön on monia, mutta olen toiveikas – jossain tulevaisuudessa häämöttävät vielä monet seikkailut.
Kaikeksi onneksi roolipelaaminen kuitenkin edustaa itselleni paljon enemmän kuin "pelkkiä" pelisessioita. Lapsena ensimmäistä kertaa roolipeleihin tutustuessani huomasin nopeasti kuinka elokuvat, tv-ohjelmat, kirjat ja sarjakuvat muuttuivat lähteiksi, joista saattoi ammentaa jos jonkinlaisia ideoita itse peleihin. Magus ja muut lehdet tarjosivat jatkuvasti uusia näkökulmia ja pohdiskeltavaa. Puhumattakaan itse roolipeleistä ja niiden lisäosista. Kaikki nämä ideat, seikkailut ja maailmat olivat kiinnostavia silloinkin kun niitä ei päässyt pelaamaan! Ja ovat sitä edelleen.
Jos roolipelaaminen on urheilua, niin pelikirjat, lisäosat, blogit ja lehdet ovat sijoittamista siihen henkiseen pääomaan, jonka voimauttamana urheilija valjastaa mielensä kohti huippusuoritusta. Ne tarjoavat niitä mentaalisia lisäravinteita, joilla mielikuvitus pidetään hengissä silloinkin kun kentälle ei ole asiaa.
Lueskelin viime vuonna monenlaisia kiinnostavia läystäkkeitä, kuten vaikkapa Cthulhu Apocalypse -lisäosan sekä Dead Light ja Cold Harvest -seikkailut. Cthulhu Apocalypse tarjoilee työkalupakin oman näköisensä maailmanlopun tuottamiseen, sekä valmiita seikkailuja hieman erilaisen, oudon ja vähemmän nähdyn maailmanlopun merkeissä. Dead Light taas on "viikon hirviö" -tyyppinen pläjäys ja Cold Harvestissa kohdataan kauhuja 1930-luvun Neuvostoliitossa. Todella hyytävää kamaa, ei voi muuta sanoa!
Idioottilaatikon eli television suunnalla kiinnostavinta antia ei sittenkään tarjoile nostalgiaa suoneen tykittävä "Salkkarit" iänikuisine foliohattusalaliittoineen, joita elvytettäessä voidaan näköjään vetää mattoa katsojien jalkojen alta ihan miten vaan käsikirjoittajia sattuu milloinkin huvittamaan, vaan James S. A. Coreyn nimellä science fictionia kynäilevän kirjailijaduon teoksiin pohjautuva The Expanse, tuo kahdensadan vuoden päähän ihmiskunnan asuttamaan lähiavaruuteen sijoittuva dekkaritarina, joka porautuu syvälle Maan, asteroidivyön ja Marsin välisiin poliittisiin jännitteisiin.
Hetkittäin tuntuu kuin The Expanse olisi se scifisarja, jota olen odottanut koko elämäni. Could it be?
Näistä jos ei irtoa ideoita ja inspiraatiota tuleviin peleihin, niin ei sitten mistään!
