torstai 30. heinäkuuta 2026

Ropecon 2026

Messukeskus oli rempassa enkä löytänyt uutta sisäänkäyntiä, joten pölähdin paikalle länsipäädystä.


Ropecon 2026 on paketissa. Uu jee. Huh huh. Lääh puuh. Uga buga.

Saatiin piiiiiiitkästä aikaa koko meidän peliporukka liikekannalle. Osa ei ollut käynyt uusilla mestoilla enää Dipolin aikojen jälkeen, mutta siitähän on vasta 11 vuotta. Okei, yksi jäi vielä pois, mutta narrataan se jotenkin paikalle ensi vuonna.

Meidän porukan ekasta Ropeconista on aikaa 20 vuotta. Silloin kitattiin kaljaa Otaniemen rannassa eikä vielä uskallettu istua vieraisiin pelipöytiin. Sitä varhaisempia conimuistoja ei kukaan saanut revittyä aivoistaan.

Yli puolet peliporukastamme eli 4/7 samassa kuvassa.


No joo, turha leuhkia, sillä törmäsin käytävillä haahuillessani kavereihin, joista eräskin aikoinaan nimimerkillä Römpsä tunnettu pisti vieläkin paremmaksi, hän oli kertomansa mukaan ollut tuolla jo joskus 2002 tai 2003 teini-ikäisenä ja yöpynyt tyyliin jossain ihme auditorion lattialla. Lähetti deeämmänä vielä perään jotain filmikuvia vahvistaakseen tarinansa todenperäisyyden. Pakko kai se on uskoa.

Laadin taas kaikenlaisia conisuunnitelmia, mutta huuhdoin ne alas vessanpöntöstä aina kun vastaan tuli jotain hauskempaa. Ja sitähän tuli.

Enkä olisi millään uskonut, että pääsen viimeinkin pelaamaan Legendoja & Lohikäärmeitä. Toki hintana siitä oli parin tunnin yöunet. Enujuomia kului. Tämän harrasteen parissa vanhenee mielellään, mutta aikuistuminen tuottaa haasteita.

Larppasin aamuvirkkua päästäkseni sunnuntaiaamun peliin. Se kannatti.







Ropecon on eheytyshoitoa nörtti-identiteetilleni. Olen kuin kreivi Dracula, joka imee energiaa kaikesta siitä intohimosta ja rakkaudesta millä porukka näitä hommia harrastaa. Tämmöisiä viboja ei saa mistään muualta. Nyt voinkin taas rauhassa käpertyä hämärän kammioni kätköihin odottamaan ensi kesän conia.

Aivan kuin koko homma olisi ollut jonkinlainen jaettu uni. Surrealistinen kollektiivinen tila jossain hämärän rajamailla. Ja nyt se on ohi.

Takki on tyhjä, eivätkä aivot kykene muodostamaan mitään järjellisiä ajatuksia, joten päätän raporttini tähän.