lauantai 31. tammikuuta 2015

Back in the day: RuneQuest

Jupa lempiroolipelinsä lempilisäosan parissa.

 
"En nyt muista just sitä vuotta mut sanotaan -87 ja -88 hujakoilla. Oltiin tossa kentällä hengailemassa ja toi Henkka tuli siihen ja kertoi meille, että 'ootsä kuullu semmosesta jutusta ku roolipelit? Siinä voi tehdä ihan mitä vaan, sä voit vaikka kusta ihan minne haluut'. Ja tää on ihan tosi juttu itse asiassa, tän mä muistin nyt."

Näin kuvailee Jupa ensikosketustaan roolipeleihin Länsi-Vantaalla joskus 1980-luvun lopussa. Ensimmäisenä lapsille tulivat mieleen tietokone- ja lautapelit, mutta pian selvisi, että tässä olikin kyse jostain aivan muusta.

"Se oli varastanu tuolta paikallisesta ostoskeskuksesta ton Omenakuja RuneQuest-lisäosan. Sen se sitten meille peluutti ihan itse keksimillään jutuilla, heiteltiin jostain Kimblestä tai Monopolista otettuja kuusisivuisia noppia. Ja siellä sitten Gringlen panttilainaamon kimpussa oltiin ja sitä väännettiin.

Henkka veti sen niin kuin se menee siinä seikkailumoduulissa. Ja totta kai se keksi niitä sääntöjä päästään. Myöhemmin se hommas itse pelin kun se tajus, että tällainenkin tarvitaan tähän. Henkka oli tosi hyvä, se elehti niitä hahmoja ja oli innoissaan ja mukana."

Vastaavaa kuulee monien muidenkin kertoessa ensimmäisistä roolipelikokemuksistaan. Jos peliä on kokeillut ensimmäisen kerran lapsena, ei pelimekaniikalla tunnu aluksi olevan juurikaan merkitystä. Myös Jupan stoori vahvistaa tätä käsitystä.

"Säännöillä ei ollut hirveän paljon väliä, se oli enemmän se tarina, mitä siinä tapahtu, ja semmoinen fiilis, että sä jollain tavalla vaikutit siihen asiaan. Et vähän semmosia 'valitse oma seikkailusi' -tyyppisiä juttuja."
 
"Tää suomalainen RuneQuest perustuu GW:n tai Avalon Hillin kolmannen laitoksen standardiversioon."

 
Muutamaa viikkoa myöhemmin myös Jupan muut kaverit alkoivat pelaamaan RuneQuestia  tällä kertaa sääntökirjan kanssa. Eräs mieleen jääneistä seikkailuista oli Granag  Ikuinen voima, DADA-pelien vuonna 1988 julkaisema kotimainen roolipeliseikkailu.

Seuraavaksi vuorossa oli kaverilta lainattu kotimainen ANKH (Adventures of the North Kalevala Heroes), jossa Jupa siirtyi itse pelinjohtajaksi.

"Se oli se entti-örkki-tapahtuma siellä jossain kirjan lopussa. Mutta se jäi aika lyhyeksi, siinä keitti vastaan kaikki ne rajoitukset, jotka nyt tuntuu ihan hauskoilta  kuten että seppä käyttää sepän vasaraa ja nää."

Jupa palasi nopeasti RuneQuestin pariin, jonka hän osti itselleen Helsingin Runeberginkadulla sijaitsevasta Fantasiapelit-liikkeestä. Jupa pelasi tuolloin lähes päivittäin.

"Se oli vaan sen ajan henki, et se tarttu kaikkialle. Kyllähän mä toin sitä pihalle ja kouluun, mutta koulussakin oli joitain tyyppejä, jotka oli jo pelannu ja lähtökohtaisesti aika moni oli pelannu RuneQuestia. Oli muutamia tyyppejä, jotka oli pelannu jotain MERP-tyyppisiä ja tällaisia."

Ja tämä siis aikana ennen nettiä. Kännykät olivat aikuisillakin erittäin harvinaisia ja niitä kutsuttiin vielä matkapuhelimiksi. Roolipelejä ei juurikaan taidettu mainostaa televisiossa tai radiossa  ainakaan Suomessa.

"Se on mielenkiintoista mistä se buumi on lähtenyt. Kai se vaan levisi suusta suuhun puskaradion kautta."
 
Jupa on puolustanut usein esimerkiksi puhuvien ankkojen oikeutta kansoittaa Gloranthan fantasiamaailmaa.

 
Jupan vuonna 1988 alkaneeseen kolmen vuoden hyperaktiiviseen pelikauteen mahtui monenlaisia pelejä. Noppia heiteltiin melkein joka päivä.

"Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Kahteenkolmeen vuoteen mahtui helvetisti pelejä: 2300 ADSpace MasterCyberpunkitTwilightDark Conspiracy ja mitä niitä oli... Rolemasterii ja MERP:ii eri muodoissa ja öö... Paranoiaa, eri peliporukoita. Me tehtiin joka päivä jotain jossain. Ja Top Secretit ja kaikki ne mahtuu siihen."

Kirjahylly täyttää muistin aukkoja: Torg, Teenagers from Outer Space   ja testasipa Jupa kerran kaverillaan Jari Paunan suomentamaa kuuluisaa Dungeons & Dragonsin punaboksia.

"Mä taisin olla siinä pelinjohtajanakin. Kyllä sitäkin tuli jonkin verran pelattua  ei älyttömästi, ehkä joku viis kuus sessioo. Kyllä sekin tuntui mielenkiintoiselta. Kyllähän silloin pentuna uppos kaikki. Se oli vaan hauskaa, et oli fantasiaa, juttuja ja ideoita, joissa sai jännittää, kuvitella ja seikkailla.

Joku siinä D&D:ssä kuitenkin vähäsen mätti. Se oli ihan selkee ekana kyllä mitä muistan, että 'mitä hemmettiä, tässä ei oo osumapaikkoja'. Ja mä muistan, kuinka mä jossain vaiheessa yritin kehitellä jotain osumapaikkataulukkoakin siihen, mut sit mä vaan ihmettelin, et miten tän pystyy toteuttaa sen systeemin puitteissa.

Mut nykyään mä oon vähän silleen et osumapaikat whatever  et ei se nyt oo välttämättä niin tärkee. Toki se voi olla cool edelleenkin, et on se nyt tietty se, minkä sä oot kerran oppinu ja ehdollistunu tiettyyn malliin  kyllä mulkin on se takaraivossa."
 
Jabberwock ja Jack O'Bear löytyvät Games Workshopin Monsters-lisäosasta.

 
Mistä mahtoi johtua, ettei Dungeons & Dragons lyönyt läpi Jupan peliporukoissa?

"Se D&D-ajattelumaailma oli meille hyvin vierasta. Voi olla et se oli vaan sattumaa, et D&D ei tullu tai sit se oli suomalainen mentaliteetti, joka yleensä halus vaan RuneQuestin. Ehkä ne suomentajat katsoivat, että se on heidän mielestään paras pelisysteemi  mageempi ja raadollinen. Eikös ne Tudeerin porukat sen kääntäny?"

Jupa tarkistaa asian pelikirjasta.

"ACE Games, Tudeerin tyyppejä. Onhan ne Tudeerit  on niistä mitä tahansa mieltä henkilöinä  niin onhan ne ollu aika edistyksellisiä tälle suomalaiselle ropeskenelle."

Onko RuneQuestin sääntömekaniikalle löytynyt mainittavia haastajia Jupan muista suosikkipeleistä?

"No on ja ei oo. Ne on vähän sellaisia johdannaisia, niinku Pendragonin mekaniikka. Onhan mullakin vähän se pelinjohtajan add, että tuntuu ettei saa otetta mistään ja kaikista systeemeistä innostuu.

Jollain tavalla musta on tullu ehkä vähän vapaamielisempi sen sääntömekaniikan suhteen ja sitä yrittää löytää vähän uusia kulmia siihen. Toki sitä edelleen arvostaa RuneQuestin d100- ja brp-mekaniikkoja ja näitä, mutta jollain tavalla sitä on halukkaampi kokeilemaan myös muita, ihan sama mitä ne systeemit on."
 
Viime vuosina Jupa on pelauttanut muun muassa Call of Cthulhua ja Dungeon Crawl Classicsia.

 
Mikä mahtaa olla Jupan suosikki pelin lukuisista lisäosista?

"Monster Book ehdottomasti, vaikka en ollukaan mikään D&D-tyyppi. Omenakuja, ehdottomasti, se oli niitä ensimmäisiä. Ja sit yks  mikä on ihan ehdottomasti lempiosa  on Riimumestarin kirja.

Totta kai Glorantha oli semmoinen ikuisuusprojekti, mistä aina diggas. Ja Käärmepiipun syvänne ehdottomasti! Se on semmoinen perus luolaromppaus, aika laaja, kuolettavakin jopa. Siinä on paljon kaaoksen juttuja ja mennään sinne broo- ja skorpionimiesten pesiin ja siellä tapahtuu kaikkea jännää."

Myös Gloranthan kultit mostali-kääpiöineen, kirottuine durulz-ankkoineen ja kasvimaisine aldryami-haltioineen kiinnostivat.

Jupa suosittelee peliä myös nykypäivän pelaajille tietyin varauksin.

"Se on kumminkin yksinkertainen ja toimiva mekaniikka. Se voi olla raskas ja se voi olla vähän hitaampi ja pikkasen siinä jää se min max -powerpelaaminen vähemmälle, kun siinä ei ole liikaa sitä sotkua talentien ja lahjojen ja tämmöisten systeemien kanssa  vaikka kyllähän ne voivat olla ihan toimivia joissain ratkaisuissa.

Mut jollain tavalla siinä on aina ollu se  unohdetaan vaikka se Gloranthakin  että se on aina ollu niin erilainen. Et vaikka me ollaan pelattu perusfantasiaa, niin sen ote ja tyyli on aina ollut hyvin pronssiaikainen tai roomalaishenkinen.

Jopa kaikki ne esittelykuvaukset tuntuvat olevan jotain fantasiaeurooppaa: jossain Roomassa hengaillaan, tämmöisiä Colosseum-lisäosia ja sandaalityyppejä, jotka hakkaa tosiaan jollain gladiaattorimiekoilla ja hiekka lentää ja näin."
   
Monsters-lisäosan kuvitusta.
   
"Ja sit tottakai se on vaan tyly  et se on ehdottomasti se. Et jos jollain tavalla haluu siihen  on mussa vieläkin tietyllä lailla se versimilituudin halu  et onhan se, jos ei nyt  realistinen, niin suhteellisen kumminkin.

Se on aika rankka peli ja se vaatii, varsinkin jos ihan tollasenaan ottaa jotain RuneQuest 3:a tai tätä suomalaista RuneQuestia ihan kaikkine sääntöineen, väsymyspisteineen ja painoineen. Joka juttu katotaan tarkkaan ja yritetään kikkailla ja selviytyä niitten rajoissa.

Et nää oli niinku sankareita, mut nää oli kumminkin ihmisiä nää hahmot ihan selkeesti. Yks miekanisku teki susta todennäköisesti vähintään raajattoman  jos ei tappanut.

Jos se kiehtoo jollain tavalla se tietynlainen raadollisuus. Sit jos kiehtoo jokin toisenlainen, niin suosittelen kääntymään D&D:n suuntaan."

Ajat muuttuvat. Ja aina välillä ihminen muuttuu aikojen mukana. Viime aikoina Jupa on lueskellut Dungeons & Dragonsin viidettä laitosta.

Jokin näissä roolipeleissä siis edelleen kiehtoo. Ja se jokin taitaa olla jotain paljon erityisempää kuin ne säännöt tai se kirjassa kuvattu maailma. Ehkä se on se vapaus  tunne siitä, että voi tehdä ihan mitä vaan. Vaikkapa virtsata ihan minne vain haluaa.

2 kommenttia:

  1. Nämä Back in the day -jutut on todella hyviä! Kiitos! Mukava lukea muisteloita ajalta, jolloin itsekin kosahti näihin hommiin. Fighting Fantasy -pelikirjat, MERP, Twilight:2000, GW:n lautapelit (Space Hulk, Dark Future)... Never Forget! Ei muuta kuin lisää artikkeleita vaan, mikäli sopivia uhreja löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että nostalgia kolahtaa! Täytyy tosiaan etsiä lisää sopivia uhreja, jahka aikaa löytyy. Space Hulkista itselläkin erittäin hyviä muistoja, tuskin on mikään toinen lautapeli tavoittanut yhtä hyvin Aliens-elokuvan henkeä.

      Poista