 |
| Ihmiskunnan tulevaisuuden toivot Spock (Zachary Quinto) ja Kirk (Chris Pine) valmiina palvelukseen. |
Höpöhöpö-mysteerien ja cliffhangereiden ystäviä ilahduttaneella Lostilla breikannut J. J. Abrams on varmasti oikea ihminen päivittämään maailman toiseksi tunnetuimman scifi-brändin valkokangasseikkailut. Näin ajattelin nähtyäni ensimmäisen uuden Star Trekin (2009). Abrams modasi Star Trekistä action-spektaakkelin suoraan mainstream-yleisölle. Kaupallisesti ajatellen kyseessä oli nerokas temppu – trekkinörtit katsovat leffan kuitenkin! Jumalaisen näyttävään vuoristorataseikkailuun mahtui yllin kyllin trekkinörttien sydäntä lämmittävää nostalgiaa. Mitä sitten jos meininki olikin välillä juntimpaa kuin William Shatnerin kekkuloidessa kapteenina joskus 1960-luvulla – pääasia että kaikilla oli hauskaa!
Star Trek Into Darkness jatkaa samalla linjalla, mutta nyt meininki on – jos vain suinkin mahdollista – vieläkin älyvapaampaa. Trekkinörteille kustomoitua nostalgiatrippiä on toki edelleen luvassa, varsinkin kun pääpahiksena leuhottaa alkuperäisestä tv-sarjasta sekä vuoden 1982 elokuvasta tuttu Khan – jonka roolissa Benedict Cumberbatch on melkein yhtä vakuuttava kuin Ricardo Montalban. Leffan universumi on Abramsin oma Star Trek -maailma, josta löytyy paljon yhtymäkohtia "viralliseen" kaanoniin.
Käsikirjoittajatiimi Orci & Kurtzman on sama kuin Abramsin edellisessä Star Trekissä – lukuun ottamatta yhtä lisäystä, Damon Lindelofia. Lostin ahkerin kynäniekka on kerännyt kyseenalaista mainetta työstään Prometheuksessa ja World War Z:ssa, joiden suurimmat ongelmat sikiävät nimenomaan käsikirjoituksista. Molemmissa on ollut osallisena myös muita kirjoittajia, joten Lindelofin työn erittely ja arvioiminen ei ole ihan niin yksinkertaista. Itse suhtaudun Lindelofin nimeen eräänlaisena varoitustarrana, jonka perusteella elokuva saattaa sisältää katsojan aivotoiminnalle vahingollista materiaalia.
Star Trek Into Darknessin alussa sekoboltsi kapteeni Kirk rikkoo taas vaihteeksi sääntöjä ja saa kuulla kunniansa. Mutta koska pojat ovat poikia, tähtiakatemiassa on rento meininki ja Kirk pohjimmiltaan kunnon kaveri, lähetetään avaruusalus Enterprise vaarallisen terroristi John Harrisonin (aka Khan) perään. Ja aina välillä hengataan näyttävissä paikoissa, kuten vuoden 2259 Lontoossa ja San Franciscossa.
 |
| Mitäköhän kataluuksia Khan hautoo ylivertaisessa mielessään? |
Star Trek Into Darkness on periaatteessa simppeliin tarinaansa nähden turhan moninaisilla juonenkäänteillä kuormitettu action-pläjäys. Kaikki nykyaikaa koskettavat teemat – kuten terroristijahdin moraalinen pohdiskelu – haudataan pikaisen pohjustuksen jälkeen rymistelyn ja yllättävien käänteiden alle. Tuntuu kuin paikasta toiseen säntäilyllä yritettäisiin peitellä sitä tosiasiaa, ettei elokuvalla oikeastaan ole mitään sen kummempaa sanottavaa. Leffa pysyttelee visusti mukavuusalueella, jossa tärkeintä on kapteeni Kirkin ja upseeri Spockin välisen ystävyyden ylistys. Star Trek -brändin selkärankana toimivat science fiction -ideat loistavat poissaolollaan, jäljellä ovat pelkät high tech -kulissit.
Edelliseen osaan verrattuna tähän on maalailtu huomattavasti synkempää fiilistä, joka tosin laimenee elokuvan yleisen tyhmyyden ansiosta. Star Trek II – Khanin vihasta varioidut tapahtumatkin tuntuvat keinotekoisilta ja päälle liimatuilta. Huumorin ja tosikkomaisuuden vuorottelu ei myöskään aina luonnistu saumattomasti. Tuntuu kuin leffa olisi rakennettu palikoista, joista osa toimii ja osa ei. Minkäänlaista eheää kokonaiskuvaa tästä on vaikea saada.
Tähtilaiva Enterprisen nuoren kapteeni Kirkin juntteilu on pahimmillaan niin vaivaannuttavaa katsottavaa, että suurimmat kiksit irtoavatkin miehistön jäsenten touhuista. Uhura (Zoe Saldana), Bones (Karl Urban), Scotty (Simon Pegg), Sulu (John Cho) ja Chekov (Anton Yelchin) ovat elävä esimerkki täydellisestä castingista.
Leffan naishahmoilla (Uhuralla ja Alice Even näyttelemällä Carolilla) on hyvältä näyttämisen ohella valitettavan vähän muuta tekemistä, niin tiukasti kupletin juoni pyörii Kirkin ja Spockin suhteen ympärillä. Tämä on toki perusteltua tarinan kannalta, vaikka nykypäivänä pulp-retroilua tuskin hidastaisi naishahmojen modernisointi keskeisemmiksi, aktiivisiksi toimijoiksi. Toisaalta kaikki leffan "henkilöt" ovat sen tason karikatyyrejä, ettei moniulotteisemmilla tyypeillä taida olla kysyntää.
Star Trek Into Darknessista voi toki nauttia, kunhan muistaa sulkea kaikki vaativammat aivotoiminnot. Jotenkin tuntuu, että Abrams tulee pärjäämään paremmin Star Warsin kanssa.
