tag:blogger.com,1999:blog-16752041317611877812024-03-07T05:34:11.849+02:00Hikinörtin roolipeliblogiHIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.comBlogger88125tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-91731075284971765452023-07-15T18:42:00.002+03:002023-07-18T16:17:30.357+03:00Finncon 2023: Tekoälyistä ja kirjallisuudesta<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsZD2O_k2q5NkGYadgi9VrosR02kgR6SZ1KMvUN2VbmiQ-45jn89QhYnln3U7pX9aiTjfmkRO2FOKKi7PpXg2kgKQB2xKJCroDFoutI5cWwCQC0NDZd0Omo8wRrkARh19QopFCzMYRmABGB-XQy3AMKi8Sl2ekjCZ9Nh1RD_plHjbXiEXN3ehv4gfwdWY/s670/finncon_2023-4.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsZD2O_k2q5NkGYadgi9VrosR02kgR6SZ1KMvUN2VbmiQ-45jn89QhYnln3U7pX9aiTjfmkRO2FOKKi7PpXg2kgKQB2xKJCroDFoutI5cWwCQC0NDZd0Omo8wRrkARh19QopFCzMYRmABGB-XQy3AMKi8Sl2ekjCZ9Nh1RD_plHjbXiEXN3ehv4gfwdWY/s16000/finncon_2023-4.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Suomen suurin science fiction -tapahtuma käynnissä Tampereen yliopistolla.</i></td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p>Pyörähdin sunnuntaina Finnconissa kuuntelemassa paneelikeskustelut tekoälystä ja kirjallisuudesta, kvääri-spefistä sekä avaruusoopperasta. Ja mitäpä muutakaan Tampereelta olisi irronnut matkamuistoksi kuin muutama turkulainen science fiction -lehti.</p><p>Kävijämäärissä mitattuna Finncon tuskin vielä lähivuosina uhkaa Ruisrockin tai Hangon Regatan asemaa kansan syvien rivien bailufestarina, mutta matkalla ollaan, ainakin sen kuhinan perusteella mikä Rosebudin kirjakasojen ympärillä oli käynnissä heti yliopiston aulassa. Vastustin kirjashoppailun houkutusta heittämällä onnistuneen itsehillintäheiton ja suuntasin kohti luentosalia A1, joka löytyi vasta useiden epäonnistuneiden etsintäheittojen jälkeen.</p><p>Tekoälyä ja kirjallisuutta käsittelevässä paneelikeskustelussa ohjelmistotekniikan emeritusprofessori sekä kolme tieteiskirjailijaa pohdiskelivat, ovatko Chat GPT ja vastaavat kielimallit uhka vai mahdollisuus kirjallisuudelle.</p><p>Panelistien mukaan Chat GPT:n kaltaiset sisältögeneraattorit eivät sisällä kovin paljon mitään älykkyydeksi luokiteltavaa: "<i>Tekoäly on terminä kärsinyt jonkinlaisen inflaation. Varsinkin mediassa ja bisneksessä</i>."</p><p>Sisältögeneraattorit ja kielimallit perustuvat perinteisiin tietokoneiden vahvuuksiin eli kykyyn käsitellä valtavia datamääriä. Ne toimivat kuten poliitikot kun heiltä kysytään asiasta, josta eivät varsinaisesti tiedä, eli laittavat hyvältä kuulostavia lauseita peräkkäin. Ne siis pyrkivät tuottamaan esitysmuotoja, mutta eivät tunne merkityksiä.</p><p>Ja kirjallisuus perustuu nimenomaan merkityksiin.</p><p>Kirjailijat voivat käyttää sisältögeneraattoreita tekstien kääntämiseen, tiivistämiseen, henkilöhahmojen tekemiseen tai vaikkapa kirjallisuusmarkkinoiden analysointiin. Amerikkalaiset kirjailijat ilmeisesti käyttävät jo työssään kielimalleja esimerkiksi "tylsiin kohtiin", joita voi generoida lajityypin mukaan.</p><p>Ainoastaan tekstigeneraattorien kehittäjillä itsellään on tiedossa, mitä datajoukkoja mukaan on otettu ja onko niiden tekijänoikeus voimassa. Aiheen tiimoilta onkin meneillään paljon tekijänoikeusoikeudenkäyntejä. </p><p>Mahdollisista uhkakuvista mainittiin historiantutkija ja kirjailija <b>Yuval Noah Hararin</b> huoli siitä, että netti saattaa saastua tekoälyjen tuottamasta sisällöstä, teksteistä ja valepersoonista.</p><p>Yhteenvetona kuulemastani voisi kai todeta, että aidosti uutta luovia keinoälyjä pääsee edelleen ihmettelemään lähinnä tieteiskirjallisuuden sivuilla. Mutta sellaisia odotellessa on taatusti huisin paljon raflaavampaa haipata kaiken maailman kuvageneraattoreita ja tsättibotteja tekoälyinä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJJZ3yC3qLk_7tOCQ7Fzy1u_mXpeT96rp3cqOj6Ke-obPurRWNDS2GbL1vbEPhf6QHHBkIog1RlumhBNgndG-BjBC3ZTUCJehif7FbbX3eje9XwGSWXJ1YVpm9VH9Amg6NtH0NCCaorWdhX0p4j8JUA4VhfjjkyyUG7NHEucQu2hQ-qaF7km3yisiQoKE/s670/finncon_2023-1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJJZ3yC3qLk_7tOCQ7Fzy1u_mXpeT96rp3cqOj6Ke-obPurRWNDS2GbL1vbEPhf6QHHBkIog1RlumhBNgndG-BjBC3ZTUCJehif7FbbX3eje9XwGSWXJ1YVpm9VH9Amg6NtH0NCCaorWdhX0p4j8JUA4VhfjjkyyUG7NHEucQu2hQ-qaF7km3yisiQoKE/s16000/finncon_2023-1.jpg" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Tekoälyhommelin jälkeen oli sopivasti aikaa vielä muutamalle ohjelmanumerolle.</p><p>Kirjailijoiden paneelikeskustelussa <i>Kvääri-spefi ajassa ja paikassa - Kuinka miljöö vaikuttaa representaatioon</i> ruodittiin sukupuolen ja seksuaalisuuden käsittelyä spekulatiivisessa fiktiossa. Aihetta lähestyttiin panelistien omien teosten kautta.</p><p>Sunnuntai-iltapäivän kruunasi <i>Avaruusoopperan uusi aalto on täällä!</i> -paneelikeskustelu. Neljän kirjailijan keskustelussa kävi ilmi, että oman maailman luominen on kivaa puuhaa jos on laiska tekemään taustatutkimusta, eikä haittaa vaikka jo lukion fysiikka tuottaisi haasteita.</p><p>Kaiken keskellä ehdin kierrellä myös festarialueen kirjamyyntipisteillä. Lehtihyllystä mukaan tarttui kaksi <b><i>Spin</i></b>-lehteä. Turun science fiction -seuran julkaisu ilahdutti kiinnostavilla, laadukkailla ja ennen kaikkea hauskoilla jutuilla. Vai miltä kuulostaa artikkeli pöytäroolipelien hirviöiden evoluutiosta 1970-luvulta nykypäivään?</p><p>Nysalor-kustannuksen tiskillä minulle yritettiin myydä äyriäiskauhua.</p><p>Kysyin löytyisikö heiltä sitä <b><i>Solomon Kane</i></b> -kokoelmaa ja sepäs olikin myyty täällä jo loppuun. Lohtua löytyi lupauksesta, että sitä tulisi olemaan tarjolla Ropeconissa. Uhosin tulevani sinne ostohousut jalassa. Voisin toki tilata sen netistä, mutta mitäs fiilistä siinä sitten olisi.</p><p>Kyseistä kirjaa on kuulemma painettu kustantamolle tyypillisen 150 kappaleen sijaan 300, mikä on siis pelkästään oikein ja lähes kiistaton todiste Jumalan olemassaolosta.</p><p>Nyt kun vaan malttaisin odottaa Ropeconiin asti...</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-78419862617836020542023-02-10T20:03:00.001+02:002023-02-11T01:12:04.054+02:00Rollaa sanity, okei?<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh7-KxgLuiI6fa37eNCvRrt8HxOrn9uUwqslmWJWhMr4rySmBdFPhCKMsh200DiV2vMHjIunuGXdwCBZZWOGwt9aCTXas4fszXdt-IV6M3EaJA80xmUD7N1bsIvZifqDL-BzIv6e0_9HIGh4xQUJ8NOB8W1G5TZZXsynNWVBduATrvozurK1RP2R7b/s670/roolipelit_suomeksi.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh7-KxgLuiI6fa37eNCvRrt8HxOrn9uUwqslmWJWhMr4rySmBdFPhCKMsh200DiV2vMHjIunuGXdwCBZZWOGwt9aCTXas4fszXdt-IV6M3EaJA80xmUD7N1bsIvZifqDL-BzIv6e0_9HIGh4xQUJ8NOB8W1G5TZZXsynNWVBduATrvozurK1RP2R7b/s16000/roolipelit_suomeksi.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Suomennettuja roolipelejä vuosilta 1988-1993.</i></td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p>Veronmaksajien rahoilla pyörivän radioaseman pöndeintonaatiolla hölöttävä juontaja droppaili suustaan etäisesti lauseita muistuttavia verbaalisia sekasiköitä, joista puolet koostui englannin kielen sanoista. Legit?</p><p>Ei ollut yhtään legit, oli pelkästään cringeä. Olin että omg, miten tässä näin pääsi käymään? Not so long ago mutta way back kummiskin fennomaniapäissään pärisevät ruotsia bamlaavat herrat opettelivat suomen kieltä etuoikeuksistaan käsin vaikka ei todellakaan olisi tarvinnut. Who knows, ehkä se oli identiteettikriisi tai ihan sama, whatever.</p><p>I was like, mikä tässä osui eniten hermoon ja sai ragettamaan? Sekö että pönde yritti olla niin hesalaista, vai sekö että pönde skippasi perinteisen ykköslevelin hesalarppauksen ja sukelsi suoraan international social media influensserien ja kahden ulkolaisen kaverinsa vuoksi englanniksi somepostauksiaan näpyttelevien kosmopoliittien syvään päätyyn?</p><p>Don't get me wrong, en trollaa enkä tahdo suotta dissata. Biiffi ei ruleta ja heittarit heittaa, joten tohtiiko tästä edes triggeröityä? Ja sori bro jos olen lowkey misantrooppi. Ethän silti laita mulle dm.</p><p>To be honest, länkytän itsekin atm jotain sekavaa hybridikieltä myös irl. "Jees", "okei", "tänks", "cool". Enkö hiffaa kuinka uncoolia se on? <b>Mikael Agricola</b> ja fennomaanikkojen haamut eivät taatusti fiilaa - on suoranainen ihme etteivät mokomat ryömi leposijoiltaan takaisin keskuuteemme kuristamaan kuoliaaksi äidinkielensä perinnöstä piut paut nakkaavia milleniaaleja.</p><p>Syytän kaikesta roolipelejä.</p><p>Lapsuuteni maailmassa suosituimpia ulkomaisia pelejä käännettiin vielä suomeksi. Kiitos 1988-1993! Sitten se loppui. Oli opeteltava englantia heti kun suomeksi saatavat pelit eivät enää riittäneet.</p><p>Eivätkä ne ikinä riittäneet.</p><p>Tämän seurauksena peliporukkamme mongerrus on dystooppisen tulevaisuuden sekasikiömäistä uuskieltä, lörppähuulten maiskuttelemaa kuonaa joka valuu suusta toteuttamaan äikänmaikkojen karseimmat painajaiset. Puhutaan fiiteistä ja expasta, tehdään lämää ja luutataan. Tsekkaillaan damage modifiereita ja rollataan sanitya.</p><p>Blööörghhh...</p><p>Kuin ilmoille pärskittyä radioaktiivista limaa, joka saastuttaa herkän kuulijan mielen ja kielen. Tartunta on peruuttamaton ja johtaa tunnekielen kuolemaan. Lääkitys ei kuulu Kela-korvausten piiriin.</p><p>Käypä hoito -suositus: pitäydy suomenkielisissä roolipeleissä ja seikkailuissa. Käännä itse jos sopivaa käännöstä ei ole saatavilla. 1-2 peliä viikossa tai tarvittaessa enemmän. Läheisesi sairastuessa kantelu paikalliselle kielipoliisille ja ohjaus kielenhuoltoon.</p><p>Oireiden jatkuessa ota välittömästi yhteys lääkäriin.</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-30165211454078377602023-01-08T23:44:00.006+02:002023-01-14T20:35:05.944+02:00Dungeon23, viikko 1<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYy5wkmdRLh42o0BKj0FgccHWvRHtWaGemXqFy3qQBZxbPH4fBbNV6FIMLyVpYjPc8WeM9UPBH4Rnlu-SSlWqgm0gSCMBOKMzhrrSP0dsaP3-Z2Jb4zUJpg6RsGmqehATiassZrNR1CuBVdR0dLdvBMmM07nyAHJc7zPE34eb4xcJv6skUvtEyS90n/s670/dungeon23_luolasto_viikko_1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYy5wkmdRLh42o0BKj0FgccHWvRHtWaGemXqFy3qQBZxbPH4fBbNV6FIMLyVpYjPc8WeM9UPBH4Rnlu-SSlWqgm0gSCMBOKMzhrrSP0dsaP3-Z2Jb4zUJpg6RsGmqehATiassZrNR1CuBVdR0dLdvBMmM07nyAHJc7zPE34eb4xcJv6skUvtEyS90n/s16000/dungeon23_luolasto_viikko_1.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Luolaston ensimmäinen taso ja seitsemän huonetta.</i></td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p>En ikinä lähde minkään sortin haasteisiin mukaan, mutta kun lähden, niin tavoitteena on piirtää vuoden loppuun mennessä megaluolasto. Mieletön homma, enkä edes tajua jättiluolastojen vetovoimaa. Mutta koska luolaseikkailut ovat erottamaton osa harrasteen historiaa ja OSR-nykyisyyttä, niin ehkä tästä seuraa tajuntaa laajentava oppimiskokemus.</p><p>Juttuhan lähti käyntiin <b><u><a href="https://twitter.com/seanmccoy/status/1599809865836363782/photo/1?ref_src=twsrc%5Etfw%7Ctwcamp%5Etweetembed%7Ctwterm%5E1599809865836363782%7Ctwgr%5Eeae7aa6f718f5be85aa8367254ea691cbc3805d6%7Ctwcon%5Es1_&ref_url=https%3A%2F%2Fgizmodo.com%2Fembed%2Finset%2Fiframe%3Fid%3Dtwitter-1599809865836363782autosize%3D1" target="_blank">Sean McCoyn Twitter-viestistä</a></u></b>, johon törmäsin jossain blogissa: "<i>Megadungeon for 2023. 12 levels. 365 rooms. One room a day. Keep it all in a journal.</i>"</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJhEQwUXYqbfa1Mx7FiArsSGQdwhSKgjM9s-6Pj3k8PbZlxpLmt3sNabvCM9M0SjE3oGRIeGNnxtD0YwewtxWPazQbC2v8Ge1uQrkavSOfgLd3sBWOabhE87w_zwks23PGPk3sLr96hniolccqfapp-LENRqgTtqvHMB6MjFfRjY6PDJypH6N2-ket/s670/dungeon23_sean_mccoy_twitter-1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="596" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJhEQwUXYqbfa1Mx7FiArsSGQdwhSKgjM9s-6Pj3k8PbZlxpLmt3sNabvCM9M0SjE3oGRIeGNnxtD0YwewtxWPazQbC2v8Ge1uQrkavSOfgLd3sBWOabhE87w_zwks23PGPk3sLr96hniolccqfapp-LENRqgTtqvHMB6MjFfRjY6PDJypH6N2-ket/s16000/dungeon23_sean_mccoy_twitter-1.jpg" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Olin heti myyty! Enkä ollut ainoa, tälläkin hetkellä Instagram täyttyy #dungeon23-julkaisuista.</p><p>Kynnys on kerrankin laskettu niin matalalle, ettei täkyyn voi jättää tarttumatta. Yksi huone päivässä. Ja jos joku päivä ei ehdi, niin seuraavana voi helposti kiriä senkin. Tai sitten viikon lopuksi kaikki seitsemän huonetta kerralla. Tai vuoden viimeisenä päivänä 365 huonetta. Liian helppoa.</p><p>Ensimmäisen viikon räpellys on nyt ohi. Seitsemän huonetta ja ensimmäinen kerros luolastoa on valmiina odottamassa seikkailijoita. Tämän tekeminen palautti yllättäen todella vanhan fiiliksen, jonka olen kokenut viimeksi lapsuudessa roolipelien parissa, kenties jotain <b><i>Ankh</i></b>-luolastoa piirtäessäni 1990-luvulla. Sellaisen intomielisen puuhastelun, missä mielikuvitus pääsee temmeltämään vapasti. Ei mitään järkeä, mutta törkeän hauskaa.</p><p>En edes tiedä mitä sääntöjä tai maailmaa käyttäisin tämän vetämiseen. Todennäköisesti jotain mahdollisimman kevyttä fantasiaviritelmää. Nythän tässä ei sinänsä ole mitään teemaa, sävyä tai varsinaista koukkua. Heittelen mielivaltaisesti sekaan siistejä juttuja, joita diggailen piirustushetkellä.</p><p>Tämä on kuin pelisuunnittelun alkeiskurssi. Tästä se kaikki alkoi.</p><p>Joten ei muuta kuin kaikki mukaan piirtämään ikiomaa luolastoa, vielä ehtii hyvin!</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-15411568303771197332023-01-06T18:55:00.005+02:002023-07-25T15:56:50.032+03:00Leväluhta eli sisko ja sen veli<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_MrDCSN30dNIqJU03h1mBU3kkRr4yWJUhQx9RWykdDmtd299Tovz9wRC5iXjClTZilDQYeWQMI85GsQqa01frG68s0TFA96z7NPM0UkPSQ6ACblCGrqtLPEeaAv2FYbLRqMe5UEY7EK3TmQZBgkwHTnzbLMCjCNDLR3AY8Usw-Bay5yY101bGEV3u/s1005/levaluhta_marko_hautala_kirja-1.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1005" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_MrDCSN30dNIqJU03h1mBU3kkRr4yWJUhQx9RWykdDmtd299Tovz9wRC5iXjClTZilDQYeWQMI85GsQqa01frG68s0TFA96z7NPM0UkPSQ6ACblCGrqtLPEeaAv2FYbLRqMe5UEY7EK3TmQZBgkwHTnzbLMCjCNDLR3AY8Usw-Bay5yY101bGEV3u/s16000/levaluhta_marko_hautala_kirja-1.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p>Pikkulapsiarjen keskellä tyhjyyden tunteeseen jumittunut äiti ei fiilaa kotioloja vaan päättää nostaa kytkintä. Taakse jäävät pieni lapsi ja puoliso. Tie vie kaupungista takaisin lähtöruutuun, Orismalan pikkukylään Pohjanmaalle. Lapsuuden maisemissa piisaakin sitten pahaa oloa ja traumahistoriaa vaikka muille jaettavaksi - ja sitä totisesti jaetaan!</p><p>Kotitalon kupeessa on muinainen suohauta, Leväluhta. Alkaa niljakas retki menneisyyteen, jossa kiusalliset salaisuudet pulppuavat pintaan kitkerien muistojen liejusta.</p><p>Henkilöt ovat kotimaisia stereotyyppejä ja kenties siksi melko sympaattisia. Vai miltäs seuraava kuulostaa: "<i>Äiti mielisteli kaikkia paitsi Laria, ja Meeri muuttui aina kulloisenkin poikaystävänsä mukaan pukeutumista ja puhetapaa myöden.</i>" Lari taas on omasta taiteellisesta neroudestaan vakuuttunut itsekeskeinen hev... bläkkäri.</p><p>Mitä aidosti yksilöllistä ihmisessä on, jos kulttuurin ja identiteetin kaltaisten kopioitavien mallien sisältö onkin pelkkää pintakuorrutusta, haurasta jäätä luonnon perimmäisen alkuvoiman päällä? Ovatko kaikki vain toistensa käytöstä imitoivia kopiokoneita? Muille kelpaa kun kopio on riittävän hyvä. </p><p>Ihminen on oman mielensä harhoista lumoutunut sätkynukke tanssimassa luontoäidin nykimissä naruissa. Kaikessa on kyse vain ja ainoastaan lisääntymisestä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3TBlvyE_TWWmNtSlfHckL0OcGU9ALstLKp3nzjRH5YIB3CxkcSJuK3zxsKUuV2LPTcsH62wzez4KBMhralJsrbDbFpb77BExTk_e8vioua2vGNd6oxTRGtzCEkXKglCPjL_egJSAyDHjrsNa0dMZPRDO4aabNPw3yX9eZvGCi7CH9YXWexeaLHSQw/s1005/levaluhta_marko_hautala_kirja-2.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1005" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3TBlvyE_TWWmNtSlfHckL0OcGU9ALstLKp3nzjRH5YIB3CxkcSJuK3zxsKUuV2LPTcsH62wzez4KBMhralJsrbDbFpb77BExTk_e8vioua2vGNd6oxTRGtzCEkXKglCPjL_egJSAyDHjrsNa0dMZPRDO4aabNPw3yX9eZvGCi7CH9YXWexeaLHSQw/s16000/levaluhta_marko_hautala_kirja-2.jpg" /></a></div><br /><p><br /></p><p><b><i>Leväluhta</i></b> ei jää tanssilattian reunalle kiltisti runopoikailemaan, vaan kourii ja sörkkii aihettaan arkailematta ihon alta ja tuppautuu kainostelematta ja vailla lukijan suostumusta kehokauhun reviirille. Kirja istuttaa saastaisia kuvia muhimaan mielen perukoille. Kovakouraisella tyylillä runtataan päähän eksistentiaalisia, filosofisia ja psykologisia kysymyksiä.</p><p>Kauhugenre on astia, johon sisältö kaadetaan. Lajityyppi antaa teokselle sen lopullisen muodon ja puhdin. Kauhun suurkuluttajille tuttuja kliseitä toki piisaa, mutta tuskin kukaan muuta odottaakaan. Kauhussa on lupa toteuttaa kamalin mahdollinen, ilman että lukijalla on oikeutta vaatia hyvitystä kärsimästään mielipahasta. Kenties kauhu on viimeisiä vapaita vyöhykkeitä sisältövaroitusten ja mukamas turvallisten tilojen aikakaudella.</p><p>Toisenlaisen kirjallisuuden vaatteisiin puettuna tämä voisi helposti olla inhorealistista draamaa. Olisiko vielä kamalampaa jos Meeri jäisi jumittamaan ällöttävän maailmanpelastajakundikaverin kanssa? Entä jos mitään arkitodellisuuden harmauden ylittävää vapautusta ei siunaantuisikaan? Vain päivästä toiseen toistuvia mekaanisia rutiineita ja pystyyn kuolleen parisuhteen ylläpitoa lastenrattaiden työntelyllä höystettynä... Hyi yök! Onneksi <b>Marko Hautala</b> ei sorru moiseen vaan kauhoo löylyä kiukaalle siihen tahtiin että heikompihermoiset valuvat alalauteen kautta takaisin suihkutilaan.</p><p>Orismalan pikkukylän asukkaiden mielenmaisemaa möyhitään siihen malliin, että kenties Hautalan vertailu <b>Stephen Kingiin</b> on muutakin kuin taskulämmintä markkinointipuhetta. Tämän maiseman kirjailija maalaa kuin vanha tekijä. Onko kuva sitten kuinka todenmukainen, sitä on kaltaiseni Kehä III:n sisäpuolella kypsyneen lähiöjuntin mahdoton arvioida. Ainakin se vahvistaa kaikki mahdolliset city-ihmisten ja cityn liepeilijöiden ennakkoluulot. Ja sopii taatusti kauhukirjan näyttämöksi.</p><p>Hienoa että Marko Hautala on olemassa, koska muuten hänet pitäisi keksiä.</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-62483585121182383902022-12-31T22:34:00.000+02:002022-12-31T22:34:13.005+02:00Iloisia kuulumisia pelirintamalta<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVNhuOYsoaF1CDeNCw9wcE-VEMOUt1hRTgZu_AjwtZW-G-X2eW84Bb-hHs9xgKNQflK0TZb5Mhk-20sRX0ICuJu2NPkHKK-MF_0TdETxS8qGkdtFmDJUusmVMVI56-hRf8n_qAyRIXFD-7KFEz0OE6K3YtkWd5ixI_luLq0PRdsSAGDx7Q4CKrsEk2/s670/old_school_essentials_670-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVNhuOYsoaF1CDeNCw9wcE-VEMOUt1hRTgZu_AjwtZW-G-X2eW84Bb-hHs9xgKNQflK0TZb5Mhk-20sRX0ICuJu2NPkHKK-MF_0TdETxS8qGkdtFmDJUusmVMVI56-hRf8n_qAyRIXFD-7KFEz0OE6K3YtkWd5ixI_luLq0PRdsSAGDx7Q4CKrsEk2/s16000/old_school_essentials_670-1.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Elokuu ja Old-School Essentials käynnissä.</i></td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p>Tästä vuodesta tuli kuin tulikin kaikkien aikojen roolipelivuosi peliporukassamme. <b>Jupa</b> käynnisti kesällä goblinien tappoon keskittyvän fantastisen luolaseikkailun <b><i>Old-School Essentialsilla</i></b> ja syksyllä <b>Mika</b> taas herätti karboniittijäästä vuosia avaruustelakalla lojuneen <b><i>Star Wars</i></b> -kampanjan <b><i>Edge of the Empirella</i></b>. Ja tämän lisäksi Jupa heitti vielä yhden seikkailun <b><i>Mothership</i></b>-avaruuskauhua. Meitä pelaajia hemmoteltiin ja saimme totisesti paljon enemmän namia kuin olisimme ansainneet.</p><p>Makeasta on saatu nauttia myös kotimaisten julkaisujen saralla. Ropeconissa julkaistiin kovantisena kirjana <b><i>Legendoja & lohikäärmeitä</i></b>. Uunituore käännös on kulttuuriteko vailla vertaa, edellisestä onkin ehtinyt vierähtää jo yli 30 vuotta - ja sitä kuulemma myytiin 65 tuhatta kappaletta! Kyseessä ei toki ole suora käännös, vaan avoimeen lisenssiin pohjaava kotimainen fantasiaroolipeli. Fennofiilienkään ei tarvitse enää ragettaa, ettei ole deedeetä saatavilla tunnekielellä.</p><p>Ja hei, C-virushan ei kadonnut minnekään, kansa vain kyllästyi siihen. Tämän seurauksena onkin ollut kliffaa käydä taas livetapahtumissa. Vuoden kohokohtia olivat kolmen päivän Ropecon sekä tunnin pikavisiitti Finnconissa.</p><p>Tämän paremmaksi meininki tuskin enää menee, joten herkutellaan nyt ennen kuin uusi kuolettava pandemia ryhtyy korjaamaan satoaan ja talviuniltaan murhanhimoisena herännyt karhu vyöryy nälkäisenä itärajan yli. Ja jos onnetar onkin suopea ja säästää meidät näiltä, niin luulisi ilmastonmuutoksen, taloushässäköiden ja ekokatastrofien huolehtivan siitä ettei boltsi todellakaan ole pelastumassa ihmislajin oikuilta.</p><p>Jos nyt jotain vahingoniloista lohtua hakee niin vuoden 2122 ihmisillä on sitten taas uudet ongelmat ja varmaan muutama vanhakin. Heh, olkaa hyvä vaan, lämpimät terveiset menneisyydestä!</p><p>Onnihan on sitä, että asuu oikeassa paikassa oikeaan aikaan.</p><p>Meille nykyhetkeä asuttaville ainoa tapa pelastua tulevilta kauheuksilta on aikakone, jolla muutamat onnekkaat voivat paeta vuoteen 1988. Sehän saattoi hyvinkin olla ihmiskunnan paras vuosi näillä kulmilla. Kaikki parhaat leffat oli jo tehty ja <b><i>Dungeons & Dragonsin</i></b> punaboksin sekä <b><i>RuneQuestin</i></b> suomennokset ilmestyivät juuri sopivasti. Lamaankin on vielä aikaa, joten aikamatkaajilla on mahdollisuus varautua siihenkin. </p><p>Toki matkaajien on syytä soluttautua aikakauteen vaivihkaa ja olla herättämättä liikaa huomiota. Alkeellinen teknologiataso ja omituinen muoti saattavat aiheuttaa kulttuurishokkeja ihan vaan kotimaanmatkailussakin. Onneksi Radio City on sentään jo olemassa. Okei, ettei kaikki olisi pelkkää kreisibailausta niin todella veemäinen videolaki astuu voimaan juuri samana vuonna, mutta tulevaisuuden ihmisenä olet jo nähnyt ne kaikki rikkileikatut ja sensuroidut helmet joilta tämän sosialistisen hyvinvointivaltion kansalaisten herkkää tajuntaa halutaan varjella.</p><p>Mutta hetkeksi vielä takaisin nykyhetkeen! 2020-luvun roolipelirintamalla tuntuu tapahtuvan enemmän kuin on mahdollista sulattaa. Länsinaapurin Fria Ligan juottaa meille nostalgiamehua aina vain uusilla scifiklassikoilla. Nyt markkinoilla on <b><i>Alienin</i></b> lisäksi myös <b><i>Blade Runneria</i></b>. Kuka näitä kaikkia ehtii lukemaan, pelaamisesta puhumattakaan? Tässähän pitää kohta venkoilla itsensä irti kaikista yhteiskunnan vaatimuksista... Mutta siis: todella awesome! Tack så mycket!</p><p>Yoda sanoo ettei ole mitään yrittämistä, on vain tekemistä tai tekemättä jättämistä. Ei siis mitään uudenvuodenlupauksia. Mutta jos tähtien asennot ovat kohdillaan, tuulen suunta ja nopeus otollisia ja sallimus myötämielinen niin kenties heittelen blogin puolelle jotain juttuja pelatuista peleistä. Vannomatta paras.</p><p>Eli ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia epäonnistuneita pelastusheittoja!</p><p>Tervetuloa 2023!</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-35877635620712369742022-07-10T22:22:00.007+03:002022-12-31T02:19:21.901+02:00Kuiskaus pimeässä ja lähes olematon festariraportti Kauh... Finnconista<p></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwR7C7bt49k3GUMx-fJ4K4zrB3N7pdhPkXR3S59iQSbc-Df4r4LJHjcS1MLwlSGb6H1Wna0eh6blalN63cmmsyBvxhm4no5juEE9SZE-7ESlWyTZTAwFSWUad3UBE1VSi226lyqT4elBKpvzHiUQnltQUTo5KCRlWjsbpBIJUUYDt_dETgrs-C3_wS/s1005/kuiskaus_pimeassa_Lovecraft_seura_lehti-1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1005" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwR7C7bt49k3GUMx-fJ4K4zrB3N7pdhPkXR3S59iQSbc-Df4r4LJHjcS1MLwlSGb6H1Wna0eh6blalN63cmmsyBvxhm4no5juEE9SZE-7ESlWyTZTAwFSWUad3UBE1VSi226lyqT4elBKpvzHiUQnltQUTo5KCRlWjsbpBIJUUYDt_dETgrs-C3_wS/s16000/kuiskaus_pimeassa_Lovecraft_seura_lehti-1.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Lukemattomia Kuiskauksia pimeässä.</i></td></tr></tbody></table><br />Ehdin tänä vuonna Finnconiin vain tunniksi, mutta onneksi räpylään tarttui puhtaasti kansien perusteella valitut viisi numeroa <b><i>Kuiskaus pimeässä</i></b> -lehteä. Kauhuturistille antoisin juttu koskee Helsinki-matkailua <b>Lovecraftin</b> tunnelmissa. Suositeltavaa luettavaa etenkin jos kauhukirjailijoiden haudat taikka muinaisista uskonnoista ammentavat patsaat inspiroivat - vai miten olisi teosofien oma erikoiskirjasto Kruununhaassa?<p></p><p>Lehdissä on artikkelien lisäksi arvosteluja, novelleja ja runoja. Esimerkiksi numerosta 2/2019 löytyy <b>Aarne Lindenin</b> ohjaaman <b><i>Keltainen kuningas</i></b> -näytelmän arvostelu sekä haastattelu <i><b>Apteekkari Melchior</b></i> -sarjasta tunnetusta virolaiskirjailija <b>Indrek Harglasta</b>.</p><p>Lehteä julkaisee H. P. Lovecraft - Historiallinen seura ry. Päätoimittajana on tuoreista Lovecraft-käännöksistä tunnettu <b>Lauri Lattu</b>. Lehti kaipailee kynäilijöitä ja <u><a href="https://lovecraftseura.net/aineisto-ohje/" target="_blank">täältä löytyy kirjoitusohjeita</a></u> kiinnostuneille. Seuran päätapahtuma on huhtikuussa järjestettävä KauhuCon, joka muistettiin mainita myyntitiskilläkin. Kävin siellä ainakin kerran ennen pöpöä ja Rikhardinkadun kirjastossa oli kieltämättä kauhutapahtuman luonteelle sovelias tunnelma kohdillaan!</p><p>Paikasta puheen ollen, olen käynyt Finnconissa ainakin kerran Turussa 2011. Ehkä joskus muuallakin, kenties Helsingissä 2006? Sinä päivänä kun se on mahdollista, matkustan aikakoneella vuoden 2010 Finnconiin Helsinkiin fanittamaan <b>George R. R. Martinia</b> ja <b>Alastair Reynoldsia</b>. Toki sitä ennen pitäisi ehtiä lukea <b><i>Tulen ja jään laulut</i></b>, mutta odotan että telkkusarjan istuttamat kuvat haalistuvat tarpeeksi - siihen mennessä varmaan <b><i>Ilmestysten avaruuttakin</i></b> löytyy jo filmattuna.</p><p>Olen paikkoihin kiintyvää nostalgiassa kylpevää sorttia, joten Finnconin vuosittainen muuttoliike tekee siitä vaikeammin lähestyttävän, aavistuksen hähmäisemmän ja myös henkisesti etäisemmän kuin mitä tiettyihin rakennuksiin ja alueisiin sitoutuneet tapahtumat. Kesäinen Otaniemi herätti tänään iltapäivällä henkiin muistoja kaukaisilla rannoilla ajelehtivista aurinkoisista Ropeconeista. Asiaa ei yhtään helpottanut kun Aalto-yliopiston kandidaattikeskuksen arkkitehtuuri ja kummallisen sekavat sisätilatkin loihtivat hetkittäin mieleen Dipolin.</p><p>Tästä jutusta piti tulla jonkinlainen Finncon-raportti mutta... No joo, yritetään pelastaa mitä pelastettavissa on!</p><p>Ensisijainen tarkoitukseni oli katsastaa avaruusmatkoja käsittelevä esitelmä, mutta luokkahuone oli täpötäynnä, joten jatkoin kiltisti matkaani.</p><p>Kävikin mäihä, jotta ehdin juuri sitä ennen käydä kurkkaamassa paneelikeskustelua, joka pohjasi Hesarin mielipideosastolla julkaistuun nuorisolääkärin kirjoitukseen otsikolla <i>Pilaako kauhu nuoret</i>? Keskustelua aiheesta kävivät äikänmaikka <b>Olli Lönnberg</b>, kirjavinkkari <b>Pia Göös</b> sekä tapahtuman kunniavieras, kauhukirjailija <b>Magdalena Hai</b>.</p><p>Panelistien yhteinen lähtökohta ilmeisesti oli, että vaikka olisi kokenut jotain kauheaa, voi lukemalla käsitellä sitäkin turvallisesti. Kirjallisuuden ikärajojen säätämisen ja käyttökelpoisuuden hankaluutta pohdiskeltiin ja Hai mainitsi, että samanikäiset lukijat ovat hyvinkin eri viivoilla herkkyytensä ja lukemansa materiaalin käsittelykyvyn suhteen. Göösin mukaan yleensä moraalipaniikin taustalla on tuntemattoman pelko.</p><p>Lönnberg lopetti keskustelun toteamalla, että jatkuvasti muuttuvassa maailmassa voimme sanoa varmaa olevan vain sen, mikä on tutkitusti varmaa. Ja sen perusteella: "<i>Nuoriso on ehdottomasti pilalla, siitä on kerätty aineistoa jo kahdentuhannen vuoden ajalta!</i>"</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-75689897271873827762022-07-08T21:07:00.002+03:002022-11-10T17:43:47.320+02:00Susien aika<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPuEWXQ-KCLVPI-16N54nL0wmETXrz9PzPKpmLOi4Sz3WJJrvvOrquTNCQfmwwfT5qX5kK8XeWVDdFeYeZg6611XddIhEpFRXzQLhd5FdSpbi0BId0W-0vQtOgmdN2CIWR1erJLv9r5lhhihnX82pXYLq4Ec8TIIO7tY7YpxpswO36j1UZHSFVLU-W/s1005/susien_aika_alastair_reynolds-1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1005" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPuEWXQ-KCLVPI-16N54nL0wmETXrz9PzPKpmLOi4Sz3WJJrvvOrquTNCQfmwwfT5qX5kK8XeWVDdFeYeZg6611XddIhEpFRXzQLhd5FdSpbi0BId0W-0vQtOgmdN2CIWR1erJLv9r5lhhihnX82pXYLq4Ec8TIIO7tY7YpxpswO36j1UZHSFVLU-W/s16000/susien_aika_alastair_reynolds-1.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>626 sivua suoraan Ilmestysten avaruudesta (Inhibitor Phase, 2021)</i>.</td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p><br /></p><p>Viime vuonna ilmestynyt <b><i>Susien aika</i></b> on tuorein osa <b>Alastair Reynoldsin</b> <i>Ilmestysten avaruus</i> -sarjaa. Kirjailija esittää heti alkuun kainon toiveensa, että tämän voisi lukea yksittäispakattuna teoksena ilman aiempia osia. Uskoo ken tahtoo, mutta tuskin tästä tajuaa hölkäsen pöläystä vailla tuhansien sivujen pohjia, niin tiheästi Reynolds on kutonut verkkojaan satoja vuosia kattavassa maailmanrakennusbisneksessään.</p><p>Tästä kirjasta aloittaminen on sama kuin menisi vesiselvänä baariin puoli tuntia ennen pilkkua ja yrittäisi ottaa kaikki muut kiinni. Mahdollista, mutta ei suositeltavaa.</p><p>Ennen tähän tarttumista kannattaa lukea ainakin itse <b><i>Ilmestysten avaruus</i></b> sekä <b><i>Kuilukaupunki</i></b>. Mikäli halajaa mehukkainta yksittäistä samaan maailmaan sijoittuvaa teosta, joka ei taatusti vaadi mitään ennakkotietoja, on <b><i>Prefekti</i></b> siihen hommaan enemmän kuin täydellinen. Tai sitten novellikokoelma <b><i>Timanttikoirat, turkoosit päivät</i></b>.</p><p>Teitä on nyt varoitettu.</p><p><i>Ilmestysten avaruuden</i> tulevaisuudessa ihmiskunta on levittäytynyt ympäri tähtitaivasta, mutta löytänyt pelkkiä muinaisten avaruusolentojen taakseen jättämiä raunioita. Mistä kiikastaa? Tämä on se kirjasarjan iso mysteeri, mihin on <b><i>Susien aikaan</i></b> mennessä jo vastattu ja minkä kirjailija itse kertoo heti esipuheessaan.</p><p>Nimittäin että muinainen tuhoajakoneisto on ohjelmoitu hävittämään kaikki tietyn teknologiatason ylittävät kulttuurit, eikä aikaakaan kun ihmiskunnan rippeet jo leikkivät piilosta näiden tukahduttajiksi nimettyjen itseään kopioivien kuutioiden kanssa.</p><p>2700-luvun lopussa kirjan minäkertoja Miguel yrittää saada pientä yhteisöä toimimaan karulla kiviplaneetalla, josta sitten lähdetään hiukan vastentahtoisesti pelastamaan ihmiskuntaa yksi eeppisen vaarallinen tehtävä kerrallaan. Ja sehän passaa, semminkin kun Miguel saa matkakumppanikseen transhumanistin päiväunista karanneen kyberneettisen yli-ihmisen sekä lakonista läppää heittävän geenimanipuloidun hypersian.</p><p>Vauhtia piisaa kun menopelinä on päheä avaruusalus, joka pyrkii toteuttamaan matkustajiensa villeimmätkin unelmat. Ai haluatte lentää auringon läpi, kokeillaan ihmeessä!</p><p>Tarina heittelee kysymyksiä sukupuuton partaalla keikkuvalle ihmiskunnalle. Millainen hinta-laatusuhde on sovelias lajin selviytymisestä maksettavaksi? Tässä yhteydessä mainitaan neandertalilaiset, mikä lienee viittaus syrjäyttämisteoriaan, jonka mukaan sapiensit syrjäyttivät kaikki aiemmat ihmispopulaatiot eivätkä risteytyneet niiden kanssa. Tämän teorian mukaan muut ihmislajit siis joko kuolivat itsekseen tai tapettiin sukupuuttoon.</p><p><i>Ilmestysten avaruuden </i>maailmaan sijoittuvissa kirjoissa seurataan ihmislajin evoluutiota. Yksi keskeinen valtaryhmä ovat yhteismieleen kytkeytyneet yhtyneet, joita viholliset kutsuvat hämähäkeiksi - eikä suotta, kuvitelkaa joku internetiin ja somekohinaan 24/7 linkitetty tyyppi, heh, aikamoista scifiä!</p><p>Sulautumisrutoksi kutsuttu nanoteknologinen virus taas on romahduttanut implanttien avulla tosiaikaista demokratiaa harjoittaneiden demarkistien kulta-ajan 2500-luvulla, minkä seurauksena eräällä planeetalla on siirrytty takaisin analogiaikaan ja DDR-larppaukseen.</p><p>Reynoldsin maailma on täynnä vinkeitä visioita avaruuden valtavien etäisyyksien toisistaan eristämistä kulttuureista.</p><p>Maisemat ovat välillä kuin suoraan gigermäisistä unista lainattuja, kammottavasti vääristyneitä teknologian ja organismien yhteenliittymiä, joita on tietysti kiusaus kutsua luonnottomiksi. Teknologian ja elollisten olentojen rajapinnat hämärtyvät ja kietoutuvat toisiinsa. Hetkittäin voisi intoutua väittämään, että Reynoldsin kirjallisuus on tekstimuodossa sitä tulevaisuuden mytologiaa, jota <b>H. R. Giger</b> rakensi taiteessaan.</p><p>Ehkä henkilöhahmotkin ovat vain välttämätön paha, kirjallinen keino tarinallistaa koko touhu ja saatella lukija ihmettelemään näitä maisemia avaruuspuvun huuruisen lasin takaa.</p><p>Liekö juuri Reynoldsin tausta astrofyysikkona, mikä saa ostamaan hahmojen suusta tämmöisetkin lauseet lukijan nyökytellessä itsekseen vaikuttuneena kirjailijan tieteellisestä asiantuntemuksesta: "<i>Lämpötila riippuu partikkelien törmäysten liike-energiasta - tila voidaan määritellä yhtä kuumaksi, jos siinä on vain yksi atomi.</i>"</p><p>Tyylilaji on goottilaista avaruusoopperaa. Henkilögalleria voisi olla revitty roolipelistä, sen verran edgelordia meininki tuppaa olemaan. Kaikilla on synkkiä salaisuuksia ja traumahistoriaa melkein kyllästymiseen asti. Useimmat tyypeistä ovat sodan mankeloimia tappajia, valemuistoilla tai ilman, mutta ilmassa on lopulta anteeksiannon ja sovituksen tuntua. Avaruussodankäynnissä ylivoimaista vihollista vastaan sipsutellaan heikolla jäällä, uhraukset ovat peruuttamattomia, kuolemaa ja muodonmuutoksia. Tässä maailmassa ei ole turvallisia tiloja.</p><p><b><i>Susien ajan</i></b> tarina voisi olla roolipeliseikkailu, niin suoraviivaista tehtävä kerrallaan etenevää ja suht selkeään tavoitteeseen tähtäävää tiimityöskentelyä tässä nähdään. Aiempia teoksia leimannut hämärässä hapuilun tunnelma on hieman hälventynyt.</p><p>Tekee mieli sanoa, että tämähän on kirjallisen sijaan melko elokuvallinen teos. Onko Reynolds pyrkinyt rakentamaan elokuvastudioita houkuttelevan efektipläjäyksen, vai onko iso osa kirjan inspiraatioista muuten vaan peräisin elokuvista?</p><p>Vaikka <b><i>Susien aika</i></b> alkaakin messevästi, jonkin ajan kuluttua iskee pelko, onko tämä silkkaa nostalgiatrippailua ja retroilua sarjan vanhoille faneille? Vieläkö muistat Kuilukaupungin, käydäänpä siellä! Entäpä avaruusaluksensa kanssa fuusioituneen mielipuolisen kapteenin, käydäänpä moikkaamassa häntä! Ja sehän on tietysti koko kirjasarjan suola, nähdä miten kirjailijan luoma maailma elää ja kehittyy.</p><p>Matkan varrella venyy aika-avaruuden lisäksi myös sivumäärä. Onneksi sivun 500 paikkeilla alkaa loppurytinä ja nuutuneempikin matkustaja herännee unikapselistaan. Reynolds onnistuu viemään homman aiempaa pidemmälle, reunalle, ja valumaan hiukan ylikin - jättäen sopivan nälkäiseksi jatkolle, mikäli sellaista on luvassa.</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-63345567303181883192022-07-06T16:33:00.002+03:002022-11-10T17:43:21.417+02:00Claymore - fantastinen roolipelilehti<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdR5tFQWagpCIS_EjwkoiOKNY7ByPH8s9e4SCkYo7pG5AFgNLXoSFL4nAepaMljWP9o2S8nMzeQ2kNtu6wPEVdsBIO4UGHEtSG1mjb2NeT6ziljmvEzmUl1hsfbNbJPgxB_5CdhRFSzZz0ablaJJ2cJS6bxiozYegmDQrPTRAEeWYESUX5oy69KPQs/s1005/claymore_roolipelilehti_kansia-1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1005" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdR5tFQWagpCIS_EjwkoiOKNY7ByPH8s9e4SCkYo7pG5AFgNLXoSFL4nAepaMljWP9o2S8nMzeQ2kNtu6wPEVdsBIO4UGHEtSG1mjb2NeT6ziljmvEzmUl1hsfbNbJPgxB_5CdhRFSzZz0ablaJJ2cJS6bxiozYegmDQrPTRAEeWYESUX5oy69KPQs/s16000/claymore_roolipelilehti_kansia-1.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Hans Zenjugan kansitaidetta roolipelilehti Claymoressa.</i></td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p>Tämän päivän löydöt ovat osa suomalaisen roolipelihistorian palapeliä. 20 numeron verran ilmestynyt <b><i>Claymore</i></b> (1993-2000) oli yksi viidestä kotimaisesta roolipelilehdestä.</p><p>Maltan tuskin odottaa näiden lukemista, ainoastaan <b><i>Magus</i></b> ja <b><i>Roolipelaaja</i></b> ovat meikäläiselle entuudestaan tuttuja, joten <b><i>Claymore</i></b> on hyppy tuntemattomaan.</p><p>Alku on lupaava, heti numeron 4/1994 ekalla sivulla todetaan Etelä-Suomesta löytyvän "<i>paljon sellaisia henkilöitä, joiden mielestä suomalaisia rope-lehtiä ei pitäisi ollakaan</i>". Nämä henkilöt kuulemma peräänkuuluttivat sivistyneelle sisäpiirille suunnattuja julkaisuja, eikä taviksille duunattuja yleislehtiä.</p><p>Onneksi <b><i>Claymore</i></b> vakuuttaa olevansa tavallisen pelaajan asialla!</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-74280839243845867602022-06-21T23:59:00.016+03:002022-07-06T16:06:44.739+03:0010 vuotta roolipelibloggailua!<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZH-OY1NX-l47mldVWl9zzRow2pp19TUIb_nRKKCoOdey5FB2pD-0C6HdvZpidxO_JvZVbI1DbzGxJaR3-Fxg56dFfNFkqVluWDsx13xaAtv0DkR2PJUYHpuDqu5o0ppune-CCcmsvdWYtlpMyTiUPCDZ4_QRO1SXoJ0zlYA3Z-jSO4zOCRtm1b4YA/s670/hikinortin_roolipeliblogi_10_vuotta-1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZH-OY1NX-l47mldVWl9zzRow2pp19TUIb_nRKKCoOdey5FB2pD-0C6HdvZpidxO_JvZVbI1DbzGxJaR3-Fxg56dFfNFkqVluWDsx13xaAtv0DkR2PJUYHpuDqu5o0ppune-CCcmsvdWYtlpMyTiUPCDZ4_QRO1SXoJ0zlYA3Z-jSO4zOCRtm1b4YA/s16000/hikinortin_roolipeliblogi_10_vuotta-1.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Blogin maskotti kantaa vuosien painolastia harteillaan, kuten lukemattomia 0-levelin hahmokuolemia historian hämärään haalistuneissa retroklooneissa...</i></td></tr></tbody></table><br /><div><br /></div>Aika rientää kun on lystiä! Tämän blogin <b><a href="http://hikinortinroolipeliblogi.blogspot.com/2012/06/tervetuloa_9281.html">ensimmäisestä postauksesta</a></b> tuli tänään kuluneeksi tasan 10 vuotta. Tässäpä oiva sauma harrastaa itsetutkiskelua, kurkistaa menneeseen ja aavistella tulevaa.<div><br /></div><div>Uhoa tässä blogissa on aina piisannut, lupauksia on lupailtu, harvemmin pidetty. Tässä suhteessa ei liene tarvetta muuttaa toimivaa konseptia.<div><br /></div><div>"<i>Elämä on se juttu, mikä tapahtuu sillä aikaa kun laadit suuria suunnitelmia</i>", totesi <b>John Lennon</b>.</div><div><br /></div><div>Olen tuumaillut roolipelien suhteen yhtä sun toista, aina seikkailuidiksistä omaan roolipeliteoriaan. Silti itse pelirintamalla on ollut kuolemanhiljaista, koska vapaa-ajalla olen usein valunut kuin vesi aina pienemmän vaivan suuntaan. Egoni on kirjoittanut shekkejä, joita kroppa ei ole kyennyt lunastamaan.</div><div><br /></div><div>Heikoimpinakin vuosina on blogin seinälle ilmestynyt vähintään yksi postaus, festariraportti Ropeconista tai jotain selittelyä miksei mitään tapahdu. Roolipelit ovat välillä meinanneet unohtua tienposkeen, vaikkakin olen sitä mieltä, että kaikki kirjallisuus ja elokuvat ovat olemassa nimenomaan roolipelejä varten. Mutta hei, turha itkeä kuluttaja-asiamiehelle, tätä saa tällä rahalla!<div><br /></div><div>En ole jostain syystä vieläkään kyennyt antamaan blogille armonlaukausta. Analytiikka tietää kertoa, että joku tänne yhä eksyy. Liekö kohtalon ivaa, että kävijöitä vaikuttaa olevan enemmän nyt kuin silloin aikoinaan. Lopettakaa!</div><div><br /></div><div>Luoja yksin tietää ketä tästä on syyttäminen. Ehkä <b><i>Stranger Things</i></b> ja <b><i>Critical Role</i></b> ovat potkineet harrasteeseen uutta nostetta ja näyttäneet, että roolipelit soveltuvat muuhunkin kuin saatananpalvontaan.</div><div><br /></div><div>Jos jokin asia tässä blogissa kaduttaa, niin se taannoinen <b><i>Falling Skies</i></b> -telkkusarjasta intoilu. Tekisi mieli poistaa koko juttu, mutta en tohdi väärentää historiaa niin radikaalisti. Jätin koko sarjan lopulta kesken. Olkoon se muistona ajasta ennen <b><i>Expansea</i></b>, <b><i>Westworldia</i></b> ja <b><i>Raised by Wolvesia</i></b>. Olin nuori ja epätoivoisesti scifin tarpeessa, helppohan se on nyt suoratoistopalvelusotien aikana naureskella.</div><div><br /></div><div>Etuoikeuksistani käsin tahdon kiittää kaikkia tyyppejä, jotka ovat antaneet julkaista haastattelunsa tässä blogissa. Ja aivan erityiskiitos menee oman peliporukkani tyypeille, olen teille pelkästään velkaa kaikesta! Haleja ja pusuja, sellaisia kolmasti rokotettuja, steriilejä, maskeilla ja turvaväleillä, Nato-nahkatakki niskassa! Ja jos <b>Jupa</b> pidät sen megadungeon-seikkailun nyt juhannuksena niin lupaan tuoda Pepsi Maxia!</div><div><br /></div><div>10-vuotias on edelleen lapsi, joten katsotaan mitä blogissa ehtiikään tapahtua vielä ennen murrosikää. Luvassa on ainakin yksi alkuperäistä <b><i>Star Wars</i></b> -roolipeliä koskeva juttu sekä festivaaliraportti Ropeconista 2019. Se festarihomma piti julkaista heti tapahtuman jälkeen kolme vuotta sitten, mutta ajattelin sulatella sitä pari päivää. Ja niinpä sitten tein. Vaan kuka tietää, ehkä leikittelen eri aikatasoilla hyppelyllä <b>Quentin Tarantinon</b> ja <b>Christopher Nolanin</b> tyyliin ja julkaisenkin sen vasta Ropecon 2022 -raportin jälkeen. Koska miksikäs ei?</div></div></div><div><br /></div><div>Amerikkalaisen viihdeteollisuuden aivopestessä älypuhelimiinsa ja somejättien digitaaliseen informaatiokohinaan addiktoituneita kuluttaja-kansalaisia on perinteisillä pöytäroolipeleillä yhä oma erityislaatunsa ja paikkansa yhteisessä kosmoksessamme. Katseletko mieluummin toisten kertomaa tarinaa vai luotko itse omasi?</div><div><br /></div><div>Mikäli jumalat ovat suopeita, tulee tästä kaikkien aikojen roolipelivuosi! Ja koska elämme vuotta 2022, löytyy <b><i>Hikinörtin roolipeliblogi</i></b> myös <b><a href="https://www.instagram.com/hikinortti/">Instagramista</a></b>! Ryhdyhän siis seuraajaksi ennen kuin kaveri ehtii!</div>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-6243637992266155492022-05-27T01:59:00.000+03:002022-05-27T01:59:13.867+03:00Jedioppilas: Musta vastustaja<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHMqR20jpIHx0N36F98xFgkvTHskFn4Qz1NLvrpmBJZX9y7E2TJiwpZ-FG2Rih9cMFIy8MilepRbQpjc-DA6m52pZEJZdLjNlU45eKzGPQhouDJwjCtTF_s6WbACtdg0x7TUukYadmtMPkim3-kfopMvthXDqo6mm458-MpKX7UpK54UBpuNNTyG-t/s1005/star_wars_jedioppilas_kirja-1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Jedioppilas" border="0" data-original-height="1005" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHMqR20jpIHx0N36F98xFgkvTHskFn4Qz1NLvrpmBJZX9y7E2TJiwpZ-FG2Rih9cMFIy8MilepRbQpjc-DA6m52pZEJZdLjNlU45eKzGPQhouDJwjCtTF_s6WbACtdg0x7TUukYadmtMPkim3-kfopMvthXDqo6mm458-MpKX7UpK54UBpuNNTyG-t/s16000/star_wars_jedioppilas_kirja-1.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Qui-Gon Jinn ei pääse menneisyyttä pakoon edes Cliff Nielsenin kansitaiteessa.</i></td></tr></tbody></table><p><b><i>Musta vastustaja</i></b> löytyi kierrätyskeskuksen scifi-hyllystä kahden euron juustohampurilaisen hinnalla. Disneyn mediaimperiumin ja suoratoistopalvelusotien digitaalisella aikakaudella kärvistelevänä tyyppinä kuvittelin jo kyllästyneeni koko touhuun. Takakansi sai kuitenkin kiinnostumittarin värähtelemään: "Q<i>ui-Gon Jinn ei saa rauhaa menneisyydeltään. Kuinka hän voi luoda siteen nuoreen Obi-Wan Kenobiin kun häntä vainoaa ensimmäisen jedioppilaansa Xanatoksen petos?</i>"</p><p>Eihän tämä kuulostanut lainkaan hassummalta. Ei mainintaa gunganeista eikä mitään animaatiosarjoista revittyjä jämähahmoja. Olen käyttänyt rahojani huonomminkin.</p><p>Internet osasi kertoa, että kyseessä on toinen osa 18-osaista, vuosina 1999-2002 julkaistua <b><i>Jedioppilas</i></b>-nuortenromaanien sarjaa. Qui-Gon Jinnin ja Obi-Wan Kenobin tehtäviä kuvaavan kirjan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen ensimmäisen elokuvallisen esiosan eli episodi ykkösen tapahtumia.</p><p><b><i>Mustan vastustajan</i></b> tarina keskittyy kaivosyhtiöiden riistämälle lohduttomalle planeetalle, jota ollaan imemässä kuiviin arvomineraaleista. Työläisten olot ovat kurjat, ja jopa planeetan alkuperäisasukkaat haluavat vaihtaa maisemaa heti kun vain mahdollista. Ekokatastrofin laajuus on kuin suoraan cityvihreän pahimmista painajaisista, joiden ainoa lohtu on siinä, ettei kaivostyöläisillä ole puhettakaan sunnuntailisistä.</p><p>Jännitteet kasvavat kun kaksi ryhmää perustaa kaivososuuskunnan, mikä ei ole omiaan ilahduttamaan Ulkomaailman kaivosyhtiötä. Paikallishallinnon pyynnöstä jedineuvosto lähettää sankarimme paikalle toimimaan rauhanturvaajina.</p><p>Jedeillä on kuitenkin jo valmiiksi meneillään oma sisäinen taistelunsa. Qui-Gon on emotionaalisesti estynyt, traumahistoriansa vangitsema menneisyyttä märehtivä kävelevä tunnelukko. 12-vuotias Obi-Wan taas kaipaisi juuri sitä mitä sulkeutuneella Qui-Gonilla ei ole antaa, eli hyväksyntää ja luottamusta. Ennen kaikkea Kenobilta puuttuu vielä jediritari, joka ottaisi hänet padawanikseen. Kohta kolmetoista vuotta täyttäessään hän on liian vanha, joten edessä näyttää olevan soturin houkuttelevan uran sijaan maanviljelijän kohtalo. Liekö tarpeen edes mainita, että molemmat joutuvat kohtaamaan pahimmat pelkonsa...</p><p><b>Jude Watsonin</b> teksti on napakkaa luettavaa ja juoni etenee sutjakkaasti. Koska <b><i>Tähtien sodan</i></b> maailma on elokuvista ja telkkarista tuttu, ei infodumppaukseen, maisemamaalailuun tai yksityiskohtien kuvailuun tuhlata sanoja. Kaikki tietävät miltä sankarimme näyttävät, miten valosapeli toimii, ja miten jedit mittailevat mahdollisten opetuslastensa midikloriaanitasoja. Näin ollen tarinan kertomiseen riittää 120 pokkarikokoista sivua isolla fontilla.</p><p>Tähtiensotamaisen tunnelman, eteenpäin kipittävän nopealiikkeisyyden ja riittävästi kehittyvän psykologisen jännitteen ansiosta kirja levitoi itsensä piirun verran korkeammalle tasolle kuin mikä tahansa planeettamme ekosysteemiä tuhoava lisensoitu markkinointitauhka, joka ympäröi meitä, läpäisee meidät ja sitoo kapitalistisen galaksimme yhteen.</p><p>Ja mikä parasta, toisin kuin elokuvan käsikirjoituksen kanssa, kirjan kuvittelussa vain oma mielikuvitus on rajana, eikä lukijan tarvitse tuskastua kökköihin tietokoneanimaatioihin ja sinisen tai vihreän kankaan saatikka LED-seinän edessä studiossa puisevasti näyteltyyn steriiliin estetiikkaan. Lukija voi pitää huolen, että kirjaversiossa on mukana <b>Liam Neesonin</b> paras versio itsestään, ja että nuorta Obi-Wania ei todellakaan esitä mikään pilalle hemmoteltu lapsi Hollywoodista.</p><p>Jälkimaku on hiukan tv-sarjamainen, sillä vaikka tämä keissi saakin tavallaan päätöksensä, jättää kirja silti nälkäiseksi jatkon suhteen. Ihan niin kuin se kahden euron juustohampurilainen! Olisin kovasti halunnut nähdä miten pahis nitis... saatetaan oikeuden eteen vastaamaan teoistaan!</p><p>Fear of missing out on sittenkin todellista myös yli 18-vuotiaille, mutta nyt ei enää pelotakaan, että juuri välistä jäänyt baarireissu olisi varmasti ollut se elämän merkityksellisin ilta. Ehei, nyt pelottaa, että jos jätän kirjasarjan muut osat lukematta, niin kadun sitä loppuelämäni. Olen levollisena siirtymässä tuonpuoleiseen lentävien autojen suhahdellessa ikkunan takana neonvalojen värjäämässä sateessa, kun yhtäkkiä nytkähdänkin kouristelemaan muistaessani, etten koskaan saanut tietää Xanatoksen kohtaloa, voi v*ttu, hoitajaaaarrrgghhh...</p><p>Vaikka <b><i>Jedioppilas</i></b>-sarjan julkaisusta on hujahtanut jo yli 20 vuotta, ei niiden lueskelu ole täysin ajasta irrallaan olevaa puuhaa edes meille 2020-luvun asukkaille. Tänään saa nimittäin ensi-iltansa Disneyn upouusi <b><i>Obi-Wan Kenobi</i></b> -tv-sarja. Ken tietää, ehkä näistä on siirtynyt jotain kivaa siihenkin...</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-77547248894162252022022-03-20T11:08:00.002+02:002022-03-29T11:52:41.505+03:00Praedoria Ville Vuorelan vetämänä<div><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnurKs5iRDhfHTHZ43XW5-YD-vIK8oOCGU4gXEd3YZSXAYRxzOEmYIsMxvAw8PqpiojYEqKRy17Zsbql1zu9BpApUTpfJL49X-dYmaQ8MM80Mlk8cCnKThZVex8WAzDuXiY6qs9MD1TDo/s670/praedor_roolipeli_ville_vuorela-2.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnurKs5iRDhfHTHZ43XW5-YD-vIK8oOCGU4gXEd3YZSXAYRxzOEmYIsMxvAw8PqpiojYEqKRy17Zsbql1zu9BpApUTpfJL49X-dYmaQ8MM80Mlk8cCnKThZVex8WAzDuXiY6qs9MD1TDo/s16000/praedor_roolipeli_ville_vuorela-2.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Pelisuunnittelija ja kirjailija Ville "Burgeri" Vuorela Oh My Game -liikkeessä Vantaalla.</i></td></tr></tbody></table><br /> </div><div>Mikäpä olisi parempi tapa tutustua peliin kuin tekijän itsensä vetämä seikkailu? En keksinyt sellaista äkkiseltään, joten kun <b><i>Praedoriin</i></b> oli tarjolla vapaita paikkoja, nappasin nopat mukaan ja sipsuttelin ulos marraskuisen iltapäivän kylmyyteen.</div><div><br /></div><div>Astuessani <b><a href="https://ohmygame.fi/today" target="_blank">Oh My Game</a></b> -liikkeeseen en tiennyt pelistä sen kummemmin, mitä nyt olin lukenut <b>Petri Hiltusen</b> sarjakuvia ja hommannut pelikirjan hyllynkoristeeksi. Tiesin seikkailujen sijoittuvan synkkään fantasiamaailmaan, jossa praedoreiksi kutsutut aarteenetsijät penkovat kirottuja raunioita ja kuolevat väkivaltaisesti.</div><div><br /></div><h3 style="text-align: left;"><b>Kirotulla maalla, eli Praedor-seikkailun tiivistelmä</b></h3><div><br /></div><div>Pöydällä on kasa valmiita hahmopohjia. Valitsen vuoristobarbaarin, jonka nimeän Zorakiksi. Hahmon naamassa on arpi ja kädessä sotavasara. Pelinjohtaja <b>Ville Vuorela</b> käy ennen pelin alkua nopeasti läpi perussäännöt, mitä ominaisuuksia hahmoilla on ja miten noppia heitetään. Muut pelaajat vaikuttavat olevan konkareita. Perusasioiden käsittelyn jälkeen päästään itse seikkailuun.</div><div><br /></div><div>Tunnetun maailman oikealla laidalla kököttävässä ankeassa linnoituksessa neljän hengen seikkailijaseurueellemme annetaan yksinkertainen tehtävä: hakekaa valtakunnan rajan takaa vanhan retkikunnan laivan hylystä lokikirja, tai jotain vastaavaa minkä avulla meidät rekrytoinut rajalinnoituksen komentaja pääsisi kuninkaan suosioon. Muut matkalta löytyvät aarteet saamme pitää. Jyrkässä feodaaliyhteiskunnassa uransa suvantovaiheessa kärvistelevä komentaja ei voi jäädä Linkediniin odottelemaan headhuntereiden yhteydenottoja. Tämä tarkoittaa myös, ettei meidän kannata palata tyhjin käsin.</div><div><br /></div><div>"<i>Praedorit toimivat yhdessä tai kuolevat yksin</i>", toteaa Vuorela.</div><div><div><br /></div><div>Siirrymme rajan yli kirotulle alueelle veneellä vastavirtaan jokea pitkin. Muinaisten velhojen loitsut riitelevät täällä keskenään, tuuli tappaa taikuudesta syntyneitä. Alueella löyhkää viidakkomainen kosteus ja jokea reunustavat villinä rehottavan kasvuston peittämät rauniot. Siellä täällä vilahtelee outoja olentoja, vedessä uivilla kaloilla on ihmismäisiä piirteitä. Lähestymme saarta, joka on kuin kuolleen kuninkaan kruunu. Laskeva aurinko maalaa maiseman verenpunaiseksi.</div><div><br /></div><div>Rantaudumme muinaisen palatsin satamaan. Kiinnitettyämme veneen laituriin alkaa kuulua rouskuttavaa ääntä. Riuhtaisemme veneen ylös laiturille ja sen pohja on täynnä nyrhijöitä, ravun, hyönteisen ja limalörtsyjen näköisiä sekasikiöitä, joissa ei ole kahta samanlaista. Hakkaamme veneen pohjaa järsiviä olentoja heikolla menestyksellä: yksi hilpari katkeaa ja oma hahmoni Zorak onnistuu lyömään veneen pohjaan pienen reiän. Onneksi Artanten pappi Karamir hoksaa läiskytellä nyrhijöiden päälle raakaa pontikkaa, mikä saa ne luikkimaan takaisin veteen. Vene on toistaiseksi turvassa, hätäratkaisuna täytämme pohjan reiän katkenneella hilparin palalla.</div><div><br /></div><div>Hämärän laskeutuessa laiturilla kasvavat kummalliset kukat aukeavat. Leiriydymme yöksi korkealle vanhan palatsin raunioiden sekaan. Yön laskeutuessa taivaalla loimuaa revontulimaisia valoja. Pimeys täyttyy olentojen äänistä ja huudoista. Kesken Zorakin vahtivuoron tulee hiljaista. Eläimet ja linnut tuntuvat kaikkoavan. Raskas, raahautuva ääni kaikuu palatsin seinistä jonkin valtavan lähestyessä. Punainen kajo heijastuu seinille. Herätän nukkuvat hahmot. Makaamme hiljaa odottaen.</div><div><br /></div><div>Jotain ilmestyy keskelle pimeyttä, se raahaa itseään kolmella koukkuisella raajalla. Pakettiauton kokoinen olento näyttää haljenneen kahtia. Sekasikiö raahaa perässään sisälmyksiään. Sisälmysten liekeistä roiskuu palavia rasvatahroja. Kaikki elollinen on kaikonnut olennon tieltä. Sitä ympäröi epäkuolleiden pimeä aura. Annamme sen kulkea ohitsemme ja mennä menojaan. Loppuyö on uneton.</div><div><br /></div><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhuygLXVvCsOGmWbOGrpe_Ezl3kx0sfVusKmufo90p9WsG8FelAr59mFm2x3i1z2lvcAWuCSrvVzH8r7mdDkkJdfKkXsNV5NckpzxQBKdA8fIsCtlGxavbYl7sNMf-4EdZy-rCje_BdMi_I6cLSD_RCsduUae0UQ-Q5_mGmfULAeJJ45PCmSTfrTztL=s670" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhuygLXVvCsOGmWbOGrpe_Ezl3kx0sfVusKmufo90p9WsG8FelAr59mFm2x3i1z2lvcAWuCSrvVzH8r7mdDkkJdfKkXsNV5NckpzxQBKdA8fIsCtlGxavbYl7sNMf-4EdZy-rCje_BdMi_I6cLSD_RCsduUae0UQ-Q5_mGmfULAeJJ45PCmSTfrTztL=s16000" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Satunnaisgeneroitua seikkailumiljöötä suoraan korttipakasta.</i></td></tr></tbody></table><br /><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div> </div><div>Uusi päivä on synkkä ja sateinen. Jatkamme raunioiden läpi pohjoiseen. Kierrämme valtavan vanhan areenan ympäri. Sen seinien kivistä kantautuu yhä huutoja ja ääniä areenan menneistä tapahtumista. Kulkemaamme tietä reunustavat patsaat, joiden päät lojuvat maassa. Päätämme yöpyä pienen kupolimaisen seinättömän rakennuksen suojassa.</div><div><br /></div><div>Kesken yöunien heräämme siihen kun valtava käsi kurottaa kupolin sisään kouraisten papin sekä muutaman repun mukaansa. Erotamme hämärässä ison orankimaisen olennon, jonka päässä on monta silmää. Olento on nielaisemassa papin, joka ehtii juuri ennen nieluun katoamistaan heittää olennon suuhun öljyä ja sytyttää sen palamaan.</div><div><br /></div><div>Örmyn suusta roihahtavat liekit valaisevat yötä ja kätensä rytäkässä polttava pappi lentää suusta ulos oksennuksen mukana. Olento ei tykkää hyvää vaan äityy riehumaan, väistelemme sen valtavien käsien iskuja ja hakkaamme sitä kaikella mahdollisella. Lopulta nöyryytetty vihollinen alkaa perääntyä huutaen taivaalle nyrkkiään heristäen. Jätti viskaa peräämme maasta löytämänsä patsaan pään. Ulvonta loittonee ja katoaa yöhön.</div><div><br /></div><div>Emme nuku enää silmäystäkään. Uusi aamu valkenee ja päivä lämpenee helteiseksi, eikä kyseessä ole kuiva helle. Haarniskan sisällä hikoilevaa ritaria alkaa pyörryttää. Saavumme kallion reunalle. Näemme alhaalla kolmen laivan hylyt lepäämässä voimakkaan virran keskellä; nämä ovat ilmeisesti vanhan retkikunnan jäänteet, joita olemme etsineet.</div><div><br /></div><div>Alas lähimmälle laivan hylylle on kallion reunalta noin 20 metriä. Alamme laskeutua köyttä pitkin alas. Kesken laskeutumisen valtava kolmepäinen lentoliskomainen olento ryhtyy ärhentelemään. Viritämme ylös kielekkeelle ansan: kanan raato syötiksi keskelle köyteen sidottua karhunrautaa. Menemme kivien taakse piiloon odottamaan.</div><div><br /></div><div>Lentolisko kaartelee hylkyjen päällä reviiriään ylväästi varjellen, mutta lopulta kuumuudessa löyhkäävä kananraato herättää sen mielenkiinnon. Olento napsahtaa yhdestä käärmeenpäästään karhunrautaan kiinni ja yrittää turhaan riuhtoa itseään irti. Köysi pitää ja lepakko saa pian niskaansa lyhdyn ja on kirjaimellisesti liekeissä. Kärventynyt olento mötkähtää elottomana maahan. Tie on taas selvä.</div><div><br /></div><div>Alhaalla laivan kannella on luiksi kaluttuja raatojen jäänteitä ja ötököitä. Hajonneen kajuutan hämärässä pitää hoviaan valtava rapumainen olento, jota yritämme härnätä ulos kannelle. Olento pelkää tulla ulos, ehkä se kuvittelee lentoliskon olevan yhä pelissä.</div><div><br /></div><div>Samaan aikaan aiemmin kupolin luona nöyryyttämämme yöhön kadonnut orankimainen jätti löntystelee grillatun lentoliskon tuoksun houkuttelemana kielekkeen reunalle. Tutkiessaan haaskaa se huomaa kiinni sidotun köyden, joka johtaa reunan yli. Se alkaa kietoa köyttä sormensa ympärille itsekseen hihitellen, katkaisee patsaaseen sidotun solmun ja istahtaa mutustelemaan lentoliskon siipeä.</div><div><br /></div><div>Ylös kalliolle vahtiin jäänyt ritari hyökkää piilostaan ja alkaa lämpöhalvauspäissään lyömään huteja. Jätti huitaisee tätä haaskalla, mutta saa pian iskun arkaan paikkaan köyttä pitkin takaisin ylös kiivenneeltä seikkailijalta ja putoaa alas kielekkeeltä naama edellä laivan kannelle. Hylky katkeaa melkein kahtia. Zorak onnistuu rytäkässä estämään myös Ranan tippumisen tarttumalla toisella kädellä kiinni tämän varustevyöstä.</div><div><br /></div><div>Laskeudumme taas kielekkeeltä alas. En enää muista rapumaisen olennon kohtaloa, ehkä se häipyi jätin rysähdettyä kannen läpi. Löydämme laivan kajuutasta kaksi aarrearkkua, jotka sisältävät myös kapteenin henkilökohtaisen lokikirjan. Tehtävä suoritettu.</div><div><br /></div><h3 style="text-align: left;">Miltä nyt tuntuu, eli leirinuotiolla Ville Vuorelan kanssa</h3><div><br /></div><div>Sessioraportin kirous on olla fanifiktiota siitä, mitä seikkailussa suunnilleen tapahtui. Nyt kun tiedämme mitä Henkan ja sinkku-Joannan välillä on tapahtunut, meitä kiinnostaa mitkä on fiilikset. Tätä <b><i>Tempparien</i></b> loppupääkki <b>Sami Kuronen</b> yrittää nyhtää kisaajista leirinuotiolla. Ja aivan kuten Kuronen, myös viisas pelinjohtaja tietää, että yhtä oleellista kuin se mitä tapahtui on se, miltä sen tapahtuminen tuntui.</div><div><br /></div><div>Ylenpalttisen infodumppauksen ja pelihahmojen taustatarinoiden märehtimisen sijaan Ville Vuorelan <b><i>Praedor</i></b>-seikkailussa keskityttiin vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Vuorela ei tuhlannut aikaa figushakkiin tai grideihin, ei edes luolastojen piirtelyyn, lähes kaikki kuvailu käytiin suullisesti. Tapahtumapaikkojen, pelihahmojen asemoinnin ja tilanteiden hahmottamisessa piti olla molemmat korvat höröllä, sataprosenttisen läsnä. Rohkeampi voisi äityä puhumaan pelin maailmassa läsnäolon tunteesta, immersiosta tai flow-tilasta, mutta se jääköön akateemisten pelitutkijoiden huoleksi.</div><div><br /></div><div>Vuorela oli pelinjohtajana kuvailuissaan selkeä ja sanavarastoltaan monipuolinen kuin kirjailija, mikä saattaa johtua siitä, että hän on kirjailija. Vuorelan esitelmiä todistaneet tietävät, että hän surffaa itseilmaisuvoimassaan ja verbaaliakrobatiassaan täysin omilla kuusikymmentämetrisillä aalloillaan. Mainituista taidoista ei varsinaisesti ole haittaa jos haluaa käyttää mahdollisimman vähän karttoja ja pohjapiirustuksia seikkailuissaan.</div><div><br /></div><div>Vuorela ei niinkään pelinjohtanut <b><i>Praedoria</i></b>, hän oli itse <b><i>Praedor</i></b>. Seikkailu rullasi alusta loppuun sulavasti 60 freimiä sekunnissa ilman nykimistä tai lataustaukoja. Pelinjohtaja ja peli sulautuivat saumattomasti yhteen davidcronenbergmaiseksi ihmis-peli-hybridiksi, joka imaisi pelaajat välittömästi mukaansa matkalle tuntemattomaan. Tämmöistä se siis on kun pelinjohtaja tuntee pelin paremmin kuin omat taskunsa. Pystyykö tähän edes pleikka vitonen? No, ainakin pleikkaria on helpommin saatavilla.</div><div><br /></div><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhy3l1w99aqh-CgDd5qZwARdp-bjV68c68bHu_xGxsZG_tW7LPWYhWZTtPg2tP2OBv15w15ERH02h10C59BOkbyz_IL61YS2G60cfdh2a4VZeH7gonvRpdTCFyL6fv2dn2vhjYLhv9OUndPVd9KEtPQsDibK8sh0iSm0kdPZ7EVzEe4ST7z1Q8X46rk=s670" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhy3l1w99aqh-CgDd5qZwARdp-bjV68c68bHu_xGxsZG_tW7LPWYhWZTtPg2tP2OBv15w15ERH02h10C59BOkbyz_IL61YS2G60cfdh2a4VZeH7gonvRpdTCFyL6fv2dn2vhjYLhv9OUndPVd9KEtPQsDibK8sh0iSm0kdPZ7EVzEe4ST7z1Q8X46rk=s16000" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Praedorin hahmolomake mahtuu yhdelle sivulle.</i></td></tr></tbody></table><br /><div><br /></div><h3 style="text-align: left;"><br /></h3><div style="text-align: left;"> </div><h3 style="text-align: left;">Kiittämätöntä narinaa väärin heitettävistä nopista</h3><div><br /></div><div>Ennen tätä peliä tuskin aavistinkaan kuinka ennakkoluuloinen ja urautunut olen noppien heittelyn suhteen. Mitä enemmän noppia, sen kivempaa. Kuusitahoisia viskoessa tavoittelen mieluummin kutosia kuin ykkösiä. <b><i>Praedorissa</i></b> kaikki on toisin, tarkoitus on heittää mahdollisimman pieniä numeroita, aina alle taitotasojen. Mitä vaikeampaa onnistuminen, sitä enemmän noppia heitellään, eli isot noppakasat voimauttamisen sijaan lisäävätkin ahdistusta.</div><div><br /></div><div>Paitsi vahinkonoppien kanssa tavoitellaankin sitten mahdollisimman isoja numeroita. Aivot meinasivat nyrjähtää. Tajusin samalla, että myös vanhan <b><i>RuneQuestin</i></b> ja <b><i>Call of Cthulhun</i></b> prosenttilukujen alle heittelystä on aina jäänyt nihkeä jälkimaku. Aivan kuin korkeushyppääjä, joka yrittää hypätä riman alle.</div></div><div><br /></div><div>Olisiko täysin nopaton systeemi <b><i>Stalkerin</i></b> tapaan sitten parempi? Se onkin jo kokonaan toinen keskustelu...</div><div><br /></div><h3 style="text-align: left;">Fanipoikahetki ja yläfemmat Oh My Gamelle</h3><div><br /></div><div>Pelitilan tarjoaminen jos mikä on paikallisen pelikulttuurin tukemista, siitä lämmin kiitos Oh My Gamelle. Lisäksi liike lahjoitti pelaajille palkintonoppia.</div><div><br /></div><div>Seikkailun päätteeksi rohkenin pyytää Ville Vuorelalta nimmarin sekä <b><i>Praedoriin</i></b> että <b><i>Stalkeriin</i></b>. Mainitsin, että juuri pelatun seikkailun hirviöt vaikuttivat olevan puzzle-vihollisia ja Vuorela allekirjoitti myös tämän näkemyksen. Hän kertoi <b><i>Stalkerin</i></b> pelauttamisen muuttaneen hänen tapaansa pelauttaa <b><i>Praedoria</i></b>.</div><div><br /></div><div>Astuessani pelin jälkeen ulos marraskuisen illan pimeyteen tunsin olevani etuoikeutettu ja kiitollinen juuri kokemastani seikkailusta. Tämä on tismalleen se fiilis mitä roolipeleistä jahtaan, eikä sitä tunnu saavan mistään muualta.</div>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-3203562399836133252021-08-22T19:16:00.000+03:002021-08-22T19:16:25.769+03:00Muistoja West End Gamesin Star Warsista<p><span style="font-family: georgia;">Kävin taannoin Roolipelaajien Suomi -Facebook-ryhmässä utelemassa pelaajien kokemuksia <b><i>Star Wars</i></b> -roolipelistä. Keskustelusäie lienee hiipumassa jonnekin bittiavaruuden syövereihin, joten jaan tässä kaiken, raakana ja sensuroimattomana. Olkaa hyvä!</span></p><p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg072MwndNbT8ozhpFBM8hT2BD85wSRLsu8BOQsnC6ks7YXZsOi0Wv_FtwHKQraSy_hNBJmWY9vjX_gONcllFCutBEfD9lRd8EX4PhXqbz1qRBPhGHE0-BzYdWG563Wv6pGkD7OQrPQm70/s670/star_wars_roolipeli_west_end_games_rpg-1987.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg072MwndNbT8ozhpFBM8hT2BD85wSRLsu8BOQsnC6ks7YXZsOi0Wv_FtwHKQraSy_hNBJmWY9vjX_gONcllFCutBEfD9lRd8EX4PhXqbz1qRBPhGHE0-BzYdWG563Wv6pGkD7OQrPQm70/s16000/star_wars_roolipeli_west_end_games_rpg-1987.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Myös 30-vuotisjuhlapainoksen kansitaide pohjaa Tom Chantrellin elokuvajulisteeseen vuodelta 1977.</i> </td></tr></tbody></table><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><span style="background-color: white; color: #050505; font-family: georgia; white-space: pre-wrap;">Odottelin työkaveria Hesassa lounaalle niin kävin sitten roolipelikaupassa ja tämä tarttui räpylään. Alkuperäinen Star Wars -roolipeli vuodelta 1987 oli yksi ensimmäisiä pelejä mitä muksuna pääsin pelaamaan. Jo pelkästään kirjat on jumalaisia, omaan makuun hienompia kuin mikään näiden jälkeen tullut. Myyjiltä vielä aidot fiilistelyt päälle, pelimekaniikka oli kuulemma edellä aikaansa. Mitenkäs muilla, liittyykö peliin lämpimiä muistoja? Onko edelleen paras peli aiheesta vai onko joku toinen onnistunut korvaamaan tämän?</span><div><span style="color: #050505; font-family: georgia;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>J. S.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Ainoa järjestelmä minkä osaan yhä ulkoa. Ja mitä käytän vieläkin. Niin Star Warsiin kuin erilaisiin omiin maailmoihin. Pientä hienosäätöä on toki tullut ajan myötä. Mutta todella vähän. Kuvamateriaali oli myös mainiota, ja pieksee myöhempien kirjojen piirretyn kuvituksen mennen tullen ja vielä siinä välissäkin. Iskee kuin Home-1 Endorin taistelussa. Nyt ja aina.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">Vastasin:</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"💪😎 <i>No nyt on aitoa fanitusta ja systeemiuskollisuutta, pakko arvostaa sitoutumista! Hämmentävää miten näitä kirjoja silmäillessä näyttää käyvän tasan päinvastoin kuin samaa aihetta käsittelevissä videopeleissä, nämä kirjat sen kun kaunistuu vanhetessaan.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>J. S.</b> vastasi:</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Mitä sitä lähteä korjaamaan jotain mikä ei ole rikki. </i>🙂 <i>2 edikan sääntökirjoissa alkoi kuvitus kyllä loppupuolella olemaan aika hirveää. Etenkin Rules of engagement kirjassa se oli lähinnä surkuhupaisaa.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>J. H.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="font-family: georgia;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">"</span><i><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Tätä joskus sanottiin paremmaksi. Oma kokemus jäänyt valitettavan vähäiseksi molemmista. </span><a href="https://en.m.wikipedia.org/wiki/Star_Wars_Roleplaying_Game_(Wizards_of_the_Coast)?fbclid=IwAR2RlDPK2xislX3hRdVEXDfT4GZarYbEcacx-AI4wpndRtYMY_3eX_v60aY" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: white; color: #1155cc; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration-skip-ink: none; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">https://en.m.wikipedia.org/…/Star_Wars_Roleplaying_Game…</span></a></i>"</span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><br /></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">Vastasin:</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Joo tätä taidettiin vuosia sitten pelata myös, peliä pyörittäneillä kavereilla oli tapana vaihtaa aina uusimpaan julkaisuun. Toki hankala vertailla niin pitkän ajan jälkeen systeemiin liittyviä yksityiskohtia, kun ei ole ollut aktiivikäytössä.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>M. M.</b> vastasi:</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Sagaa on tullut vedettyä. Oikein kiva systeemi, mutta koska systeemi pyörii samalla D20:llä kuin D&D 3.5, niin ongelmat ovat myös samanlaisia.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>L. A.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Mun ensimmäinen roolipeli oli ruotsinkielinen käännös tästä, jonka broidi sai synttärilahjaksi ja joka sittemmin siirtyi minulle. Monella tavalla upea peli, ja lyömätön klassiseen Star Wars -fiilistelyyn.</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-family: georgia; white-space: pre-wrap;"><i><br /></i></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-family: georgia; white-space: pre-wrap;"><i>Jos sitä lähtisin pelaamaan nyt, niin luulen että säännöistä löytyisi jonkun verran virtaviivaistettavaa, muistan hämärästi jotain sen suuntaista, että taistelun alettua…</i></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>1) heitetään initiative</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>2) kerrotaan mitä aikoo tehdä käänteisessä initiative-järjestyksessä</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>3) tehdään reaktiot oikeassa järjestyksessä</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>4) tehdään oikeat actionit oikeassa järjestyksessä ja verrataan niitä vaikeustasoihin/reaktioihin</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>…</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>Toisaalta sääntökirjassa oli myös osio, jossa neuvottiin miten PJ voi tehdä elokuvista tuttuja ääni-efektejä, joten aika mainio sekoitus kaikenlaista.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">Vastasin:</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Myyjät varoittelivat että tällä systeemillä ja kirjan statseilla stormtroopereita kannattaa juosta karkuun.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>T. K.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>d20 systeemi ei todellakaan ollut parannut, WEGn systeemiin.. mutta kyllähän tuo aikanaan oli aikaansa edellä. Sääli vaan ettei sen kehittämistä jatkettu. Nyt on tullut ulos FFGn Starwars, joka on kaikin puolin parempi systeemi, mutta WEGn kirjat on hyviä lähdemateriaaleja.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>N. M.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Kun evil planini onnistui piirulleen ja ensimmäinen Ropecon toi ORC:hen valtavan uusien jäsenien tulvan, vedin SWRPG:tä session ORC:n kerhoillassa oliko se 14:lle vai 15:lle pelaajalle. Aika hullua touhua, mutta pelisysteemin keveys auttoi kyllä kummasti.</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i><br /></i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>Myös pienemmässä porukassa SW:tä tuli vedettyä aika pitkäänkin.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>A. </b></span></span><span style="background-color: white; color: #050505; font-family: georgia; white-space: pre-wrap;"><b>J.</b> :</span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Muistaakseni T. L. veti meille yhden session....</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>T. L.</b> vastasi:</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Varmaankin. Yllättävää muuten miten SW ei ropena silloin lentänyt.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>A. </b></span></span><span style="background-color: white; color: #050505; font-family: georgia; white-space: pre-wrap;"><b>J.</b> vastasi:</span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>T. L. - ei lennä mulle vieläkään, jostain niin isosta teini-iän jutusta ei oikein koppia edes uskalla hakea</i> 😨"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>J. H.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Mandalorianin katsominen innoitti ja kaivoin taannoin nämä kirjat esiin. Seikkailuideaa alkoi pukata välittömästi niin että oli pakko kirjata ylös. Hyvän oloinen ja selkeä tuntuu olevan säännöiltään. Forcen olemuksesta hyvää tekstiä ja muutenkin mukavaa luettavaa.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>V. L. </b>:</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Kuinka monta Dark Side-pistettä Luke Skywalker sai käytettyään Voimaa tappamaan Kuolontähden verran vihollisia? Pelijärjestelmän mukaan olisi pitänyt tulla ainakin muutama.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>M. R.</b> vastasi:</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Luken mustapukuinen ja raskasmielinen olemus Jedin Paluussa sopii tähän sinänsä.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>J. H.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Miulla on vaan tuo toka edikka ja paljohkosti lisäreitä. On tuota pelattukin, mutta kiva noita on pläräillä kyllä. En edes tiedä mikä kaikki muuttui edikoitten välillä?</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i><br /></i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>Viihdyn Dark Empire lisärin kanssa. Koskaan ole tuossa settingissä pelannut, mutta jotennii se vaan on siisti.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>R. M.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Muuten jees, mutta mun mielestä d20 saga editionin avaruustaistelu säännöt on paljon paremmat, tolla vanhalla systeemillä ne oli aika kanket ja hitaat käyttää. Vaikkei siinä sinänsä mitään, ite pelaan enimmäkseen rulemonsteria muutenkin. Mutta jos haluaa nopeatempoista star wars meininkiä niin se saga edition on tosi jees </i>🙂 <i>Kaikki ei tykkää.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>T. M.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Pelattiin joskus piiitkä kamppis tällä ja seuraavalla edikalla. Erittäin lämpimät muistot. Kävi jopa vähän niin, että tähän kampanjaan vertailun takia kaikki myöhemmät SW-yritykset on vähän lässähtäneet. Tässähän on loistomekaniikka, kunnes noppamäärät kasvaa isoiksi.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">Vastasin:</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"☝️😎 <i>Tää on paha, huipulta on vaikea laskeutua kun saa täysosuman jo nuorena. Millainen kamppis kyseessä?</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>T. M.</b> vastasi:</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Pelattiin alkuperäinen trilogia läpi niin, että meidän tapahtumat nivoutui leffojen tapahtumiin. Mun hahmo esim lensi yhtä leffassa näkynyttä Yavinin taistelusta selvinnyttä y-hävittäjää. Toi tapahtumiin liittyminen ja niihin vaikuttaminen teki kampanjasta siistin, mun failed jedi ehti olla todella monessa mukana, tapella Vaderia vastaan, neuvoa Lukea jne. Ja meillä oli kuitenkin sit vielä oma metajuoni, joka kasvoi ja kehittyi. Mun hahmo tais olla ainut alkuperäinen hahmo trilogian loputtua.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>L. K.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>SW-systeemeistä tuttu ainoastaan se uusin, eli FFG:n versio, mutta huvittaisi kyllä kokeilla tätä ja WotCin laitostakin. Jos joku intoutuu vetämään peliä Pirkanmaalla tai vaikka Discordin välityksellä, niin hit me up.</i> 🥳"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>M. S.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Minulla on ollut teinivuosista lähtien Special Edition -versio tuosta pelistä hyllyssä kunniapaikalla. Paljon sitä tuli tavattua ja pelattua - ja vielä enemmän tuli tuunattua erilaisia avaruusaluksia ja variantteja (perusopuksessa oli aika rajattu valikoima). Muistan myös, että annoin jollekin hahmolleni nimeksi Spacerunner - pistääkseni molemmissa osissa nimeä askelta paremmaksi kuin Skywalker. </i>😃"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>J. K.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Erinomainen pelinä, mekaniikat toimivat oikein hyvin. Aikuisempana lukiessa huomasi että työs maailman tyyli ja toteutus toimi oikein hyvin. Ainoa miinus tuli siitä että piti lukea sivu englanniksi ääneen joka seikkailussa…</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>K. T.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Miulla on tää alkuperäisenä versiona.. Hieman kovakantisen kulmassa koiran hampahien jälkiä mutta muutoin hyvässä kunnossa kirja. Selkeä toimiva mekaniikka ja muutenkin homma on selkeä kirjoitustyyliltään, kuvitukseltaan ja taitoltaan. Oli aikoinaan parhautta ja yhä loistava önn se. Olkoon voima kanssanne ja voimamiekkani on pidempi kuin sun</i> 😜"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>S. S.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>5 vuotta pelasimme hyvin intensiivisesti vakiporukalla 80-90 luvuilla. Välillä yritettiin CyberPunk 2020 ja muuta, mutta tähän palattiin. Myös vanhemmalla iällä on toiminut hyvin, mutta pelikerrat harvassa. Lisäisin kyllä ehdottomasti Rules Companionin mukaan, muuttaa toimivan systeemin täysin, mutta onneksi vielä paremmaksi ja SW-tunnelmaan sopivammaksi.</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i><br /></i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>Kampanjaa tähän olen suunnitellut viimeiset 20 vuotta, vähän kesken vielä.</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>Tämä peli oli todellinen life-saver. Älä oleta, että liioittelen.</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i><br /></i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>Tämä peli myös auttoi StarWars-tuotemerkin kuivan kauden yli Marvelin lopetettua sarjakuvien teon, ensimmäiset loistavat lisäosat SourceBook, ImperialSourceBook ja RebelSourceBook laajensivat maailmaa olennaisesti ja hallitummin kuin romaanit ja sarjakuvat. Lisäosien taso laski ajan myötä.</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i><br /></i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>Avaruustaistelusysteemi on hyvin raakile, sitä auttamaanhan ilmestyi lautapeli konversio-ohjeineen. Me teimme oman version avaruustaistelusta hexaruudukolle. En ole vielä nähnyt konversio-ohjetta X-Wing Miniatures -lautapelille, jonka teknisistä ja tunnelmallisista ansioistaan huolimatta muutenkin pitää murtautua ulos rajallisesta pelikentästään ollakseen todella SW-henkinen (ja ansaitakseen paikkansa SW-RPG:n kaverina).</i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i><br /></i></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><i>Todella hyvä matalan kynnyksen aloituspeli roolipelineitsyille, myös siksi, että useimmilla ihmisillä nykyisin on riittävän tarkka käsitys SW-maailmasta ja tunnelmasta jo ennestään.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>J. P.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Eka roolipeli oli punaboksi-D&D, mutta lämpimimmät muistot on ehdottomasti RuneQuestista ja Gloranthasta.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>V. L.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Ostin itse mielenkiinnosta kun FFG SW on lähinnä ei oota tai sjalpperien armoilla. Oon nyt 50 sivua lukenut sääntökirjaa ja pakko sanoa etten ole yhtä selkeä seikoista sääntökirjaa mies muistiin. Diggaan todella paljon lukemani perusteella.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>J. H.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Eka vetämäni systeemi, kirjat on tallessa kaikki.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b><br /></b></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>P. A.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Piirun vaille ennen Y2K pelattiin melkein viikottain. Ei se meno kyllä Star Warsia muistuttanut, vaan ehkä enemmän oltiin linnunradan liftarien hengessä, pyyhe kainalossa ja ilman suurempaa paniikkia. Kahelein kulkupelimme taisi olla galaksin nopein avaruusalus ”F.A.S Tashe LL”. Sen valtavan tehokkaat epätodellisuuskiihdyttimet kiidättivät alusta niin lujaa, kuin pilotti vain kykeni kuvittelemaan. Olisi kuitenkin parasta ettei pilotilla ole mieli mustana - voisi olla vaarallista koko alukselle..</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>J. R. </b>:</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>FFG:n StaWa on kyllä ollut erinomainen vaikka WEG d6:stakin on kohtuullisen hyviä muistoja. D20 oli kamala, niin monella tapaa kamala. Yksi asia missä FFG > WEG on force user kampanjat.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>K. K.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Tätä mie oon monta kertaa katellut, jos vaikka se Revised Edition löytyis jostain sopuhintaan. Toisaalta tän Anniversary Edition olis ihan semi helposti hankittavissa... En oo pelannut, enkä vetänyt (oon ollut ihan liian nuori, että olisin roolipelihommissa ollut tai edes syntynyt), mut mieli kyllä tekisi.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>C. S.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Tämä sama repro löytyy iteltäkin.</i> 🙂 <i>Kovaa kamaa!</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>M. S.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>On vedetty yksi tai kaksi sessiota ysärillä. Se ei mennyt ihan putkeen, mutta systeemistä ja noista kirjoista taittoineen tykkäsin ihan hirveästi.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>E. L.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;">"<i>Edelleen hyllyt täynnä kirjoja, kiitos osin Fantsun -75% loppuunmyynnin. Järjestelmä genreen hyvä, mutta ei täydellinen. Muokattuna ihana, kunhan pitää mokat kurissa ja muokkaa Voiman toimivaksi.</i>"</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-style: normal; font-variant: normal; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span style="font-family: georgia;"><b>O. N.</b> :</span></span></p><p dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;"><span style="background-color: white; color: #050505; font-family: georgia; white-space: pre-wrap;">"</span><i style="background-color: white; color: #050505; font-family: georgia; white-space: pre-wrap;">Oliko tämä se d6-noppia aivan helvetisti käyttävä versio? Pelattiin yksi kampanja joskus about 20 vuotta sitten, ja mä kyllä tykkäsin.</i><span style="background-color: white; color: #050505; font-family: georgia; white-space: pre-wrap;">"</span></p></div>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-64284013975270233962021-05-12T17:49:00.001+03:002021-06-21T17:09:06.243+03:00Mitä jos maailma ei tarvitse enää uusia roolipelejä?<p>Tämä lause on pyörinyt päässäni siitä asti kun joku Ropeconin kunniavieraista heitti sen ilmoille ja jatkoi: "<i>Mitä jos kiinnostavampaa olisi vaikka uusi pelitapahtuma?</i>"</p><p>Vuosi oli ehkä 2012, ehkä ei. Puhuja saattoi olla <b>Frank Mentzer</b> mutta saattoipa olla olemattakin. Sitä paitsi Mentzer oli Ropeconissa 2011. Niin tai näin, viesti jäi elämään.</p><p>Ja osui naulan kantaan.</p><p>Kun lapsena innostuin roolipelaamisesta ei kukaan tuntunut erityisesti odottavan mitään uusia pelejä, pelasimme sitä mitä oli saatavilla. Uusia sitten vain ilmestyi kuvioihin milloin mistäkin. Emme odottaneet tulevaa, nautimme siitä seikkailusta mikä kulloinkin oli meneillään. Jokainen peli oli paras peli. Ei ollut varaa ostaa jatkuvasti uusia, joten samat pelikirjat pyörivät käsissä vuodesta toiseen, kannet kuluivat puhki ja sivut irtoilivat.</p><p>30 vuotta myöhemmin kun peliporukkamme tyypeillä on mahdollisuus hankkia kaikki himoitsemansa pelit ei kukaan vaikuta erityisen tyytyväiseltä. Peleistä etsitään vikoja ja yhtäkkiä kaikki ovat narisevan neuroottisia mutta vähemmän hauskoja ja vielä vähemmän menestyneitä woodyalleneita. Mikään käsillä oleva ei riitä, jotain parempaa on varmasti tulossa seuraavan kulman takaa. Odotukseen liittyvä mehustelu täyttää keskustelufoorumit, intoillaan ja spekuloidaan. Sitten kun...</p><p>Sitten kun se messiaspeli saapuu sitä hypistellään ja sen tuotantoarvoja kehutaan. Siitä kirjoitetaan blogeihin arvosteluja mieluiten vielä ilman yhtään pelattua peliä. Sitten se jätetään hyllyyn pölyttymään ja odotetaan taas seuraavaa. Kuin jokavuotinen joulukuusi minkä koristeluja ihastellaan, mutta mielen perukoilla odotellaan jo loppiaista ettei tarvitse enää imuroida jalkapohjiin pisteleviä havunneulasia.</p><p>Vuoden päästä pelintekijät ihmettelevät pelaako sitä kukaan kun siitä ei puhuta missään.</p><p>Spektaakkelin yhteiskunta on luolan seinälle heijastuva varjo, Matriisi. Mitä jos kertoisin, että nukkujan on mahdollista herätä? Sinä et ole yksin, ihan niin kuin <b>Michael Jackson</b> hellästi laulaa. Unohda hetkeksi pillerit (paitsi jos ne ovat lääkärin määräämiä) ja tartu käteeni niin lennetään yhdessä <u><a href="https://www.youtube.com/watch?v=4ABgSzsPGDc" target="_blank">avaruustanssiin</a></u>! Öisen tähtitaivaan pilvien korkeudelta näemme kuinka kaukaisen talon hämärässä kellarissa kelmeän valon hehkussa eläkeikäiset herrat pelaavat edelleen <b><i>Dungeons & Dragonsin</i></b> ensimmäistä laitosta vuodelta 1974. Heillä ei välttämättä ole hauskaa, mutta ainakaan he eivät odota mitään muuta.</p><p>Jos Jeesus tulisi nyt takaisin ja kahdentuhannen vuoden odotus viimein palkittaisiin, olisimme vuoden somehaippauksen jälkeen lähtöruudussa. Haluaisimme taas jotain uutta saapuvaksi, jotain vähemmän ehdotonta mikä ei saarnaisi niin kovasti anteeksiannosta ja muusta hengellisestä hömpästä. Sen uuden, miellyttävämmän jutun voisi vaikka joukkorahoittaa ja sitä odotellessa saataisiin kiva pöhinä päälle.</p><p>Aikuisuuden vitsi on siinä kun tajuaa, että kaiken elämässä tarvittavan oppii jo lapsuudessa: ei saa lyödä naamaan ja se on ite joka toista haukkuu. Täydellistä peliä ei ole tulossa, täydellinen peli on se mitä pelaat juuri nyt. </p><p>Huonokin uusi pelitapahtuma on tarpeellisempi kuin superhyvä uusi roolipeli.</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-41826134065150843982021-03-22T22:16:00.003+02:002021-09-07T22:55:47.985+03:00Kolme scifiroolipeliä joita halusin rakastaa<p></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj54KWKhTQIW5K0D67zOZVdUI_PFygpjysjYNN5dkRVbO6mE4e6x_k2355m13JBdI7_eHlYtHeqpwz3WD50x3a4N5a3BHhq1Kt1TZ_meTzncSmdPjBM6zL0K4ixBMV-LpoLR12ICoEpwgc/s670/avaruusscifi_roolipelit-1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj54KWKhTQIW5K0D67zOZVdUI_PFygpjysjYNN5dkRVbO6mE4e6x_k2355m13JBdI7_eHlYtHeqpwz3WD50x3a4N5a3BHhq1Kt1TZ_meTzncSmdPjBM6zL0K4ixBMV-LpoLR12ICoEpwgc/s16000/avaruusscifi_roolipelit-1.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ken on heistä kaikkein kaunein? Tässä jutussa valitsen yhden onnekkaan mukaani paratiisisaarelle.</i></td></tr></tbody></table><br /> <br />Olen aina metsästänyt täydellistä avaruusscifiroolipeliä. Olen haikaillut vanhojen <b><i>Aliensien</i></b> ja <b><i>Operaatio Outlandin</i></b> maisemia. Olen himoinnut <b>Alastair Reynoldsin</b>, <b>Philip K. Dickin</b> ja <b>Stanley Kubrickin</b> <b><i>Avaruusseikkailun</i></b> taajuuksilla flirttailevia visioita. En ole suvainnut <b><i>Star Trekin</i></b> liberaalien insinöörien puhtaaksi puunattua komentosiltaa, en <b><i>Tähtien sodan</i></b> polarisoitunutta sillisalaattigalaksia, en <b><i>Babylon 5</i></b>:n diplomaattisia koukeroita.<p></p><p>Olen janonnut avaruuden valtavista etäisyyksistä huokuvaa kosmista yksinäisyyttä, missä tuntemattoman kohtaaminen ei muistuttaisi koko perheen kesälomaa Disneylandissa. Jotain, missä hassulla aksentilla englantia solkkaavat sini-ihoiset avaruushaltiat ja huulta heittävät robotit eivät keventäisi tunnelmaa. Jotain, missä outojen tähtikuvioiden välisessä pimeydessä lymyilevät olennot eivät kelpaisi muropaketin kylkeen tai YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseniksi.</p><p>Säännöiltä olen kaivannut nopeaa omaksuttavuutta ja helppokäyttöisyyttä. Yksinkertaista käyttöliittymää, joka taipuisi tarvittaessa kevyeen toimintaan, mysteereihin ja kauhuun. Taistelumekaniikkaa, joka ei larppaisi simulationistista figushakkia ja pitkän matematiikan kertauskurssia. Muttei myöskään mitään new age -hippien nopattomia ja pelinjohtajattomia hullutuksia. Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain siistiä. Jonkinlainen karkean minimalistinen kompromissi, joka jättäisi fundamentalistisimmat ääripääpelaajat kylmiksi, mutta hoitaisi homman mukisematta eikä keräisi liikaa huomiota itseensä.</p><p>Dear Eki, onko toiveillani mitään mahdollisuuksia toteutua? Onko olemassa riski, että missaan elämäni rakkauden sanelemalla etukäteen liian tiukat reunaehdot? Toisaalta, meille on annettu lahjaksi tämä yksi elämä, olisi järjetöntä haaskata sitä halpoihin korvikkeisiin.</p><p>Viisaat tietävät kertoa, että aina kun on vaatimuksia, on luvassa vaikeuksia.</p><p>Seuraavaksi esittelen kolme peliä, joilla yritin täyttää sielussani velloneen tyhjyyden. Nämä ovat pintapuolisia katsauksia, eivät peliarvosteluja, sillä en ole pelannut mitään näistä. Autokaupoilla renkaita potkimalla, manuaalia selaamalla ja sisätiloja hiplailemalla voi saada jonkinlaista tuntumaa tuotteeseen, mutta varsinainen ajokokemus jää saamatta ellei uskaltaudu rattiin ja käy koeajolla.</p><p>Valitut pelit voisi kai niputtaa avaruusoopperoiksi, mutta painotukset poikkeavat. Yksi keskittyy kauhuun, toinen mysteeriin ja kolmas taisteluun.</p><h2 style="text-align: left;">1. Cold and Dark (2012)</h2><div style="text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7iU5Yd_yk5g_MgysKer4agFJAMEMIDGopgZlRUPAS6z31esatgCSN7urGxRyFt8Wb7j66R71x-AR3afYkDjR6n2HbqPMoF1vp1wXlsEUbtm4Q7T9U-7mbQHhOPmBbLvDrPRD69yw2g44/s838/cold_and_dark_rpg-1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em;"><img border="0" data-original-height="838" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7iU5Yd_yk5g_MgysKer4agFJAMEMIDGopgZlRUPAS6z31esatgCSN7urGxRyFt8Wb7j66R71x-AR3afYkDjR6n2HbqPMoF1vp1wXlsEUbtm4Q7T9U-7mbQHhOPmBbLvDrPRD69yw2g44/s16000/cold_and_dark_rpg-1.jpg" /></a></div><p>Mehustelin ruotsalaista <b><i>Cold and Darkia</i></b> tässä blogissa jo vuonna 2012, <u><a href="http://hikinortinroolipeliblogi.blogspot.com/2012/12/synkkaa-kauhuscifia-ruotsista.html">uhosin ostavani joululahjaksi</a></u>. Tavoistani poiketen toteutin lopulta lupaukseni.</p><p>Pelintekijä <b>Mischa L. Thomas</b> paljastaa korttinsa heti esipuheessa. Peli on syntynyt rakkaudesta <b><i>Alienseihin</i></b>, <b><i>The Thingiin</i></b> ja <b><i>Event Horizoniin</i></b>. Leffat nähtyään hän muokkasi kaikki pelaamansa scifiroolipelit esikuviensa muottiin. Pelattuaan vuonna 2008 konsoleille ja PC:lle ilmestynyttä <b><i>Dead Spacea</i></b> Thomas etsi vastaavaa pöytäroolipeliä muttei löytänyt etsimäänsä. Toisin kuin allekirjoittanut, joka odottaa että joku toinen tekee sen maailmasta vielä puuttuvan pelin, Thomas päätti luoda itse haluamansa pelin. Hän halusi soveltaa tietokonepelien suunnittelussa käytettyjä metodeja pöytäroolipeliin.</p><p>Kylmässä ja pimeässä tulevaisuudessa ihmiskunta on matkannut Siriuksen galaksiin. On tavattu kivoja, joskin todellisen muotonsa bioasuihin kätkeviä olentoja, joilta on saatu kehittyneempää teknologiaa. Näiden vastapainona on kummitusjunallinen videopeleistä ja telkkarista karanneita mörököllejä.</p><p><b><i>Cold and Dark</i></b> sukeltaa kauhutunnelman kalastuksessaan heti syvään päätyyn hardcoremman insinööriscifin kustannuksella. Kauhu on komedian ohella yksi vaikeimmista lajeista saada balanssiin. Pelikirjan perusteella tässä on riski puhkikaluttuun kauhukaruselliin, jossa jokainen seikkailu on vain kopiota tuhanteen kertaan nähdyistä genrekliseistä.</p><p>Aikoinaan pelauttamani <b><u><a href="http://hikinortinroolipeliblogi.blogspot.com/2015/01/fear-itself-crooks-end.html"><i>Fear Itselfin</i></a></u></b> valmisseikkailu kusahti juuri tähän ansaan, hienovaraisen maalailun sijaan lopputuloksena oli Scooby Doo -kummituskekkerit. Pöytäroolipeliseikkailu ei ole yksin pelattava videopeli, audiovisuaalinen ilotulitus kulman takana läähättävine lonkeronaamoineen ei käänny sellaisenaan pelipöytään. Hylätyn avaruusaseman seinien maalailu verbaalisilla veriroiskeilla alkaa puuduttaa kovin nopeasti. </p><p><b><i>Cold and Darkissa</i></b> hahmoluokkia on peräti 20, useimmat sotilastyyppejä, mutta seasta löytyy kaikenlaista aina mekaanikosta ja arkeologista avaruusninjaan. Moni ratkaisu tuo mieleen <b><i>Cyberpunkin</i></b> ja vastaavan ysäridesignin. On hinnastoja, aselistoja, viriteltäviä taistelupukuja, avaruusaluksia. Ei paljon, mutta riittävästi pelin tarpeisiin.</p><p>Kuvitus on tunnelmallista silmäkarkkia, osa voisi olla konseptitaidetta videopeliin. Ehkä se on tarkoituskin. Tekstiä on ängetty sivuille paljon, mutta onneksi myös isoille kuville on jätetty tilaa. Mukavana detaljina monissa kuvissa on myös kuvatekstit.</p><p>Lopulta herää kysymys, onko synkkyys näin äärimmilleen vietynä enää kuumottavaa mielenkiintoisella tavalla, vai alkaako tämä muistuttaa kaiken katoavaisuudesta voimaantuvaa Matrix-nahkatakkista edge lord -teiniä lukemassa lukion välitunnilla Nietzscheä? Rankkaa, mutta vain hyvin kapean aikaikkunan sisällä.</p><p>Kurkkaa ihmeessä pelin arvostelu <b><u><a href="https://www.rpg.net/reviews/archive/15/15745.phtml" target="_blank">RPG.netistä</a></u></b>.</p><h2 style="text-align: left;">2. Ashen Stars (2011)</h2><div style="text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD-mMfNN6M08QgqQcmChvMON20BFigTdR6M0TRcGSk3lihND-T1mYatAkN4-zaFb4HAKFavSUMHOOlcSkHyV0vnaZzMWJjzZJeZLG5Q7vPeHJNIhdkRuuLEEi4MPKqOISA28SRidta0ac/s837/ashen_stars_rpg-1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em;"><img border="0" data-original-height="837" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD-mMfNN6M08QgqQcmChvMON20BFigTdR6M0TRcGSk3lihND-T1mYatAkN4-zaFb4HAKFavSUMHOOlcSkHyV0vnaZzMWJjzZJeZLG5Q7vPeHJNIhdkRuuLEEi4MPKqOISA28SRidta0ac/s16000/ashen_stars_rpg-1.jpg" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Innostuin <b><i>Ashen Starsista</i></b> aikoinaan <b><i>Trail of Cthulhun</i></b> myötä. Olin lumoutunut GUMSHOE-systeemin yksinkertaisesta viehätyksestä mysteeripeleissä. Halusin tehdä siitä GURPsin, yhden mahtisääntöjärjestelmän, joka hallitsisi kaikkia settingejä. Tietysti halusin sitä valmiiksi tukevan avaruusoopperan. Luin <u><a href="http://rlyehreviews.blogspot.com/2013/09/post-space-opera.html" target="_blank">arvosteluita</a></u> ja läähätin tämän perään kuin koira kesähelteellä. Olin päättänyt, että tässä on uusi suosikkipelini. Mutta kuten Beatles laulaa, ei rakkautta voi ostaa.<div><div><br /></div><div>Kuvittele <b><i>Fireflyn</i></b> tiimi avaruuspoliiseina ratkomassa kerran viikossa startrekkimäisiä mysteereitä muiden sarjojen tummasävyisiksi maalatuissa ylijäämälavasteissa ja saat lopputulokseksi <b><i>Ashen Starsin</i></b>. Pelin mukaan pelaajat rakastavat genren tuttuja elementtejä, mutta pelimaailma ansaitsee kannuksensa sen keskeisen teeman käsittelyssä, mikä on utopian ja katkeran todellisuuden välinen konflikti. Hienosti sanottu, tuo konflikti kuulostaa samalta kuin aikuistuminen!</div><div><br /></div><div><b><i>Ashen Starsia</i></b> ei kannata tuomita kansien perusteella. Sisäsivujen kuvitus on kansikuvasta poiketen lapsellisempaa ja omaan makuuni aavistuksen persoonatonta ja geneeristä, joskin sitä voi tarkastella silmäniskuina science fictionin historialle. Avaruusalusten design on karannut Aku Ankan taskukirjojen sivuilta. Propsit kuitenkin siitä, että edes yksi peli yrittää avaruusaluksissaan jotain muuta kuin <b><i>Aliensia</i></b>.</div><div><br /></div><div>Pelin tulevaisuudessa on sodittu ja nyt yritetään jälleenrakentaa, mutta ilmassa on paljon kysymysmerkkejä. Muistaako kukaan mitä vastaan sodittiin? Kaikki oleellisimmat ison mysteerijuonen palaset voi buffet-pöytätyyliin itse kustomoida. Seikkailuaihioiden virittelyyn peli onkin varsinainen ideapankki. Pelihahmoiksi voi ihmisen sijaan valita joukosta noin sataan kertaan nähtyjä humanoidilajeja. Onneksi avaruushaltian lisäksi voi pelata myös kyborgia tai nelikätistä hyönteisolentoa.</div><div><br /></div><div>Pelin parasta antia on pelaajahahmojen selkeä rooli, he ovat lasereiksi kutsuttuja tehtäväkohtaisesti palkattavia lainvartijoita ja pulmanpoistajia villin avaruuslännen reunavyöhykkeillä. Jokaisella hahmolla on oma roolinsa avaruusaluksessa sekä sen ulkopuolella.<br /></div><div><br /></div><div><b><i>Ashen Stars</i></b> sisältää mielenkiintoisen perusasetelman ja on hyvin kirjoitettu. Jos kuvitus olisi vähemmän lapsellista ja jos avaruusolentoja olisi mukana 99 prosenttia vähemmän, saattaisin käyttää tätä muuhunkin kuin ideoiden louhintaan. Tällaisenaan tämä on loistava työkalupakki omien pelien ja seikkailujen suunnitteluun.</div><div><br /></div><div><h2 style="text-align: left;">3. Sotakarjut (2017)</h2><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXDx09uG6TDjv_k-dEHzkQcg3hn_zfSyOh9cxLk5kxBhjZbmhSoN0Lm_EwTGOWGar9KKCkWaxuJz4TMHhbX1S5790F-4gqeo8KW0GC0SzUmQG_StfTVlQdDwhRLlcChEZP9vsWD4vnFMA/s837/sotakarjut_roolipeli-1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="837" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXDx09uG6TDjv_k-dEHzkQcg3hn_zfSyOh9cxLk5kxBhjZbmhSoN0Lm_EwTGOWGar9KKCkWaxuJz4TMHhbX1S5790F-4gqeo8KW0GC0SzUmQG_StfTVlQdDwhRLlcChEZP9vsWD4vnFMA/s16000/sotakarjut_roolipeli-1.jpg" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div><div>Kuulin <b><i>Sotakarjuista</i></b> vuosia ennen sen varsinaista julkaisua. Odotin kevyehköä zine-tyyppistä vihkoa täpinöissä, pelin perusidea oli niin iskevä. Olin hämmentynyt kun huomasin Ropeconissa kirjan tuotantoarvojen "hiukan" kasvaneen.</div><div><br /></div><div>Synkässä tulevaisuudessa on tietenkin luvassa pelkkää sotaa, mutta onneksi sen hoitavat puolestamme geenimanipuloidut sikaihmishybridit. Taistelukenttien liekkien ja savun keskellä sikojen aivokoppaan alkaa kuitenkin tunkeutua muistoja aivan toisenlaisesta elämästä. Pelin ytimessä on jatkuva sisäinen ja ulkoinen konflikti, salaisuuksia salaisuuksien sisällä.</div><div><br /></div><div>Kovakantinen möhkäle on nätimpi kuin sika pienenä. Kuvitus on komeaa, selkeää ja linjassa tekstin kanssa. Tiettyjen muukalaisolentojen kohdalla design näyttää tupsahtaneen sivuille toisista pelimaailmoista. Vastaavaa näkee muissakin peleissä ympäri galaksia, ehkä avaruusmöllien muotoilussa alkaa loppua ideat. Taitto on mukavan väljää ja helpottaa tarvittavien kohtien löytämistä.</div><div><br /></div><div>Sen verran täytyy narista, että tekstiä olisi voinut editoida huomattavasti tiiviimpään muotoon, nyt mustetta törsäillään nollainfoon. Tarvitseeko taskulampun toimintaa selittää kenellekään? Tai seuraavia kohtia:</div><div><br /></div><div>"<i>Ajoneuvojen suurin etu jalkaväkeen nähden on niiden kyky liikkua pitkiäkin matkoja nopeasti.</i>"</div><div><br /></div><div>"<i>Lentokoneet toimivat kuten muutkin ajoneuvot, mutta ne kulkevat lentäen, jonka vuoksi ne voivat liikkua paljon nopeammin ja vapaammin kuin maa-ajoneuvot.</i>"</div><div><br /></div><div>En aliarvioisi lukijoiden älykkyyttä ihan näin rankasti, varsinkaan nykyaikana kun googlekin on keksitty. Google toimii hieman kuin valtava tietosanakirja, mutta sillä voi hakea tietoa globaalista tietoverkosta omalla matkapuhelimella, jonka vuoksi se on nopeampi kuin perinteinen kirja. No joo, pelkkiä kauneusvirheitähän nuo ovat muuten tyylikkäässä paketissa.</div><div><br /></div><div>On hauska lukea scifijargonia vaihteeksi kotimaan kielellä. Sivuilta löytyy aivokaappauksia, nanoparvia, kybernistejä ja ksenogeenejä. <b><i>Sotakarjut</i></b> on <b><i>Aliensin</i></b> ja <b><i>Halon</i></b> rakkausvauva, jonka kummina toimii <b><i>Starship Troopers</i></b> ja kastepappina Alastair Reynolds. Sotaisan ulkokuoren sisälle on koodattu väkevä teema identiteetistä, minuudesta ja muistoista. Tämä on psykologisesti kolmikon kunnianhimoisin peli, jota mielelläni kokeilisin osaavan pelinjohtajan käsissä.</div><div><br /></div><div>Tarkempia arvosteluja <b><i>Sotakarjuista</i></b> löytyy <a href="https://geekgirls.fi/wp/blog/2017/10/11/sotakarjut/" target="_blank"><b>Nörttitytöistä</b></a>, <a href="https://efemeros.wordpress.com/2020/03/28/arvostelussa-roolipeli-sotakarjut/" target="_blank"><b>Efemeroksesta</b></a> ja <a href="http://pelipoyta.blogspot.com/2017/07/arvosteluraportti-sotakarjut.html" target="_blank"><b>Pelipöytäraportista</b></a>.<br /><br /></div><h2 style="text-align: left;">Lapsuuden loppu ja valinnan vaikeus</h2><div><br /></div><div>Kaikki kolme peliä ansaitsevat kaiken mahdollisen rakkauden mitä maa päällään kantaa. Jokaiseen on laitettu enemmän intohimoa, työtä ja näkemystä kuin mitä osaan edes kuvitella. Ironia onkin siinä, että kun minulla viimein oli varaa hankkia kaikki pelit, joista osasin lapsena tuskin uneksiakaan, huomasin kauhukseni, etten kykene täysin nauttimaan niistä. Tunnen itseni kiittämättömäksi, pilalle hemmotelluksi kakaraksi.</div><div><br />Pomo sanoo, ettei kannata tuhlata aikaa odottamalla hetkeä, joka ei koskaan tule. Hän sanoo myös, että jokaisella on nälkäinen sydän. En halua mennä ajelulle ja jättää vaimoa ja lapsia Baltimoreen, Jack. Haluan ajaa onneni perässä auringonlaskuun ilman syyllisyyttä hylkäämästäni perheestä. Haluan rinnalleni täydellisen scifiroolipelin jakamaan elämäni ilot ja surut. Sellaisen, jonka kanssa voimme vanhoilla päivillämme keinutuolissa muistella yhteisiä kommelluksia, kuten hyökkäysaluksia tulessa Orionin olkapäässä tai C-säteitä kimaltelemassa lähellä Tannhäuserin Porttia. Kaikkia näitä hetkiä, jotka katoavat kuin kyyneleet sateeseen...</div><div><br /></div><div>Olen jokaisen pelin kohdalla ihastuneena uskonut löytäneeni jotain riittävän sopivaa, jonka voin muokata pienellä vaivalla pelipöytäni tarpeisiin. Kaunis ajatus, mutta en ole ikinä toteuttanut sitä. Kuulostaa hiukan samalta kuin lähtisi parisuhteeseen kuvitellen korjaavansa kumppanin matkan varrella mieleisekseen.</div><div><br /></div><div>Loppupeleissä kaikki kolme ovat mehukkaista ideoistaan huolimatta omaan makuuni liian isoja, liian kunnianhimoisia. Ainakin tässä elämäntilanteessa. En taida sittenkään olla valmis sitoutumaan, ehkä kaipaankin vain kevyttä hauskanpitoa ja yhden illan seikkailuja. Ei mitään liian älykästä tai vakavaa.</div><div><br /></div><div>En hullaannu ajatuksesta, että pelikirjaan tarttuminen tuntuu yliopiston pääsykokeeseen pänttäämiseltä. Näissä on liikaa yritystä, liikaa opeteltavaa, liikaa kaikkea. Infoähky nujertaa kaltaiseni laiskan wanna be -pelinjohtajan lähtöviivalle. Alan ehkä viimein ymmärtää miksi OSR-skene trendasi männävuosina niin lujaa. Oliko se vastalääkettä tälle kaikelle ylisuunnittelulle? Olenko niin jäljessä ajastani, että ymmärrän sen vasta nyt?</div><div><br /></div><div>Vaikka minulla olisi pelinjohtamisen lahja, vaikka tuntisin kaikki valmisseikkailut ja kaikki sääntömekaniikat ja minulla olisi rohkeutta, niin että voisin vetää pelejä coneissa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.</div><div><br /></div><div>Vika ei ole näissä peleissä, vika on minussa. Olen viimein valmis luopumaan itsepetoksesta ja seuraamaan todellista kutsumustani. Yksi Tie, yksi Totuus. Vapahtajani on saapunut lännestä. Sen nimi on <b><i>Alien</i></b>.</div></div></div>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-4216195367561173102021-02-19T14:44:00.002+02:002021-08-22T19:39:40.530+03:00Hyvää syntymäpäivää Nnirville!<p><b></b></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxqsgD63l1VAVYOQYtrhIWpOi6wHrImlOi3FSanagUn78v6ylUpxW4SadOoqEuPlViTgAJB-JikBdnbnr_R1yiq7HzWE1re9yZJtkWmEdQ8D2rglAdBboDw_xCSfZUljkGV24PZIqNdzw/s670/star_trek_os_spock-1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="362" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxqsgD63l1VAVYOQYtrhIWpOi6wHrImlOi3FSanagUn78v6ylUpxW4SadOoqEuPlViTgAJB-JikBdnbnr_R1yiq7HzWE1re9yZJtkWmEdQ8D2rglAdBboDw_xCSfZUljkGV24PZIqNdzw/s16000/star_trek_os_spock-1.jpg" /></a></b></div><b><br /><i><br /></i></b><p></p><p><b><i>Pelit</i></b>-lehden legendaarinen mestarikirjoittaja <b>Niko Nirvi</b> täytti tiistaina 60 vuotta ja tämän kunniaksi <b><i>Suomen Kuvalehti</i></b> julkaisi haastattelun, <u><a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/niko-nirvi-on-suomalaisen-pelijournalismin-pioneeri-jonka-olemassaoloa-moni-ehti-epailla-kameran-karttamisesta-tuli-pakkomielle/?shared=1155645-2f72bb84-999" target="_blank">minkä voi lukea täältä</a></u>. Nirvin kolumnit ovat kuukauden kohokohtia ja kaikkea muuta kuin vähäisin syy jatkaa kovatasoisen lehden tilausta. Tajusin tämän palatessani tilaajaksi kesällä 2018.</p><p>Suhtaudun Nirviin sanataiteen myyttisenä jumalhahmona, joka hyperlinkittää ja kehystää yhden sivun kolumnissaan pelikulttuurin ohessa lystikkään raadollisesti koko postmodernin ihmisen sielunmaiseman. Tässä kuivan akateemisten tekstinyhvertäjien luvatussa maassa Nirvi onnistuu lataamaan teksteihinsä niin paljon dynamiittia, kiertopotkuja ja molemmat aseet laulaen sävellettyä huutonaurutaajuudelle viritettyä filosofiaa, että pelkkä pyrkimys sen kuvailemiseen omin sanoin kuulostaa auttamatta... kuivan akateemiselta tekstinyhverrykseltä.</p><p>Nirvi itse avaa kirjoitusmetodiaan tuossa <b>Aarno Malinin</b> haastattelussa seuraavasti:</p><p>"<i>Kirjoitustekniikastani ei kukaan saisi ottaa oppia. Se on paskin ikinä.</i>"</p><p>Kuka tahansa pelikulttuurin kaltaisesta niin poliittisesti kuin emotionaalisestikin räjähdysherkästä aiheesta julkisesti kirjoitteleva oraakkeli kerää miljoonien fanien sokean henkilöpalvonnan lisäksi taatusti myös muutamia soraääniä, eikä Nirvi ole poikkeus.</p><p>Pelinjohtajamme <b>Jupa</b> muistelee soittaneensa 1987-1989 välisellä aika-avaruusakselilla <b><i>Mikrobitin</i></b> toimitukseen ja puhuneensa hetken Nirvin kanssa. Jupa latasi puhelinlinjoja pitkin kylmää kritiikkiä. Nirvi kuulemma peliarvosteluissaan dissasi Amigaa ja diggaili Ataria, eikä tämä ollut Jupan mielestä oikein.</p><p>Viime vuosituhannella pelijournalisteilla saattoi olla hyvinkin korruptoiva vaikutus houkutuksille alttiiseen nuorisoon. Muistan haaveilleeni 90-luvun lopulla hetken aikaa pelitoimittajan ammatista. Syytän tästä yhteiskuntaa ja pelijournalisteja. Yhteiskuntaa siksi, että se pakotti minut ajattelemaan tulevaisuuden ammattia keskellä punk-musiikin voimaannuttamaa teiniangstia. Pelijournalisteja siksi, että he olivat kavereiden jälkeen ainoita ihmisiä joiden mielipiteillä oli mitään väliä.</p><p>Teini-ikäisenä Playstation-pelien ostaminen kesätöistä, palautuspulloista ja äidin kukkarosta kuukausittain ruinatuilla rahoilla oli sen verran tarkan markan hommaa, että kaikki peliarvostelut oli syytä nuohota huolellisesti läpi ja kehittää sukkelaan kuudes aisti, maku ja vainu itseä eniten puhuttelevien pelien suhteen. Hutilaukauksiin ei ollut varaa.</p><p>Onneksi kirjastosta löytyi <b><i>Computer & Video Games</i></b> ja kioskilta tuli ostettua <b><i>Peliasemaa</i></b> sekä demo-levyjä sisältäviä Playstation-lehtiä. Luin myös <b><i>Pelit</i></b>-lehteä ja haaveilin PC-peleistä kuola valuen, vaikkei kotona ollut edes tietokonetta. Netti lymyili lukion tietokoneluokassa.</p><p>Sanotaan, ettei koskaan kannata tavata sankareitasi. Oman elämäni kohokohta ja kiistaton fanipoikahetki sattui eräässä 2000-luvun alkupuoliskon Pelit-gaalassa, jossa minulla oli ansaitsematon ilo ja kunnia törmätä itseensä Niko Nirviin, tai ainakin yhteen hänen seitsemästä olomuodostaan. Ajan hiekka tuntuu hämärtäneen muistikuvani tapauksen yksityiskohdista, kuten Nirvin ulkonäöstä, aivan kuin katselisin menneisyyden sumussa kylpevää maisemaa talvisesta Kaivohuoneesta huuruisen kristallipallon lasin läpi.</p><p>Hetki kiiti ohitse vikkelämmin kuin villit hevoset vuorten yli, enkä muista sainko suustani ulos mitään päihtynyttä mölinää järkevämpää, varsinkin kun toinen tilaisuutensa äkännyt fanipoika varasti koko shown omalla puheenvuorollaan. En muista saiko edes Nirvi suunvuoroa. Vaan syyttelyt sikseen, epäilemättä kohtalo säästi minua nolaamasta itseäni yhtään sen enempää. Yhtä kaikki, se oli ainutlaatuinen hetki ja sillä on erityispaikka muistojeni aarrekammiossa. Fun times!</p><p>Nykyisen mediakulttuurin keskellä Nirvi edustaa poikkeuksellisen vireää ja vahvaa sitoutumista, aitoa rakkautta lajiin. Tällainen esimerkki langettaa häpeän varjon kaikkien tuhanteen suuntaan poukkoilevien identiteettikriisien hähmäisillä kurapoluilla harhailevien toimittajien ylle, jotka ovat olevinaan vähän kaikkea mutta eivät koskaan täysillä mitään. Nirvin näppäimistö on hienostunut ase sivistyneemmiltä ajoilta, sillä kirjoitettujen sanojen hehku on tulen hehkua keskellä syvimmän yön pimeyttä.</p><p>Loppuun vielä toinen haastattelu reilun kymmenen vuoden takaa, <u><a href="https://web.archive.org/web/20120324152844/http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2009/19/artikkelit/pelimies_piilosilla/" target="_blank">hyvää matskua tämäkin</a></u>.</p><p>Niko Nirville sanon vulkanuslaisten tapaan: "<i>Elä pitkään ja menesty!</i>"</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-89735284617073128352020-11-30T21:41:00.006+02:002021-02-18T03:51:28.017+02:00Cyberpunk RED - ensivaikutelmia<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqs-De8PIzWU8UAcK1z6nWqgEpFy4we2I87vWYLuScij4fxeQo9t-5-HvBagl_LoTu9xXkgXaUD0qFEI_CHB7bik6sMFXpsQ5uNblmdPoMkZvdqJYbqoYIWRaGCOI4isL82FCPxWSiCD8/s670/pasila_tripla_2020-1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqs-De8PIzWU8UAcK1z6nWqgEpFy4we2I87vWYLuScij4fxeQo9t-5-HvBagl_LoTu9xXkgXaUD0qFEI_CHB7bik6sMFXpsQ5uNblmdPoMkZvdqJYbqoYIWRaGCOI4isL82FCPxWSiCD8/s16000/pasila_tripla_2020-1.jpg" title="Helsinki 2020" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Helsinki marraskuussa 2020</i></td></tr></tbody></table><p> <br />Kaivan kuvetta, chippaan ineen ja nakkaan eurodollarit paikallisen roolipelikauppiaani tiskille. Päivä on torstai. Harmaa taivas roikkuu alakuloisena marraskuisen keskustan yllä astellessani takaisin lähiöön suuntaavaan junaan, joka sulloutuu puolilleen globaalin pandemian varjossa luimuilevia maskillisia ja maskittomia ihmisiä, joista jokainen jää tuijottamaan junan ikkunan tai älypuhelimen lasin takaiseen tyhjyyteen. Vuosi on 2020. Olen viimein saapunut tulevaisuuteen.</p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv8nISTmg7TH-XmYCg2rxcrexEyMfhpPnkxt0g3MD7Nac31C7xUVQliB5SjjwcRwxtvdnmB6J_xPHWM85MuGQTlipcr2Wu1Re5DSeRZxF9WOqr7l3fKdijMwn_zI_5oViFQWUH6gxhaO4/s670/cyberpunk_red_rpg_book_cover_review.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv8nISTmg7TH-XmYCg2rxcrexEyMfhpPnkxt0g3MD7Nac31C7xUVQliB5SjjwcRwxtvdnmB6J_xPHWM85MuGQTlipcr2Wu1Re5DSeRZxF9WOqr7l3fKdijMwn_zI_5oViFQWUH6gxhaO4/s16000/cyberpunk_red_rpg_book_cover_review.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Uusi Cyberpunk lataa pelipöytään 456-sivua pimeästä tulevaisuudesta.</i></td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p> <br />Napsautan sälekaihtimet kiinni, siirrän itseni sohvalle lojumaan ja ryhdyn pläräämään <b><i>Cyberpunk REDin</i></b> uudenkarheaa kovakantista kirjaa silmäillen samalla muiden ensivaikutelmia Roolipelaajien Suomi -Facebook-ryhmästä. Pelin taistelusäännöt eivät saa osakseen varauksetonta ihailua. Kurkistan jokaisen roolipelikirjan tärkeintä antia eli aselistoja.</p><p>Ymmärtääköhän <b>Mike Pondsmith</b> kuinka epäcool <b><i>REDin</i></b> aseosasto on kaikessa geneerisyydessään, ikään kuin aselistat olisivat jääneet jollekin platoniselle ideatasolle. Kuinka paljon pelin fiilistä latistaa kun pelaaja sanoo "<i>okei mä kaivan mun taskusta medium pistoolin ja yritän osua sitä ilkimystä vaikka... kehoon?</i>" verrattuna siihen kun pelaaja laskee peililasit silmiltään, sylkäisee pureskelemansa hammastikun noppakulhoon ja toteaa: "<i>mä losautan siltä zubalta sen keskisormea näyttävän lihakäden irti mun Dai Lungin Streetmasterilla!</i>"?</p><p>Missä tahansa muussa pelissä antikapitalistinen geneerisyys suhteessa tavarataivaaseen menisi läpi, mutta kun Pondsmith nimenomaan lanseerasi sen, ettei maailmasta löydy niin mitätöntä esinettä, etteikö sillä olisi nimi ja brändi. Loputtomat tavaralistat ovat välttämättömyys Megakorporaatioiden hallitsemassa suurkaupungissa.</p><p>Isäukolla oli tapana sanoa, että hätäilemällä ei synny kuin kusipäisiä pentuja. Täytyy kiltisti kuivata kromisia poskia pitkin valuvat elohopeakyyneleet ja lukea kirja huolella läpi ennen kuin alan kivittämään sitä kiertoradalta tämän enempää. Ainakin uuden hahmolomakkeen Cyberware-sivu on syndicatemaisuudessaan mukava lisä.</p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7_Cn21ZBAPJ98BdKxNGJULqfKcwGdDhjDIKtZLLH2WhvugSFYhE-PcgPCbjHyMYWH6vb-_o7Dl3RLG1obHXftbUqhSkIL9IpsXtEnLWo1YFTsBbQhynCdyLvFh6q41ojD3CJyt-TLSHE/s670/cyberpunk_red_rpg_cyberware_sheet.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7_Cn21ZBAPJ98BdKxNGJULqfKcwGdDhjDIKtZLLH2WhvugSFYhE-PcgPCbjHyMYWH6vb-_o7Dl3RLG1obHXftbUqhSkIL9IpsXtEnLWo1YFTsBbQhynCdyLvFh6q41ojD3CJyt-TLSHE/s16000/cyberpunk_red_rpg_cyberware_sheet.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Selkeä tapa pysyä kärryillä kehoon ängetystä kybernetiikasta.</i><br /></td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p> <br />Mikä erottaa Talsorian Gamesin kyberpunkin kaikista muista saman genren edustajista? Kilpailijoista ei ole pulaa. Ehkä 80-luvun tähdet olivat suotuisia Pondsmithin pelin ajoitukselle ja tyylille samalla kun <b>Gibsonin</b> <i>Sprawl</i>-trilogia niitti mainetta kirjallisuudessa ja <b><i>Terminaattorin</i></b> ja <b><i>Robocopin</i></b> kaltaiset hitit valloittivat valkokankaita. Suomessa pelin jalustalle nostamista siivitti <b>Joona Vainion</b> suomennos ysärin alusta. Miljoona lisäosaa eivät myöskään haitanneet.</p><p>Brändi on pysynyt maineensa avulla hengissä 2000-luvulle asti ja on nyt kokemassa jonkinlaista uudelleensyntymää. <b><i>Cyberpunk Red Jumpstarter Kit</i></b> julkaistiin vuosi sitten. Tripla-A-videopeli <b><i>Cyberpunk 2077</i></b> on ollut tuloillaan jo pienen ikuisuuden, tällä hetkellä julkaisupäivää lupaillaan parin viikon päähän 10. joulukuuta.<br /></p><p>Sotilasperheeseen syntynyt ilmavoimien upseerin poika, graafista suunnittelua ja psykologiaa opiskellut Mike Pondsmith on (lähes) aina hallinnut paketoimisen jalon taidon. Teksti on rullannut julkaisusta toiseen vaivattomasti ja kenties kilpailijoitaan rouheammin maisemia maalaillen. <b><i>RED</i></b> kiteyttää pelaajahahmojen ytimen sivulla 28:</p><p>"<i>Cyberpunk Characters are the heroes of a bad situation, working to make it better (or at least survivable) whenever they can. Whether it takes committing crimes, defying authority, or even outright revolution, the quintessential Cyberpunk Character is a rebel with a cause.</i>"</p><p>"<i>As a Cyberpunk roleplayer, it's up to you to find that cause and go to the wall with it. This is the essence of Cyberpunk - playing your character with the proper disaffected, cynical-yet-idealistic style.</i>"</p><p>Tämän ytimen saavuttamiseksi kirja tarjoaa kolme konseptia:<br />#1 Tyyli ennen tarkoitusta<br />#2 Asenne on kaikki kaikessa<br />#3 Elä aina Reunalla</p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA2vRgdsuGie2pyWJLB8YfXmOrrHEGtGcWrXF3cyhTw7Jvd7O1yF03U2QXCQXHYeoPD9txzIzt4Rl8RL6H_SWeq1lFDRNIWa4QnmbB38SIEkFqitoEeUIvhM6BYUmTQ1OXuS4zA5DvfBo/s670/harley-davidson-and-the-marlboro-man_film-1.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="349" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA2vRgdsuGie2pyWJLB8YfXmOrrHEGtGcWrXF3cyhTw7Jvd7O1yF03U2QXCQXHYeoPD9txzIzt4Rl8RL6H_SWeq1lFDRNIWa4QnmbB38SIEkFqitoEeUIvhM6BYUmTQ1OXuS4zA5DvfBo/s16000/harley-davidson-and-the-marlboro-man_film-1.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i><span style="text-align: left;">"</span><span style="text-align: left;">Better to be dead and cool, than alive and uncool!</span><span style="text-align: left;">" sanoo cowboy-hattuinen Marlboro-mies.</span></i></td></tr></tbody></table><br /><p><br /></p><p><br /><br /></p><p> <br />Täydellinen kyberpunk-seikkailu on kuin virtuaalitodellisuudella ja lentävillä autoilla koristeltu <b><i>Harley Davidson ja Marlboro-mies</i></b> (1991) - tuo kuolematon elokuvaklassikko, jossa esiintymistä sekä <b>Mickey Rourke</b> että <b>Don Johnson</b> suotta häpeilevät.</p><p>Riistävät, saastuttavat ja murhaavat megakorporaatiot ovat tarinoiden pahiksia. Romahduksen jälkeisessä Amerikassa isoimmat yhtiöt ovat hallituksia voimakkaampia ja tekevät mitä lystäävät. Rikkaat ovat superrikkaita, keskiluokka on kutistunut, köyhät elävät jengisotien keskellä. <b><i>Cyberpunkin</i></b> maailma on sotauniversumi, elämä lähes kaikilla yhteiskunnan sektoreilla on selviytymis- ja valtataistelua. Ehkä <b><i>Cyberpunk</i></b> on aina ollut vaihtoehtohistoriaksi ja tulevaisuudeksi naamioitu peilikuva nykymaailmasta.</p><p>Ytimessä on gibsonilainen näkemys teknologiasta autona, joka vie ihmiskuntaa eteenpäin. Ideologiat ovat yrityksiä ohjata tämän kehityksen suuntaa. Teknologia muuttaa kulttuuria nopeammin kuin poliittiset liikkeet uskaltavat edes unelmoida.</p><p>Romahdukseksi nimetty yhteiskunnan jähmettyminen massapsykoosissa on seurausta teknoshokista. Teknologia ylittää ihmisen käsityskyvyn ja ihmiset flippaavat, perinteiset ihmissuhteet, perheet ja yhteisöt tuhoutuvat väkivaltaisesti. Vanha maailma repeytyy juuriltaan teknologisen edistyksen ansiosta. Osa ihmisistä passivoituu ja odottaa johtajien kertovan mitä tehdä seuraavaksi, osa yrittää kääntää kelloa taaksepäin, osa syöksyy tulevaisuuteen suin päin, kytkee itsensä linkkiplugeilla koneisiin ja tietoverkkoihin, virittää mielensä ja kehonsa uuteen aikaan kyberteknologialla. Viimeksi mainitut ovat tietenkin kyberpunkkareita. Ihmisen ja koneen välinen raja hämärtyy samalla kun tekoälyt puuhailevat omiaan. Kyberpunk surffaa tämän murrosvaiheen rajapinnoilla.</p><p><b><i>Cyberpunk RED</i></b> alkaa suoraan <i>Never Fade Awaylla</i>, novellilla joka oli mukana jo ekassa pelissä vuonna 1988. Arasaka-jättiyhtiö kidnappaa rokkari Johnny Silverhandin tyttöystävän ja hemmo säntää suoraan kirurgin pöydältä pelastamaan mielitiettyään pulasta huippureportterin, palkkasoturina työskentelevän ex-tyttöystävän sekä eksää hännystelevän kulkurin kanssa. Johnnyn nykyinen on ässäohjelmoija, jolta Arasaka haluaa kuvaavasti nimetyn Soulkiller-konstruktion hinnalla millä hyvänsä.</p><p>Antisankarit siemailevat tequilaa, puhuvat lakonisia kovispuheita, riutuvat melodramaattisissa tunnekuohuissa, hengaavat baarissa omistajan elkein ja ammuskelevat surutta megakorporaation hitmaneja räjäyttäen yhden AV4:n taivaalta. Loppuhuipennuksessa rokkari järjestää keikan Arasakan naapurissa ja usuttaa fanilaumansa vartijoita vastaan tarjoten yhtiön HR-puolelle töitä tulevaisuudessakin. Sitten rynnitään konttorille ottamaan pomolta luulot pois.</p><p>Tarina on roolipelikirjassa siitä harvinaista herkkua, että lukiessa ei kieriskele myötähäpeästä pelintekijän larpatessa kovaksikeitettyä rikoskirjailijaa. Napakka novelli on vanhimmissa versioissa tarkoitettu pelattavaksi ja pelaajat voivat olla joko Silverhandin palkkaamia tyyppejä tai pelata suoraan "oikeilla" henkilöillä, joiden speksit löytyvät marginaaleista. Onkohan kukaan selvinnyt hengissä loppuun asti? Tai väliäkö sillä, ehkä on parempi olla kuollut ja cool, kuin elossa ja ei ollenkaan cool.<br /></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-tnZOgJwccJaBJtvyjBL1gh7g_NsNQI2G2Az2ydLrTwlVSzKleYqVl6hDy1-CzpTn2dBc619_H-8bIyBVzne1DmATg2KV-8N01QnOdQTrkEPI3eaQXfDuEp6yaRy7qyzV-BCVvVoPKJA/s670/cyberpunk_red_rpg_book_review.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-tnZOgJwccJaBJtvyjBL1gh7g_NsNQI2G2Az2ydLrTwlVSzKleYqVl6hDy1-CzpTn2dBc619_H-8bIyBVzne1DmATg2KV-8N01QnOdQTrkEPI3eaQXfDuEp6yaRy7qyzV-BCVvVoPKJA/s16000/cyberpunk_red_rpg_book_review.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="text-align: left;"><i>Kirja kuvaa jokaisen hahmoluokan paikan Night Cityn ekosysteemissä.</i></span></td></tr></tbody></table><br /><p><b><i> <br />Cyberpunk REDin</i></b> vuoteen 2045 sijoittuvan maailman aikajanalla on tapahtunut kaikenlaista sitten vuoden 2020 jälkeen. Kolmosedikka tuntuu pyyhityn muistista, se on R. Talsorian Gamesin <b><i>Holiday Special</i></b>, tuoteperheen äpärälapsi ja musta lammas, inha julkinen salaisuus jonka kaikki mieluummin unohtaisivat.</p><p>Neljännen yhtiösodan ragnarökin jälkeen bileissä on raikasta svengiä: megakorporaatioiden valta on pienentynyt, netti mennyt kokonaan uusiksi, Night Cityn vanha keskusta kyhjöttää aavekaupunkina taskukokoisen ydinpommin jäljiltä. Jokainen päivitys timelinella on kuin vaaleanpunaisia rintsikoita avaavan kromisen bikinibeibin kutsu tankotanssiin, pääsylippu turboahdettuihin maailmanlopun bileisiin, missä laserit välkkyvät ruudinkäryisen savun katkussa ja kaiuttimista raikaa Princen 1999: </p><p><i>War is all around us, my mind says prepare to fight<br />So if I gotta die I'm gonna listen to my body tonight</i></p><p>Mitä pidemmälle <b><i>REDiä</i></b> luen, sitä paremmalta se alkaa maistua. Aselistat tai hassut yksittäiset taistelusäännöt eivät enää häiritse. Fluffin lisäksi kirjasta löytyy taulukkoa toisensa perään, mutta roolipelikirjahan tämä on. Tekstissä on paljon samaa kuin vanhassa, myös suoraa copy/pastea, mutta se toimii edelleen. Tuntuu kuin läppää heittävä, lukijaa suoraan puhutteleva kirjoittaja asuisi Night Cityssä. <b><i>REDissä</i></b> on kauttaaltaan vahva imu ja mikä tärkeintä, se herättää himon pelata! Vuosi on 2020 ja <b><i>Cyberpunk</i></b> tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan.</p><p><i>Ding a ding a dang a dong dong ding dong<br />Everywhere I go...</i> - Ministry</p>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-62629881096362162752020-11-26T22:02:00.001+02:002020-11-27T01:22:46.826+02:00Käännettyä Lovecraftia pukinkonttiin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0hTGtiafT0wKUm20SdQSqLhj7AFuX75LKncQ9c8niPTDgpmnI708lOAq4CsKkCD-aCMcm-T6O_bqbDZpeX_2_YqXtly9pBDFj9MzMmrnaoWfE8uARSWgADgZ-Xmrlk8N_FJMdLUfHqLo/s670/lovecraftin_parhaat_vari_avaruudesta_cthulhu_kirjat-1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0hTGtiafT0wKUm20SdQSqLhj7AFuX75LKncQ9c8niPTDgpmnI708lOAq4CsKkCD-aCMcm-T6O_bqbDZpeX_2_YqXtly9pBDFj9MzMmrnaoWfE8uARSWgADgZ-Xmrlk8N_FJMdLUfHqLo/s16000/lovecraftin_parhaat_vari_avaruudesta_cthulhu_kirjat-1.jpg" /></a></div><br /><div><br /></div>Synkän tulevaisuuden sateisilla kaduilla neonvaloissa välkehtivän joulun 2020 hittituotteet eivät löydy fidget-spinnerin tai C-virusrokotteen suunnalta vaan kotimaisten kustantamoiden uunituoreista Lovecraft-kokoelmista. Jalavan <b><i>H. P. Lovecraftin parhaat</i></b> on saanut seurakseen Nysalor-kustannuksen julkaiseman <b><i>Väri avaruudesta ja muita Cthulhu-mytologian tarinoita</i></b>. Tässäpä oiva tilaisuus tutustuttaa perheen pienimmät nassukat 130-vuotiaan kirjailijaneron kauhuklassikoihin. Pikku-Joken peliaika <b><i>Minecraftin</i></b> ja <b><i>Fortniten</i></b> parissa on päättynyt ja siirtymäriitti kuolleiden puiden kellastuville sivuille painettuun korkeakulttuuriin voi alkaa!<div><br /></div><div>Mikäli fyrkka on piukassa eikä Jokelle voi pleikka femman lisäksi hankkia kuin yhden kirjan, tässä analyyttinen vertailu siitä kummasta opuksesta irtoaa best bang for buck. Jalavan kirjasta ehdinkin jo kirjoittaa muutaman riimun ennen sen julkaisua edellisessä postauksessani, joten suotakoon tasapuolisuuden nimissä hiukan enemmän palstatilaa pienkustantamo Nysalorin kokoelmalle.</div><div><br /></div><div>Kauhugenren diggareille vähintään yhden Lovecraft-kokoelman lukeminen sisältyy pakollisiin perusopintoihin. Kumpikin näistä ajaa asiansa paremmin kuin hyvin. Molemmista irtoaa yllin kyllin mässyjä kosmisia säväreitä <b>Howard Phillips Lovecraftin</b> tarinoiden ystäville, niin vanhoille, uusille kuin tulevillekin. Kirjojen erot löytyvät käännöstyöstä sekä opuksiin valikoiduista novelleista.</div><div><br /></div><div>291-sivuinen <b><i>Väri avaruudesta ja muita Cthulhu-mytologian tarinoita</i></b> sisältää viisi novellia ja on kokonaan <b>Lauri Latun</b> suomentama. Nimikkostoorin lisäksi siitä löytyy myös <i>Dagon</i>, <i>Cthulhun kutsu,</i> <i>Kuiskaaja pimeydessä </i>ja<i> Varjo Innsmouthin yllä.</i></div><div><br /></div><div>Jalavan <b><i>H. P. Lovecraftin parhaat</i></b> sisältää myös novellit <i>Väri avaruudesta</i> ja <i>Varjo Innsmouthin yllä</i>. Näiden lisäksi sivut kätkevät sisäänsä seuraavat tarinat: <i>Herbert West - Elvyttäjä</i>, <i>Hulluuden vuorilla</i>, <i>Charles Dexter Wardin tapaus</i> ja <i>Hautakummun salaisuus</i>. 525-sivuisen mötikän koko selittyy <i>Hullun vuorisaarnan</i> ja <i>Dexter Wardin</i> niin novellimitan kuin lukijan kärsivällisyyden rajoja koettelevilla pienoisromaaneilla.</div><div><br /></div><div>Kirjat sisältävät siis kaksi samaa novellia, <i>Väri avaruudesta</i> ja <i>Varjo Innsmouthin yllä</i>. Käännökset ovat eri tekijöiden käsialaa, joten laitan tähän vertailun vuoksi pätkän molemmista mutta aloitetaan kiltisti alkuperäisellä:</div><div><br /></div><h3 style="text-align: left;">H. P. Lovecraft: <b><i>The Complete Fiction</i></b><br /><i>The Colour out of Space</i> (1927)</h3><div>(Barnes & Noble)</div><div><br /></div><div>"<i>West of Arkham the hills rise wild, and there are valleys with deep woods that no axe has ever cut. There are dark narrow glens where the trees slope fantastically, and where thin brooklets trickle without ever having caught the glint of sunlight. On the gentler slopes there are farms, ancient and rocky, with squat, moss-coated cottages brooding eternally over old New England secrets in the lee of great ledges; but these are all vacantnow, the wide chimneys crumbling and the shingled sides bulging perilously beneath low gambrel roofs.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>The old folk have gone away, and foreigners do not like to live there. French-Canadians have tried it, Italians have tried it, and the Poles have come and departed. It is not bacause of anything that can be seen or heard or handled, but because of something that is imagined. The place is not good for the imagination, and does not bring restful dreams at night.</i>"</div><div><br /></div><h3 style="text-align: left;"><b><i><u><a href="https://nysalor.com/2020/08/20/vari-avaruudesta/" target="_blank">Väri avaruudesta ja muita Cthulhu-mytologian tarinoita</a></u></i></b><br /><i>Väri avaruudesta</i></h3><div>(Nysalor-kustannus, suom. Lauri Lattu)</div><div><br /></div><div>"<i>Arkhamista länteen mäet kohoavat villeinä, ja niiden välissä on laaksoja, joiden syviin metsiin kirves ei ole koskenut. Synkissä, kapoisissa notkoissa puut kaartuvat ihmeellisillä tavoilla, ja pienet puropahaset valuvat noroina näkemättä koskaan auringonvalon pilkahdusta. Lempeämmillä rinteillä lepää muinaisia ja kivisiä maatiloja, joiden matalat ja sammaleen peittämät mökit murjottavat ikuisesti suurien kallionseinämien suojassa Uuden Englannin salaisuuksia vaalien; mutta nykyisin ne ovat kaikki autioina, savupiiput murenevat ja paanutetut seinät pullistuvat uhkaavasti matalien taitekattojen painon alla.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Vanha kansa on häipynyt, eivätkä ulkopuoliset viihdy siellä. Kanadanranskalaiset ovat yrittäneet, italialaiset ovat yrittäneet, ja puolalaiset ovat tulleet ja menneet. Kyse ei ole mistään näkyvästä tai kuultavasta tai kosketeltavasta vaan jostakin, minkä voi vain kuvitella. Paikka ei tee hyvää mielikuvitukselle eikä anna nukkua rauhassa.</i>"</div><div><br /></div><h3 style="text-align: left;"><b><i><u><a href="https://arthouse.fi/sivu/tuote/h-p-lovecraftin-parhaat/2721001" target="_blank">H. P. Lovecraftin parhaat</a></u></i></b><br /><i>Väri avaruudesta</i></h3><div>(Jalava, suom. Ilkka Äärelä)</div><div><br /></div><div>"<i>Länteen Arkhamista vuoret kohoavat villeinä ja siellä on laaksoja joiden syviin metsiin ei metsurin kirves ole kajonnut. Pimeissä kapeissa notkoissa puut kasvavat hämmästyttävän kieroiksi ja ohuet purot solisevat ikuisesti piilossa auringonvalolta. Loivempien rinteiden kivisillä tonteilla on vanhoja maatiloja joiden matalat sammaleen peittämät mökkipahat hautovat Uuden-Englannin salaisuuksia räystäidensä varjossa, mutta nykyään ne ovat kaikki hylättyjä; leveät savupiiput rapistuvat ja paanupeitteisten mökkien seinät rakoilevat uhkaavasti matalien harjakattojen alla.</i></div><div><i><br /></i></div><div><i>Entiset asukkaat ovat muuttaneet pois eivätkä ulkomaalaiset mielellään asu siellä. Kanadanranskalaiset ovat yrittäneet, italialaiset ovat yrittäneet, puolalaiset ovat tulleet ja aikaa sitten menneet. Kammoksunta ei johdu mistään sellaisesta minkä voi nähdä tai kuulla tai mitä voi koskettaa, vaan jostain jonka voi vain kuvitella asustavan siellä. Paikka ei herätä miellyttäviä mielikuvia eikä suo rauhallista yöunta.</i>"</div><div><br /></div><div>Käännösten erot eivät tämän esimerkin perusteella ole valtavia, mitään ylitsepääsemätöntä estettä kummankaan lukemiselle en löydä. Henkilökohtaisesti fiilaan ehkä aavistuksen enemmän Äärelän suomennoksen sanavalintoja kun taas Latun käännös on selkeästi uskollisempi alkuperäiselle.</div><div><br /></div><div>Latun toimittaman <b><i>Väri avaruudesta ja muita cthulhuiluja</i></b> -kokoelman kaikki suomennokset ovat uusia ja perustuvat alkuperäisiin käsikirjoituksiin tarjoten takakannen mukaan "<i>mahdollisuuden lukea tarinat sellaisina kuin kirjailija olisi ne itse halunnut julkaista</i>". Kokoelman esipuhe tarjoaa ajankohtaisen ja tarkkanäköisen katsauksen Lovecraftiin henkilönä, ristiriitaisuuksineen kaikkineen. Latun mukaan ystävällinen, kiltti ja huumorintajuinen herrasmies oli rasisti elämänsä loppuun asti ja näkee joidenkin ihmisten tarpeen vähätellä tätä seikkaa kumpuavan kenties pelosta, että kirjailijalta yritettäisiin riistää kruunu modernin kauhukirjallisuuden mestarina:</div><div><br /></div><div>"<i>Rasismi on kuitenkin sikäli merkittävä tekijä Lovecraftin persoonassa, että se paistaa voimakkaasti läpi teksteistä. Itse asiassa se ei ainoastaan paista läpi teksteistä vaan myös antaa useille niistä polttoainetta. Muukalaisten, vierauden ja toiseuden pelko on varsin keskeinen teema Lovecraftin tarinoissa. Samoin useassakin tarinassa esiintyvä rodun tai verenperimän saastuminen ja siitä seuraava degeneraatio ovat voimakkaasti yhteydessä kirjailijan rasistisiin ajatuksiin.</i>"</div><div><br /></div><div>Lattu sivuaa esipuheessaan Lovecraftin laaja-alaista vaikutusta populaarikulttuuriin. Kirjan jälkisanoissa Lattu avaa ja taustoittaa käännöstyötään ja perustelee tarvetta uudelle käännökselle sillä, että aiemmat suomenkieliset sekä monet englanniksi julkaistut versiot perustuvat virheellisiin lähteisiin, ja Lovecraftia itseään kismitti muunneltujen versioiden painaminen. Käännöstyö ei ole ollut mikään iisein duuni, lopputulos on useamman hatunnoston arvoinen kulttuuriteko. Erityismaininnan ansaitsevat myös kirjan lopusta löytyvät jutut Cthulhu-mytologiasta sekä kokoelmaan valituista teksteistä, jotka ovat Latun henkilökohtaisia suosikkeja.</div><div><br /></div><div>Lattu raottaa myös Lovecraftin itsensä kosmisismiksi nimeämää näkökulmaa, jossa maailmankaikkeuden valtavuuden rinnalla ihmisen olemassaololla ei ole merkitystä. Tässä ateistisessa kosmisen välinpitämättömyyden filosofiassa kauhu on luonteeltaan eksistentiaalista, ihminen on korkeintaan mitätön muurahainen kosmoksessa vaikuttavien Cthulhun kaltaisten olentojen rinnalla.</div><div><br /></div><div>"<i>Luonnonlakien pettäminen on toinen kauhun lähde Lovecraftin tarinoissa. Se paljastaa ihmismielemme kyvyttömyyden ymmärtää kosmosta sellaisena kuin se todella on</i>", Lattu kirjoittaa.</div><div><br /></div><div>Jalavan <b><i>H. P. Lovecraftin parhaat</i></b> -kokoelman neljäsivuisessa esipuheessa <b>Markku Jalava</b> tiivistää mainiosti Lovecraftin suosion syntyä ja käännöstyötä Suomessa. Kirjailijan ensimmäiset tarinat julkaistiin vuonna 1952 Suomessa <i><b>Maaseudun Tulevaisuuden</b></i> sunnuntailiitteessä nimillä <i>Kauhea vanha ukko</i> ja <i>Sivullinen</i>. Jalava avaa kiehtovasti omaa ensikosketustaan Lovecraftiin Riihimäen ja Helsingin välisillä päivittäisillä junamatkoilla 1970-luvun puolivälissä:</div><div><br /></div><div>"<i>Helsingin Akateemisessa Kirjakaupassa ja Suomalaisessa Kirjakaupassa oli aina hyvä valikoima englanninkielisiä scifi-pokkareita, joita luin ahkerasti pitkillä junamatkoilla. Kerran ostin sattumalta The Case of Charles Dexter Wardin. Minusta tuli heti Lovecraft-fani ja jatkoin tutustumista hänen kirjoihinsa. Luulin silloin, että olen ainoa suomalainen, joka fanittaa Lovecraftia. Olin väärässä.</i>"</div><div><br /></div><div>Lovecraftin tuotanto oli tekijänoikeuden alaista vuoteen 1988 saakka, sen jälkeen julkaisuja onkin sitten tupsahdellut, mutta näköjään ei tarpeeksi, kun kaikenlaisten kokoelmien painokset tuppaavat aika ajoin loppumaan. Näille on siis edelleen tilausta, ja mikäpä olisikaan mukavampi muoto julkaisuille kuin nämä kovakantiset kokoelmat, joiden kautta pikku-Jokkekin pääsee tempautumaan kummallisten tarinoiden imuun joulukuusen juurella aattoillan lempeässä hämyssä, kauan sitten kuolleiden tähtien valon tuikkiessa keskeltä kosmisen tyhjyyden kolkkoa, kylmää pimeyttä...</div>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-85631451147434843652020-05-14T15:45:00.001+03:002020-11-23T22:08:15.173+02:00Lovecraftin parhaat, Hulluvuoret ja Väri avaruudesta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig6De1Bg1Jx_vqwtwwKy_q8FsUX8WYOPCQdjCPwZ63XvqU7bvC5U7i6IQED07gOqlqDQg1XBQLNjObmJ2n2I-Zgwc_MsOE2D4PIlNu2OwWUs4qRAWsuGZWJRWbZHOQuL7CvZW84ulso88/s1600/Cthulhu_sketch_by_Lovecraft.jpg"><img border="0" data-original-height="702" data-original-width="568" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEig6De1Bg1Jx_vqwtwwKy_q8FsUX8WYOPCQdjCPwZ63XvqU7bvC5U7i6IQED07gOqlqDQg1XBQLNjObmJ2n2I-Zgwc_MsOE2D4PIlNu2OwWUs4qRAWsuGZWJRWbZHOQuL7CvZW84ulso88/s1600/Cthulhu_sketch_by_Lovecraft.jpg" /></a></div>
<br />
Kosmisen lonkerokauhun kapellimestari täyttää elokuussa 130 vuotta ja sen kunniaksi Jalava julkaisee salaperäisesti nimetyn novellikokoelman<b> <i>H. P. Lovecraftin parhaat</i></b>. Kyseessä on kuuden hittisinglen lohkaisu ja bileisiin on kutsuttu <i>Väri avaruudesta</i>, <i>Varjo Innsmouthin yllä</i>, <i>Herbert West - elvyttäjä</i>, <i>Hulluuden vuorilla</i>, <i>Charles Dexter Wardin tapaus</i> ja<b> Zealia Bishopin</b> kanssa yhteistyönä kirjoitettu, postuumisti julkaistu <i>Hautakummun salaisuus</i>. Wardin tapauksessa kyseessä on viittä vaille pitkäsoitto ja Vuoristokin täyttää lähes EP:n kriteerit. Vaan onko tämä aito best of -kokoelma ensinkään, kannattaako ostoshortsit vetää aikailematta jalkaan vai säästää nekin roposet C-viruksen sivutuotteena siinneessä talousromahduksessa kärvistelyyn?<br />
<br />
Kyllä ja ei, ehkä, tai miksikäs ei. Samojen kansien väliin on ladottu kauhunovellistiikan mestarin takomia bängereitä kiitettävän laajalla spektrillä. On sitten eri asia sattuvatko valitut tarinat kutkuttelemaan juuri niitä ikiomia hienovaraiselle kosmisen säteilyn taajuudelle säädettyjä makunystyröitä. Kaikki kokoelman novellit löytyvät <b><i>H. P. Lovecraftin Kootut teokset</i></b> -sarjan osista 1-4 ja 6. Kyseinen kokoelmasarja sisältää myös <b>Markku Sadelehdon</b> kiehtovia esipuheita.<br />
<br />
Omat suosikkini ovat <i>Väri avaruudesta</i> ja <i>Hulluuden vuorilla</i>, joten viisari värähtelee ainakin näiden mukanaolosta. Tarinoiden lukemisesta on päässyt vierähtämään tovi jos toinenkin, joistain ehkä viitisentoista vuotta. Lienee aikakin verestellä muistoja ja tarkistaa vieläkö vanha suola janottaa. Nämä ovat ajankohtaisia sikälikin, että ensin mainitusta tupsahti hiljattain uusi leffa ja jälkimmäisestä pyöri vielä viime vuonna näytelmä Tikkurilan Teatterissa.<br />
<br />
Avaruusvärin uunituore elokuvaversio kadottaa itsensä lupaavan alun jälkeen kun maatilalle tippunut kivenlohkare alkaa värittää syrjäseudulle muuttaneen liberaalin perheen arkea. <b><i>Colour Out of Space</i></b> (2020) ei tunnu tietävän mitä haluaisi olla ja tyytyy sitten hapuilemaan kohti sekameteliksi äityvää klisesoppaa. Tai ehkä en vaan tajunnut. Tuntui kuin uusille urille luisteltaessa olisi aina säikähdetty, otettu reilusti takapakkia ja käännytty lakki kourassa perin konservatiivisille poluille.<br />
<br />
Tunnustan olevani kauhugenren suurkuluttaja, satunnaiselle viihdekäyttäjälle Väri avaruudesta saattaa olla hyvinkin visionäärinen ja kapinallinen leffa. Mukana on onneksi nättejä kuvia ja <b>Nicolas Cage</b> tarjoilemassa säännöllisiä piristysruiskeita. "<i>Okay you know I've had it with your drama, Lavinia, so do me a favour and get the fuck outta my sight, okay? No, no, actually, I'll save you the trouble and get the fuck outta yours!</i>"<br />
<br />
Itselleni ne lovecraftimaisimmat leffat ovat niitä joista sarjanumerot on viilattu pois, kärjessä edelleen <b><i>Alien - kahdeksas matkustaja</i></b> (1979) ja <b><i>The Thing - "se" jostakin</i></b> (1982). Näitä kahta eivät perässähiihtelijät ole päässeet lähellekään. Kauhumaestron henki tuntuu siunanneen tämän kaksikon, joka on oivaltanut kosmisen kauhun perimmäisen luonteen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZHIk8DQYeJ-2mhpCiCbKfdoGemQ7ZJ5d3MlE264eua6W1Dpfs3wa5qJvUf-HvcOJYU3MnAlaT7kTjtsd5yKOG4qfjLuw0rkzGshw5nX-NyeWo3cOarxn57xSdpz5YU6BUp6UIQJwqaPQ/s1600/At_the_Mountains_of_Madness_manuscript.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="562" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZHIk8DQYeJ-2mhpCiCbKfdoGemQ7ZJ5d3MlE264eua6W1Dpfs3wa5qJvUf-HvcOJYU3MnAlaT7kTjtsd5yKOG4qfjLuw0rkzGshw5nX-NyeWo3cOarxn57xSdpz5YU6BUp6UIQJwqaPQ/s1600/At_the_Mountains_of_Madness_manuscript.jpg" /></a></div>
<br />
<b>Aarne Lindenin</b> ohjaama ja dramatisoima <u><a href="http://www.tikkurilanteatteri.fi/index.php/portfolio/items/hulluuden-vuorilla/" target="_blank"><b><i>Hulluuden vuorilla</i></b></a></u> oli se kosminen kauhunäytelmä, minkä olin aina halunnutkin nähdä. Hykerryttää muistella kuinka energinen, nerokas ja tyylitietoisen dramaattisesti visuaalinen Lindenin sovitus onnistui olemaan. Ja tämä tulee sellaisen henkilön suusta, joka on hädin tuskin oppinut sietämään teatteria saatika suhtautumaan siihen varteenotettavana taidemuotona.<br />
<br />
Pienoisromaanin lukeneet tietävät kuinka kunnianhimoinen ja uhkarohkea yritys kyseessä on. Tarinassa retkikunta lähtee elämysrikkaalle tutkimusmatkalle Etelämantereelle. Jopa <b>Guillermo Del Toron</b> ja <b>Tom Cruisen</b> elokuvahanke haudattiin. Onneksi Linden pelasti homman tuoreella näkemyksellään, joka repi tehoja nimenomaan teatteri-ilmaisun rajoituksista. Miltä näyttää vuoristoinen spektaakkeli kun se riisutaan paljaaksi megalomaanisesta ilotulituksesta ja keskitytään sen sijaan härdellin jälkipuintiin suljetussa tilassa?<br />
<br />
Kirjailijan ainoana varsinaisena romaanina mainostettu <i>Charles Dexter Wardin tapaus</i> julkaistiin aikoinaan jatkokertomuksena <b>Weird Tales</b> -lehdessä. Opus tarttui joskus männävuosina mukaan Suomalaisen alelaarista, lukaisin sen, totesin ihan kivaksi one shotiksi ja lahjoitin kaverille. Taisi olla ensimmäinen tietoisesti lukemani Lovecraft, siirryin vasta sen jälkeen novellikokoelmien pariin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWcQOMB5YL_xig_QUmEmm9k7efkSrXaNqJFPRkHAHMoKP3Ian9fonW3AcWrF3_Wc8_kqZOF6kebTdgrBLXRVCh14nIl2DgQdBqRlD-BGfei9YS7EzkDJLe6tuQuocCJ4qt4E2nQHpm5Cw/s1600/Howard_Phillips_Lovecraft_in_1915.jpg"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWcQOMB5YL_xig_QUmEmm9k7efkSrXaNqJFPRkHAHMoKP3Ian9fonW3AcWrF3_Wc8_kqZOF6kebTdgrBLXRVCh14nIl2DgQdBqRlD-BGfei9YS7EzkDJLe6tuQuocCJ4qt4E2nQHpm5Cw/s1600/Howard_Phillips_Lovecraft_in_1915.jpg" /></a></div>
<br />
Kokoelman kolmesta muusta tarinasta en tällä hetkellä muista kuin nimet, joten en suotta kyseenalaista taikka ylistä niiden läsnäoloa. Jalavahan on julkaissut Kootuissa teoksissaan jo kuuden novellikokoelman kattavan sarjan Lovecraftia, muista kokoelmista puhumattakaan, joten lypsylehmää voisi kuvitella melko kuiviin tiristetyksi, mukaan kun on mahtunut niin ikään muiden kirjailijoiden kanssa yhteistyönä kynäiltyjä tarinoita. Miksi julkaista uusi kokoelma vailla mitään varsinaista uutta sisältöä, ellei sellaiseksi laske Markku Jalavan esipuhetta?<br />
<br />
Ainakin lonkeroisella pääkallolla koristeltu hillitty tumma kansi on tyylikäs. Mikä tahansa kansi rökittäisi Koottujen teosten kannettomat kannet, joiden rinnalla Maol-taulukkokirjan kansiläystäkkeet huokuvat suurempaa muinaista kauhua. Ja vaikkei kirjaa ole kansiin katsominen, niin kai sitä tohtii edes vilkaista? Miksi säästää nappulaa kansitaiteessa kun Suomesta löytyy vaikka millä mitalla aiheeseen ja tyylilajiin istuvia taiteilijoita. Tai jos fyrkka on vähissä niin kai sitä voi repiä tekijänoikeuksiltaan hämärämpää tai vanhentunutta kamaa jostain muinaisuudesta, esimerkiksi Vaskikirjat laittoi <b><u><a href="https://www.risingshadow.fi/library/book/7180-unennakijan-muistikirja-h-p-lovecraftin-kirjoituksia" target="_blank"><i>Unennäkijän muistikirjansa</i></a></u></b> kanteen <b>Francisco de Goyaa</b>. Niissä vanhoissa Jalavan kokoelmissahan oli vielä kunnon kansikuvia, esimerkkinä vaikkapa <b><u><a href="http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k91nimeton.htm" target="_blank"><i>Nimetön kaupunki</i></a></u></b>.<br />
<br />
No joo, viisastelu sikseen! Kyllä vaan minua miellyttää ajatus saada nämä tarinat samojen kansien sisään. Toistaiseksi olen tyytynyt lainailemaan kokoelmia kavereilta ja kirjastoista, mutta tämä 500-sivuinen möhkäle voisi kernaasti kaunistaa myös omaa kirjahyllyä. Toki samaan hintaan irronnee englanninkielisiä kaikenkattavia superkokoelmia, joista löytyy kaikki matsku yksiin kansiin ahdettuna. Silti, näitä suomennoksia on ilo lukea, sen verran nättiä jälkeä ovat kääntäjät saaneet aikaan.<br />
<br />
"<i>Oli aivan kuin nämä jyrkästi erottuvat painajaishuiput olisivat seisoneet portinpylväinä vartioiden unen, kaukaisen ajan ja avaruuden sekä monien ulottuvuuksien kiellettyä maailmaa.</i>"<i> - Hulluuden vuorilla</i>HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-74531552604958684632020-04-17T14:24:00.001+03:002020-11-27T01:08:35.082+02:00Maailman parhaat roolipelit TOP 5<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4-HvNNCVejC7FIU93Pg9y-5NHuU_T9OUU1tkAtnKAV92DDZLGoDawfcLQDk-IBnSJWEJnw9L6OWEsFIO-RzsrEdPKBWhcAhT0-YWGxLagp0w6zNFAWlLU_t_zoh55XzkiYOy40l2fgJM/s1600/top5_tabletop_rpgs-1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4-HvNNCVejC7FIU93Pg9y-5NHuU_T9OUU1tkAtnKAV92DDZLGoDawfcLQDk-IBnSJWEJnw9L6OWEsFIO-RzsrEdPKBWhcAhT0-YWGxLagp0w6zNFAWlLU_t_zoh55XzkiYOy40l2fgJM/s1600/top5_tabletop_rpgs-1.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Roolipelaajien Suomi -Facebook-ryhmässä oli keskustelusäie, jossa pyydettiin listaamaan top 5 must play -pöytäroolipelit. Annoin mennä, suljin tähtäintietokoneen ja luotin Fiiliksiin. Tuumasin jälkiviisauspäissänä kirjoittaa tänne blogin puolelle jonkinlaisen remasteroidun syvämietteisen aikuisversion, mutta sitten muistin että kun eletään tällaisessa hektisessä internet-ajassa, ei ole aikaa pukea pitkiä kalsareita jalkaan. Joten tässä tulee, raakana ja sensuroimattomana:<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;"><b><a href="https://www.chaosium.com/call-of-cthulhu-rpg/" target="_blank">1. Call of Cthulhu</a></b></h3>
Kiinnostavin koskaan tehty roolipeli, klassikko joka ei vaan suostu kuolemaan + mieletön määrä lisämatskua ja seikkailuja, eli jos pitäisi viettää koko elämä yhden pelin parissa niin tässä tuskin kävisi aika pitkäksi.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;"><b><a href="https://site.pelgranepress.com/index.php/category/products/fear-itself/" target="_blank">2. Fear Itself / Trail of Cthulhu</a></b></h3>
Kauhuilua omaan makuun kepeämmällä gumshoe-systeemillä, häviää lisämatskujen ja seikkailujen määrässä kuitenkin alkuperäiselle suurelle muinaiselle. Fear Itself modernimpaan kauhuleffamakuun jos alkaa Lovecraftin mörököllit ja kultistit kyllästyttää.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;"><b><a href="https://talsorianstore.com/products/cyberpunk-2020" target="_blank">3. Cyberpunk 2020</a></b></h3>
Cooliuden ja sexsikkyyden multihuipentuma, muutti todennäköisesti koko elämäni suunnan 12-vuotiaana + mieletön määrä lisähärpäkettä, näkemystä ja attitudea mitä ei vissiin voikaan laittaa pelkästään genren piikkiin, tämä "jokin" tuntuu puuttuvan kaikilta sieluttomilta seuraajilta/copycateilta.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;"><b><a href="https://frialigan.se/en/games/tales-from-the-loop/" target="_blank">4. Tales from the Loop</a></b></h3>
Yhden seikkailun perusteella täysin uniikki tapaus 80-luvun lapsilla pelattavaa ruotsalaisankeeta pikkukaupunkimysteeriä.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;"><b><a href="http://www.lotfp.com/store/" target="_blank">5. Lamentations of the Flame Princess</a></b></h3>
Raggi tuntui keksivän deedeen uudestaan viimeinkin sellaisessa muodossa missä se kelpasi meikällekin. Peruskirjat kannattaa lukea pelkästään tekijänsä näkemyksen puolesta.<br />
<br />
<b><a href="https://eclipsephase.com/" target="_blank">6.</a> </b>Plus tietty bonarina <b><a href="https://eclipsephase.com/" target="_blank">Eclipse Phase</a></b>, kerrankin scifiä joka tuntui vievän hommaa uuteen suuntaan vanhan märehtimisen ja kliseiden kierrättämisen sijaan. 2300AD:n ohella niitä scifiropeja joita ei voi suunnitella pelkästään lukemalla ja kopioimalla aiempia scifiropeja. En ole silti pelannut, joten systeemistä ei mitään käsitystä, mutta liputan visioiden puolesta.HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-73381994897438755942019-05-29T16:42:00.003+03:002020-11-27T01:11:42.175+02:00Yhden roolipeliblogin nousu ja (t)uho<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsW5QkakfM9Oi2xd7VofKsOv42nEckzGrgpL8VF9Z6gRXq3OLXjDmf_bBXspNNnaRPBFLW6r1iby1HMG6gupCpzsYTQAaUZtYWqGlcKYWVd1Iz-szbfUbiNoPBi2GcgHjsBFVuWFPFSxM/s1600/hikinortin_roolipeliblogi_2019-1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="447" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsW5QkakfM9Oi2xd7VofKsOv42nEckzGrgpL8VF9Z6gRXq3OLXjDmf_bBXspNNnaRPBFLW6r1iby1HMG6gupCpzsYTQAaUZtYWqGlcKYWVd1Iz-szbfUbiNoPBi2GcgHjsBFVuWFPFSxM/s1600/hikinortin_roolipeliblogi_2019-1.jpg" /></a></div>
<b><br /></b>
<h3 style="text-align: left;"><b>Alkuräjähdys</b></h3>
<br />
Perustin tämän blogin seitsemän vuotta sitten. Suurin innoittajani oli mainio <a href="http://vankityrmiajalouhikaarmeita.blogspot.com/" target="_blank"><b>Vankityrmiä & Louhikäärmeitä</b> -blogi</a>, joka käsitteli tätä omituista harrastetta niin lystikkäällä ja iskevällä tavalla, että alaleuka loksahti lattiaan silkasta äimistyksestä. Miten näistä jutuista saattoikin kirjoittaa noin vetävästi?<br />
<br />
Tähdet olivat muutenkin oikeilla kohdillaan, omassa peliporukassani elettiin jonkinlaista renessanssia harrasteen parissa. Kerrostalojen kehystämään pihapiiriini koko roolipelihässäkän aikoinaan esitellyt lapsinero <b>Jupa</b> oli hypännyt vuosikausien hiljaiselon jälkeen pelinjohtajan rautavaltaistuimelle ja polkaissut <b><i><a href="http://hikinortinroolipeliblogi.blogspot.com/search/label/Warhammer" target="_blank">Warhammer Fantasyn</a></i></b> käyntiin <i>The Enemy Within</i> -kamppiksella loppukesästä 2010. Tästä versoi monenlaisia eri pelejä ja harraste sai rutkasti kaipaamaansa elähdyttävää kiertopotkua. Kävimme jatkuvasti semiteoreettista keskustelua erilaisista pelisysteemeistä, pelinjohtotyyleistä ja fluffeista.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;"><b>Mutta miksi et ryhtynyt tubettajaksi?</b></h3>
<br />
Mediakenttä oli vuonna 2012 toisen näköinen. Tekstistä ja kuvista koostuvat blogit tuntuivat varteenotettavalta julkaisukanavalta ja tubettajien valtakausi oli vasta aluillaan. Roolipeliskenessä ei ollut enää jäljellä mitään isompaa printtijulkaisua. <b><i>Roolipelaaja</i></b>-lehti oli ripustanut hanskat naulaan vuonna 2009, minkä tiimoilta samana vuonna syntyi <a href="http://www.roolipelitiedotus.fi/sivusto/roolipelitiedotus-avattu/" target="_blank"><b>Roolipelitiedotus</b></a> skenen keskeiseksi tiedotuskanavaksi. Kotimaiset roolipelifoorumitkin tuntuivat hivenen näivettyneiltä. Luin silti suhteellisen aktiivisesti esimerkiksi <b>Pelilaudan</b> foorumia, joka on sittemmin suljettu ja arkistoitu odottamaan tulevaisuuden kulttuuriarkeologien löytöretkiä.<br />
<br />
Henkilökohtainen blogi tuntui luontevalta julkaisukanavalta jakaa oma kokemusta ja näkemystä roolipeleistä. Samalla se kannusti pelaamaan enemmän, sillä niin sai irti parasta sisältöä. Ilman jatkuvaa käytännön pelikontaktia teoreettinen lätinä tuntui etäiseltä nojatuolifilosofoinnilta. Alkuinnostuksen jälkeen huomasin varsin pian, että blogin säännöllinen päivittäminen saisi jäädä haaveeksi, pelien tiellä kun oli siinä määrin muuta elämää opiskelujen ja töiden muodossa. Jollain ideaalitasolla en silti voinut olla fantasioimatta kuinka hienoa olisi julkaista uusi päivitys kerran viikossa, esimerkiksi aina perjantaisin.<br />
<br />
Jälkiviisauden ja bloggerin tarjoaman statistiikan myötävaikutuksella on kiehtovaa tarkastella vetovoimaisimpia postauksia. Hiukan yllättäen suosituin blogaus käsittelee lautapeliä. <a href="http://hikinortinroolipeliblogi.blogspot.com/2014/01/velhovuoren-aarre.html" target="_blank"><b><i>Velhovuoren aarteesta</i></b></a> kertovaa juttua on luettu 1473 kertaa, joten ehkä se osui nostalgiahermoon. Seuraavaksi suosituimmat postaukset roikkuvatkin sitten 500 katselun rajamailla. Ylipäänsä sivujen katseluja blogille on tätä kirjoittaessani sen koko elinkaaren aikana siunaantunut yhteensä 29 324. Tämä on keskimäärin noin 349 katselua per kuukausi seitsemän vuoden ajalle jaettuna, mikä ei ole lainkaan hassumpi luku näinkin marginaalisen harrasteen ja kielialueen tiimoilta.<br />
<br />
Tosin, vertailun vuoksi vilkaisin mainitsemani <a href="http://pelilauta.fi/" target="_blank"><b>Pelilaudan</b> foorumin arkistoa</a>, jossa esimerkiksi pelkästään vuonna 2010 aloitettua Mitä pelejä on tulossa? -keskustelusäiettä oli luettu 25 985 kertaa arkistointiin mennessä.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;"><b>Välikuolema</b></h3>
<br />
Käytännössä tämä blogi kuoli vuonna 2016, samana vuonna kun skippasin töiden vuoksi myös Ropeconin. En viihtynyt enää pelaajana niissä harvoissa peleissä joihin osallistuin, keskittymiskykyni ei riittänyt, kyllästyin kuoliaaksi kesken taistelujen enkä saanut myöskään itse aikaiseksi pelauttaa mitään. Muutuin hankalaksi pelaajaksi, sellaiseksi jokaisen pelinjohtajan painajaiseksi, tyypiksi joka on fyysisesti läsnä mutta jonka mieli vaeltelee jossain muualla. Yritin repiä kiksejä lautapeleistä siinä myös onnistuen, mutta jotain roolipeleille oleellista jäi silti uupumaan, eikä niistä kirjoittaminen tuntunut yhtä mielekkäältä.<br />
<br />
Eikä peliharrastus muutenkaan elä missään muulta elämältä suljetussa kammiossa. Perustaessani blogin olin vielä edellisenä syksynä aloittamieni tuoreiden opintojen alkusuoralla, surffaten jonkinlaisella nuoruuden ja aikuisuuden välisellä viimeisellä vapaalla vyöhykkeellä. Tein töitä lähinnä opintojen ohessa. Sittemmin olen ilomielin tarttunut työelämän viekoittelevaan kutsuun ja myynyt sieluani markkinatalouden seireeneille. Ja sainpa lopulta viime joulukuussa kuin ihmeen kaupalla ne opinnotkin suoritettua. Sen tiimoilta olo on pitkästä aikaa vapaampi kuin vuosikausiin ja tuntuu kuin kaistaa olisi vapautunut. Kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan...<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;"><b>Jälleensyntyminen?</b></h3>
<br />
Ylipäänsä pöytäroolipeliharrastus tuntuu nykypäivänä voivan yllättävän hyvin ottaen huomioon kuinka monia vapaa-ajan viihdykkeitä moderni teknologia ja kulutuskulttuuri kykenevät meille tarjoilemaan. Sosiaalinen media tulvii erilaisten lifestailien trendsettereitä, mikä on toiminut myös nörttikulttuurin hyväksi. <b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=vXcUOIbthQQ" target="_blank">Deborah Ann Wollin</a></b> ja <b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=kAUfngq89cg" target="_blank">Joe Mangianellon</a></b> kaltaiset näyttelijät ovat näyttäneet Youtubessa ja Instagram-tileillään, että pöytäroolipelit (tai ainakin<b><i> D&D</i></b>) voivat olla katu-uskottava harraste myös cooleille ja sexyille näyttelijäjulkimoille.<br />
<br />
Oikeastaan tuntuu suoranaiselta ihmeeltä, että vielä näin tulevaisuuden vuonna 2019 peliporukat edelleen kerääntyvät isojen pöytien, pureskeltujen lyijykynien, kellastuneiden paperikasojen, painotettujen noppien ja puhkiselattujen sääntökirjojen ääreen nauttimaan roolipelaamisen mustasta magiasta. Ehkä roolipelit ovat jollain myyttien, unien ja alitajunnasta kumpuavan kollektiivisen lajihistorian kautta yhä kosketuksessa ihmiskunnan historian alkuhämärissä luolissa ja leirinuotioilla jaettuun tarinankerrontaperinteeseen.<br />
<br />
Mutta verrattuna johonkin valmiiksi käsikirjoitettuun kulttuurituotteeseen, jossa vastaukset on lukittu, kunnon roolipeliseikkailu on aidosti elävä tarina, joka muuttuu ja johon jokainen osallistuja voi vaikuttaa. Ja tämä on asian ydin, kysymys jonka ihminen joutuu ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan: Oletko mieluummin passiivinen kuluttaja ja sivustakatsoja jonkun toisen tarinassa vai aktiivinen, osallistuva toimija yhteisessä tarinassa? Oletko lammas vai susi? Sudella on se etu, että se voi halutessaan pukeutua myös lampaan vaatteisiin tai vaikka isoäidiksi...<br />
<br />
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=m3dVPiaIB1Q" target="_blank"><b>Jim Murphyn</b> sanoin</a>: "<i>We live in the renaissance of gaming. This is the best time to be a DM running roleplaying games there's ever been. There's so many game systems, there's so much out there, there's so many new players...</i>"<br />
<br />
Jatkuuko blogi? Palaanko pelaajaksi? Yritänkö vielä joskus pelinjohtajana? Onko Free Leaguen <a href="https://io9.gizmodo.com/alien-is-getting-a-tabletop-roleplaying-game-1834309513" target="_blank"><b><i>Alien</i></b> </a>se roolipeli, jota koko ihmiskunta on odottanut? Tulevaisuus on hämärän peitossa, aina liikkeessä, eikä ole mitään muuta varmuutta kuin täydellinen epävarmuus. Ainoa pysyvä asia on muutos, joten liitytään Shivan tanssiin! Ja siinä sivussa: Game on, m*therfuckers!!!HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-38595615624727685962018-12-31T23:33:00.002+02:002020-04-17T17:18:22.736+03:00Ropecon 2018<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHt77Fi-f5YH35dmeGmEDgsRhII-gA6YTuOXwi9uO0_10JK_0HyGUBMfaBe1265TozOreVAKOvwa8EWHPkfY-H_xWaV43YmawOadRa-RGs-59hxmP6Xy9jUVoeOaOdyNeEtVnNgrf2Ols/s1600/ropecon_messukeskus_2018-3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHt77Fi-f5YH35dmeGmEDgsRhII-gA6YTuOXwi9uO0_10JK_0HyGUBMfaBe1265TozOreVAKOvwa8EWHPkfY-H_xWaV43YmawOadRa-RGs-59hxmP6Xy9jUVoeOaOdyNeEtVnNgrf2Ols/s1600/ropecon_messukeskus_2018-3.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Näkymä Messukeskuksen etupihalle. Näköjään helteiseen viikonloppuun mahtui joku pilvinenkin hetki.</i></td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
Näin vuoden pimeimpinä hetkinä onkin lystiä suorittaa aikahyppy keskelle kuuminta kesää, heinäkuun hikisiin öihin keskelle Ropeconia. Pääsin kuin pääsinkin tänä vuonna osallistumaan koko viikonlopulle. En ehtinyt pelaamaan vuoden varrella muuten juuri yhtään mitään (ellei paria XCOM-matsia lasketa), joten pelivajaus oli tarkoitus hoitaa kerralla alta pois Ropeconissa. Vaan kuinkas sitten kävikään... Anyway, tapahtuma kokonaisuudessaan oli yksi vuoden kohokohdista. Oli pelejä, oli luentoja, oli päätöntä shoppailua, oli vaikka mitä.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Tein tapahtumasta muistiinpanoja mutta näitä harakanvarpaita tiirustellessa vaikuttaa, että ne koskevat lähinnä esitelmiä. Koko viikonloppu on siis tällä hetkellä jonkinlainen päässäni asuva muistisoluissa muhiva epämääräinen flashback-sirpaleista kasattu mössö, mutta katsotaan saako siitä taottua jonkinlaisen kronologisesti eheän seikkailukertomuksen...</div>
<div>
<br />
Perjantailta mieleen jäi erityisesti mainio <a href="http://geekgirls.fi/wp/blog/2018/08/27/arvostelu-tales-from-the-loop/" target="_blank"><b><i>Tales From the Loop</i></b></a> -seikkailu. Peli sijoittuu 80-luvun ruotsalaiseen pikkukaupunkiin, jossa pelataan kouluikäisiä lapsia <b><i>Stranger Things</i></b> -tv-sarjan hengessä. Koko peliporukkamme pelinjohtajasta alkaen oli timanttinen ja peli tarjosi nostalgiankäryisen aikamatkan lapsuuden maailmaan koulun ruokalassa odottavine kanaviillokkeineen. Unohtamatta myöskään ehtaa pohjoismaista loskamaisemaa ja lonkeronharmaata taivasta. Mukaan on heitetty vaihtoehtohistoriasta kieliviä mystisiä aineksia, joita vanhemmat eivät tunnu huomaavan. Näin ollen mysteerien selvittäminen jää lasten kontolle.<br />
<br />
Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että pelihahmot eivät voi kuolla, vaan päätyvät tarpeeksi iskua otettuaan sairaalaan toipumaan. Tämä ei suinkaan vähennä pelin jännitystä vaan ilmassa on ehtaa vaaran tunnetta. Monet pelin kohtaukset manasivat samanaikaisesti esiin lukuisia flashbackeja omasta lapsuudesta ja teini-iästä. Nämä eivät suinkaan johtaneet ajatuksia harhapoluille itse pelistä vaan päinvastoin vahvistivat siellä olemisen tunnetta. Tämä liittyynee arvatenkin juuri tuohon sukupolvikokemukseen, johon kasarilla lapsuuttaan tai teini-ikäänsä eläneiden kolmi-nelikymppisten pohjoismaalaisten on suhteellisen helppo samastua. Pyöräilin pelistä takaisin himaan halki pimeän kesäyön aivan fiiliksissä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-2F3aa2zb7wtIWbTW5HfyazwxPpza7NvAPcEZbX4yVfGLLJ0rJp8QtvuDQrOA1fdelmm1tiRFSKkB06xPTS5Xx2eeAbC6euxHlT89xQ6EeNoKn4uT3kSxOF1I2lga7GJuMUIpgeoFBmw/s1600/ropecon_messukeskus_2018-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-2F3aa2zb7wtIWbTW5HfyazwxPpza7NvAPcEZbX4yVfGLLJ0rJp8QtvuDQrOA1fdelmm1tiRFSKkB06xPTS5Xx2eeAbC6euxHlT89xQ6EeNoKn4uT3kSxOF1I2lga7GJuMUIpgeoFBmw/s1600/ropecon_messukeskus_2018-1.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ison pelitapahtuman tunnelmaa aka messupöhinää Messukeskuksen hallissa.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jos jotain narinaa tapahtumasta hakee niin eniten hampaiden kiristelyä aiheutti uusi, vanhan nimi paperiin -tyyppisen peleihin ilmoittautumissysteemin korvannut netti-ilmoittautuminen. Voit ilmoittautua vaikka mihin peleihin ja sitten systeemi jotenkin arpoo mihin satut pääsemään. Kai tässä on tarkoitus mahdollistaa peleihin osallistuminen mahdollisimman monille eri tyypeille. Omalla kohdallani tämän seurauksena en päässyt lopulta lauantaina kuin yhteen myöhäisillan peliin, vaikka olin paikalla koko päivän ja ilmoittauduin muutaman tunnin välein jatkuvasti itseäni eniten kiinnostaviin peleihin. Vika saattaa olla myös käyttäjässä, mutta jos mahdollista niin räjäyttäisin koko systeemin pikselitaivaaseen ja palauttaisin homman takaisin paperimonisteaikakaudelle.<br />
<br />
Onneksi lauantaina oli paljon muutakin kiinnostavaa ohjelmaa, jonka myötä katkeruuden kyyneleet kuivuivat kauniisti kuin syksyn lehdet. Illan kruunasi puristinen <b><i>Trail of Cthulhu</i></b> -pläjäys <i>The Dance in the Blood</i>. En viitsi näistä peleistä kirjoitella sen enempää etten vaan spoilaa, mutta vahva suositus myös tälle.<br />
<br />
Siinä ne pelaamani pöytäroolipelit sitten olivatkin. Kauhua irtosi mutta scifipelit jäivät kokematta. Fantasian puolella ei mikään oikein edes innosta <b><i>Lamentations of the Flame Princessia</i></b> lukuun ottamatta. Voihan olla, että ennakkoluulot pitäisi karistaa ja kokeilla pitkästä aikaa jotain, mutta jotenkin ei vaan millään jaksaisi mitään <b><i>Dunkku</i></b> tai <b><i>Pathfinder</i></b> -jonneilua ainakaan jos se on sitä iänikuista hirviömättöä, expan keräämistä taikka taulukkojen ja hyökkäysbonusten ihmettelyä, missä joku kahden haltian baaritappelu kestää viisi vuotta ja kolme päivää. Mutta nyt täytyy kivuta täältä kielteisyyden mustasta valtamerestä takaisin kiitollisuuden päivänpaisteessa kylpeville kukkuloille.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8zQQ-ONe1uOdL8FPjkVJKY1KfgcByiIVQ0wvO3l9bhX53vd15nEnMbXrG3RcqP_-F03PoGwdOcJMWLDLH4avwsgcRfTBloZ2amdBkII0v2EQldTmgQria_Ncg65oSvYDVLbCogb6jPAU/s1600/ropecon_messukeskus_2018-6.jpg" imageanchor="1"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8zQQ-ONe1uOdL8FPjkVJKY1KfgcByiIVQ0wvO3l9bhX53vd15nEnMbXrG3RcqP_-F03PoGwdOcJMWLDLH4avwsgcRfTBloZ2amdBkII0v2EQldTmgQria_Ncg65oSvYDVLbCogb6jPAU/s1600/ropecon_messukeskus_2018-6.jpg" /></a></div>
<br />
Muusta ohjelmasta mainittakoon <b>Game of Thrones</b> -kirjojen ja sarjan vertailua (tekstiä lukemalla), historian toiseksi huonoimpia roolipelejä listannut esitelmä (naurattaa vieläkin), zombimytologiaa purkanut luento (jossa homma bäkträkätään Haitilla 1791 alkaneeseen orjien kapinaan ja vallankumoukseen) sekä sunnuntain huippuhetki eli seikkailutyöpaja, jossa oli tarjolla oivallisia työkaluja seikkailujen rakentamiseen aina korkeimmalta konseptitasolta porras kerrallaan alimmalle askelmalle eli varsinaiselle konkreettiselle seikkailutasolle siirtyvine tasoineen.<br />
<br />
Kävin myös tekemässä <b>James Raggista</b> lyhyen haastattelun, katsotaan saanko sen jossain vaiheessa naputeltua blogiinkin. Shoppailuosastolta mukaan tarttui tyylikäs musta noppasetti, muutama <b><i>LotFP</i></b>-t-paita sekä <b>Robin D. Lawsin</b> <b><i>Beating the Story</i></b> -käsikirjoitusniksikirja ja <b>Max Brooksin</b> <b><i>The Zombie Survival Guide</i></b>.<br />
<br />
Semmoista, siinäpä ne tärkeimmät. Tämä oli ensimmäinen kunnon Ropeconini sitten vuoden 2015 eli viimeisen Otaniemen Dipolissa järkätyn jälkeen. Vuonna 2016 en päässyt paikalle töiden vuoksi laisinkaan ja 2017 ennätin ainoastaan sunnuntaille. Ja helkkarin hieno tapahtumahan tuo edelleen on. Vaan jotenkin se sydän taisi sittenkin jäädä Otaniemeen... Eipä sillä, hyvät pelit rokkaavat ihan missä vaan! Jotenkin silti ne Dipolin sokkeloiset ja koukeroiset käytävät ja tilat tuntuivat tämmöiselle mystiselle ja hiukan oudolle tapahtumalle kiehtovammalta ympäristöltä kuin Messukeskuksen neliömäiset laatikkotilat ja isot hallit. Mutta viis siitä missä tapahtuu, pääasia että tapahtuu.<br />
<br />
Lämpimät jäähyväiset vuodelle 2018 ja oikein railakasta uutta vuotta 2019 kaikille lukijoille! Olkoon Voima kanssanne!</div>
HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-74707591866679330192017-12-31T20:04:00.001+02:002017-12-31T20:25:58.309+02:00Ropecon 2017<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7fKnf5JMiq5jYwfVjrJXc-SsfVRfkeJ2MJxy5b3soBuuqG2fTLG2XkKnqa0Eawu2y7M8H1wQQBVMJFQ171zyxCOZ8e4hcfexNTn1aebDTNDIRJ7QYiOdFNH8EmaZ5aPgBTEAli9IT2Ik/s1600/sotakarjut_roolipeli_ropecon_2017-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7fKnf5JMiq5jYwfVjrJXc-SsfVRfkeJ2MJxy5b3soBuuqG2fTLG2XkKnqa0Eawu2y7M8H1wQQBVMJFQ171zyxCOZ8e4hcfexNTn1aebDTNDIRJ7QYiOdFNH8EmaZ5aPgBTEAli9IT2Ik/s1600/sotakarjut_roolipeli_ropecon_2017-2.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ironspinen Sotakarjut eli tulevaisuuden sotaa varten jalostettuja valioyksilöitä.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Pakko naputella ainakin yksi postaus tälle vuodelle, joten olkoon se vuoden tärkeimmästä skenetapahtumasta. Vuosi oli töiden puolesta kiireinen, enkä päässyt Ropeconiinkaan kuin sunnuntaina. Tämäkin on edistystä viime vuoteen, jolloin en ehtinyt paikalle laisinkaan.<br />
<br />
Hauskaa kuitenkin oli, ja oli jännä nähdä miten tapahtuma oli asettunut Messukeskukseen. Eipä niin että olisin ehtinyt tästä mitään kovinkaan kattavaa käsitystä saamaan. Sunnuntain Ropeconissa on vähän sama meininki kuin saapuisi jollekin musafestarille siinä vaiheessa kun festarikansa on juhlinut kaksi pitkää päivää ja ilmassa leijailee sellaista haikean väsynyttä koko homman paketoimisen tuntua.<br />
<br />
Surffailin tapahtumassa puhtaasti turistina enkä juurikaan ennättänyt pelailemaan, mitä nyt pikaisesti testasin yhtä murhamysteerityyppistä lautapeliä törmätessäni sattumalta kavereihin.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpWfXXCtfEgeX401EkBud4QK9oN8fi1iw5qgz5KdCtfTdObCxnX6BF2fbQwZx_j6LvhJByKabSkk9eTpfVxoVt0E_QwpeiUQNiClXAzFaVJRufSA7iP18UI46KXhc1AqQKtrcmPkQxXOQ/s1600/monica_valentinelli_ropecon_2017-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpWfXXCtfEgeX401EkBud4QK9oN8fi1iw5qgz5KdCtfTdObCxnX6BF2fbQwZx_j6LvhJByKabSkk9eTpfVxoVt0E_QwpeiUQNiClXAzFaVJRufSA7iP18UI46KXhc1AqQKtrcmPkQxXOQ/s1600/monica_valentinelli_ropecon_2017-1.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Ropeconin kunniavieras, pelinkehittäjä ja kirjailija Monica Valentinelli.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Ihan aluksi kävin kuuntelemassa kunniavieras <b><a href="https://2017.ropecon.fi/2017/07/22/kunniavieras-2017-monica-valentinelli/" target="_blank">Monica Valentinellin</a></b> luentoa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=O3PRQVGCm50" target="_blank">"How to Create Your Own RPG"</a>, mikä oli mielenkiintoinen kuvaus pelintekoprosessista Amerikan malliin. Luennolla sivuttiin hieman kaikkea aina säännöistä ja taitosta kuvitukseen.<br />
<br />
Toinen jännä luento käsitteli sitä, kuinka luoda oma uskonto roolipeliin. Tässä käytiin läpi muun muassa uskontojen eri ulottuvuuksia, riittejä ja myyttejä. Todella kiehtovaa kamaa, jossa käsiteltiin myös uskontoja ilman jumalia sekä sitä, miten uskonnot kykenevät säilymään elinvoimaisina.<br />
<br />
Lopun ajasta notkuin kaupustelijoiden kojuilla. Olen missannut monet uutiset vuoden varrelta, joten oli hienoinen yllätys huomata kuinka näyttävä kovakantinen kirja <b><i>Sotakarjuista</i></b> oli julkaisuun mennessä kasvanut. Tämä tarttui tietysti mukaan, vailla itsepetosta siitä, että ehtisin peliä juurikaan pelaamaan. Oli myös hauskaa rupatella tuokio Ironspinen <b>Samuli Ahokkaan</b> kanssa ja päästä kiittämään <b><i>Generian Legendojen</i></b> hienoimmasta hetkestä, eli siitä jättiläiskärpäsellä lentävästä goblinista, joka ampuu nuolia erään luolan katon rajasta.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN9kVSjyXGRWtK84MXLBsNJqzlCfjGRpitQssPTaIGnCCVJT1-bh3_8xM5CdT9-V4_v8nVqZ7v7SnqKCbkmhaG5pjpP9pF3L23J8d7u1S5XhNaVZodg6kfHopI_ArfNypOiQ0D_tB6gco/s1600/james_raggi_lamentations_ropecon_2017-3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgN9kVSjyXGRWtK84MXLBsNJqzlCfjGRpitQssPTaIGnCCVJT1-bh3_8xM5CdT9-V4_v8nVqZ7v7SnqKCbkmhaG5pjpP9pF3L23J8d7u1S5XhNaVZodg6kfHopI_ArfNypOiQ0D_tB6gco/s1600/james_raggi_lamentations_ropecon_2017-3.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Oudon fantasiaroolipelaamisen isä, metallipää James Edward Raggi IV.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<b> </b><br />
<b>James Raggi</b> taas kertoi, että <b><i>Lamentations of the Flame Princessin</i></b> uusi pelinjohtajan kirja ilmestyy kovakantisena sitten joskus, mahdollisesti jopa kahdessa osassa. Odotan tätä mielenkiinnolla, Raggi on kuitenkin ollut itselleni tervetullut piristyruiske peliskeneen ja onnistunut tekemään omaa juttuaan fantasiaroolipelien saralla.<b><i> LotFP</i></b> on osunut hyvään saumaan pelien osr-buumin ja fantsukirjallisuuden grimdark-trendin nousun kanssa ja Raggilla on selvästi kykyä ja näkemystä tuoda jotain omalaatuista fantasiakliseitä notkuviin pelipöytiin.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqijbEqZULzl7lEfib5RzoK_c1WOMf2yO5VU8BDKn73uMZoVtUDGUKOxcElSWfSbilDSC9vx8i__G96zi7gVwnc_HjWS9MRd5PgEXcQvEyEvMmoWD2MXixOz54oHdiixeSSARJ5-Iv9rw/s1600/roolipelit_ropecon_2017-4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="444" data-original-width="670" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqijbEqZULzl7lEfib5RzoK_c1WOMf2yO5VU8BDKn73uMZoVtUDGUKOxcElSWfSbilDSC9vx8i__G96zi7gVwnc_HjWS9MRd5PgEXcQvEyEvMmoWD2MXixOz54oHdiixeSSARJ5-Iv9rw/s1600/roolipelit_ropecon_2017-4.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Pakolliset ostokset weird fantasya ja science fictionia.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Kaiken kaikkiaan Ropecon oli näinkin lyhyessä muodossa koettuna erittäin lystikäs tapahtuma ja täytyy toivoa että pääsen ensi vuonna mukaan koko viikonlopulle. Näihin muisteluihin onkin hyvä päättää vuoden 2017 ensimmäinen ja viimeinen blogipostaus.<br />
<br />
Oikein hubaa uutta vuotta kaikille!!HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-29297708197356768822016-06-24T13:28:00.002+03:002016-06-25T00:56:56.324+03:00PoroCon 2016: Pöytäpelaajien Flow<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhglrBx4qRsRCIJE2qcMdnsdAT6vAujwNVHbVVTyI1xLuYKgJkc9yclRUN3ukE4jwRfm7OvaYm5qsvc8_9lk8TWrprjjH0RFGl0fu3lSEKFL7m77c6o1ID_3mcqfyRFVPZU9sAkUc0rNbQ/s1600/suvilahti_porocon_2016-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhglrBx4qRsRCIJE2qcMdnsdAT6vAujwNVHbVVTyI1xLuYKgJkc9yclRUN3ukE4jwRfm7OvaYm5qsvc8_9lk8TWrprjjH0RFGl0fu3lSEKFL7m77c6o1ID_3mcqfyRFVPZU9sAkUc0rNbQ/s1600/suvilahti_porocon_2016-1.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Pöytäpelaajia Suvilahden Kattilahallin edessä.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Tämän postauksen julkaisu näin Brexit-äänestyksen tulosten ja juhannusaaton äärellä ei kieli erityisen vahvasta tilannetajusta, mutta kun blogi on ollut näinkin pitkään lomalla, täytyy juttuja potkia ulos elimistöstä silloin kuin se vain suinkin on mahdollista. In any case, tässä lyhyt festivaaliraportti reilun kuukauden takaa.<br />
<br />
<b>Pöytäpelaajien Flow-festivaali</b><br />
<br />
Toukokuun puolivälissä Helsingin Suvilahden Kattilahallissa järjestettiin uusi pöytäpelitapahtuma <a href="http://porocon.com/" target="_blank">PoroCon</a>. Pyörähdin paikalla pikaisesti lauantaina. Ohjelma sisälsi kattauksen kortti-, figu-, ja lautapelejä: tarjolla oli muun muassa <b><i>Magicin</i></b>, <b><i>Pokémonin</i></b> ja <b><i>Yu-Gi-Oh!</i></b>:n SM-kisat. Figupuolen isoista nimistä mainittakoon <b><i>Warhammer 40,000</i></b>. Lisäksi Suomen lautapeliseura ry oli lainannut tapahtumaan pelejä, joita pääsi testailemaan niille varatulla alueella. Pöytäroolipelejä en festivaalialueella nähnyt.<br />
<br />
Kattilahalli oli täpötäynnä porukkaa aina teineistä keski-iän kynnyksellä käyskenteleviin pelaajiin. Yhdellä screenillä pyöri <b><i>Hearthstone</i></b>-livelähetys samalla kun hallin toisella laidalla kaupiteltiin vanhoja Nintendo-pelejä.<br />
<br />
Olin tapahtumassa puhtaasti turistin roolissa. Historiani korttipeleissä saattaisi olla toisenlainen, ellei aktiivikauteni olisi sijoittunut vuoden 1996 kesällä kaveripiirissäni velloneeseen <b><i>Doomtrooper</i></b>-buumiin. Kuka tietää, miten olisi käynyt jos tuo peli olisi ollut <b><i>Magic: The Gathering</i></b>... Näihin ajatuksiin upposin katsellessani pöytärivistöjen draftausta.<br />
<br />
Myyntikojuilla oli houkuttelevia alennuksia, mutta sain hillittyä ostohimon muistuttamalla itseäni kaikista peleistä, jotka lepäävät vaatehuoneen ylähyllyllä keräämässä pölyä. Muistuttelimme kaverini kanssa toisiamme näistä tosiseikoista sekä siitä, että meillä on hyviä lautapelejä, joita emme ehdi kunnolla pelaamaan. <b><i><a href="http://hikinortinroolipeliblogi.blogspot.fi/2016/05/xcom-board-game.html">XCOM</a></i></b> oli kaverilla harkinnan alla, mutta totesin, että <b><i>Dead of Winter</i></b> on melko samanlainen, ehkä jopa aavistuksen viihdyttävämpi.<br />
<br />
<b><i>Battlestar Galactica</i></b> -lautapeli olisi silti lähtenyt mukaan, jos olisin sellaiseen törmännyt.<br />
<br />
Kolmipäiväisen tapahtuman kiinnostavinta antia olisi itselleni ollut sunnuntainen <b><i><a href="http://hikinortinroolipeliblogi.blogspot.fi/2015/12/x-wing-avaruussodan-aakkoset.html">X-Wing</a></i></b>-turnaus, mikä jäi lopulta väliin, kun peliä on tullut pelattua vasta kaksi matsia, enkä ole toistaiseksi tohtinut sijoittaa omaan avaruuslaivueeseen. Juttelin aiheesta hieman myyntitiskillä ja sain kuulla, että Helsingin <b><i>X-Wing</i></b>-skene on erittäin aktiivinen. Peli itsessään on kuulemma ollut sen luokan myyntimenestys, että sitä varten on pystytetty lisää tehtaita.<br />
<br />
Oli hienoa nähdä, kuinka paljon harrastukseensa sitoutunutta porukkaa tapahtuma keräsi. Figupelipuolellakin törmäsi toinen toistaan hienompiin taidonnäytteisiin niin pikku-ukkojen maalausjäljessä kuin taistelutannerten toteutuksessa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-X8YkcYQ3BUMJ23BsZ0nFEVPINysU1eXcMtmqCWCTnJcvxheu8D-l1DaTA83tO2ki7V9spsvs_Uz9hPgeHng-_s_fUeN5t9qndu6fZdrM1W_Mu5Spv4hQLBbnIYC-PWHjzfrZQ0fGFjU/s1600/suvilahti_porocon_2016-5.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-X8YkcYQ3BUMJ23BsZ0nFEVPINysU1eXcMtmqCWCTnJcvxheu8D-l1DaTA83tO2ki7V9spsvs_Uz9hPgeHng-_s_fUeN5t9qndu6fZdrM1W_Mu5Spv4hQLBbnIYC-PWHjzfrZQ0fGFjU/s1600/suvilahti_porocon_2016-5.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Monet figupelien maastoista olivat valtavan kokoisia.</i></td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPLEyTUFA2cF_WK9IHSA9yPTzjLMtCAy0f_1n_Qw9eoJuPTnf_APq73fDj34uap2dAV3Uk43DbyjMUQ36HgsrB2YWC52ge-hO24THGXBkbwt6PuWEq8oxT6DHS5OjqIT_EuKv22JqcUqc/s1600/suvilahti_porocon_2016-4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPLEyTUFA2cF_WK9IHSA9yPTzjLMtCAy0f_1n_Qw9eoJuPTnf_APq73fDj34uap2dAV3Uk43DbyjMUQ36HgsrB2YWC52ge-hO24THGXBkbwt6PuWEq8oxT6DHS5OjqIT_EuKv22JqcUqc/s1600/suvilahti_porocon_2016-4.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i style="font-size: 12.8px;">Pieteetillä rakennettuja yksityiskohtia.</i></td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsDQcGJFAL4DvNtxtKfA9Bblnv7mtkWSwWfEJIC9OripYt9de3c7K7uWlzamk_LM6o57isRYuL2wIAHvfKzjx0dvsCGo9DDfgsEXuZoABHFMZsi1cQUgbrKJ4SukqeLMGxidpDWRV26mc/s1600/suvilahti_porocon_2016-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="corvus_belli_infinity" border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsDQcGJFAL4DvNtxtKfA9Bblnv7mtkWSwWfEJIC9OripYt9de3c7K7uWlzamk_LM6o57isRYuL2wIAHvfKzjx0dvsCGo9DDfgsEXuZoABHFMZsi1cQUgbrKJ4SukqeLMGxidpDWRV26mc/s1600/suvilahti_porocon_2016-2.jpg" title="" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Infinityn arvostelun löydät <a href="https://www.shutupandsitdown.com/review-infinity/" target="_blank">täältä</a>.</i></td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit_PxAnwIK3lfPNPyYD-xPKo4tX70kXV6kFGJUF1Hb91z0Zwsb6oumJbLP4IiDJIayxzKqDOzQNpUvffJ9FbvXQK1ZrK2ASkAMg55SLcmHlJcpaMDqjDG5vlMjQMSSd6q0qyBSN_f8T44/s1600/suvilahti_porocon_2016-6.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit_PxAnwIK3lfPNPyYD-xPKo4tX70kXV6kFGJUF1Hb91z0Zwsb6oumJbLP4IiDJIayxzKqDOzQNpUvffJ9FbvXQK1ZrK2ASkAMg55SLcmHlJcpaMDqjDG5vlMjQMSSd6q0qyBSN_f8T44/s1600/suvilahti_porocon_2016-6.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Kirpparipuolelta löytyi myös vanhempia pelejä.</i></td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ78ixdEinWFUCERBhS-U4dFui4EhWNIzkH6elM90sX7sAHdDlZmbazrQCozrsai4VMac5O0tAA_363Kp6SjMgY2vjArLL1TnUiq19V1RBuic8QTIJVhf_FWHKr5mhvsXVXw0WYOVuGEM/s1600/suvilahti_porocon_2016-7.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZ78ixdEinWFUCERBhS-U4dFui4EhWNIzkH6elM90sX7sAHdDlZmbazrQCozrsai4VMac5O0tAA_363Kp6SjMgY2vjArLL1TnUiq19V1RBuic8QTIJVhf_FWHKr5mhvsXVXw0WYOVuGEM/s1600/suvilahti_porocon_2016-7.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Draftausta.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSJYmvvRLXuBn-FHzl2Mx6jhyphenhyphen8MWL2SDBVvOg5nv-7s6aRVBIoRnWhNbOY19InGoa5gRNOzLupMXjp1jn_IHI92vNz5ekhpe8ux1rgZZNZuROwaZfBpfpeaMzk1oKpZYeFN9e_uP9tKFE/s1600/suvilahti_porocon_2016-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-18604848988009409442016-05-09T16:38:00.000+03:002016-05-09T16:38:03.301+03:00XCOM: The Board Game<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaS8sqYrvHD_-7IzdSRIynzYRGX441muacsb_vbQpC0UniMNTVo5j97YGzp2mDHrFh9o8kCooThiJ3v2zlMC071bws524p7nCEQ9kQLPBIoJlsGcUIS9Y_WK6HhBX-fgTVPz-DAUHebF8/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaS8sqYrvHD_-7IzdSRIynzYRGX441muacsb_vbQpC0UniMNTVo5j97YGzp2mDHrFh9o8kCooThiJ3v2zlMC071bws524p7nCEQ9kQLPBIoJlsGcUIS9Y_WK6HhBX-fgTVPz-DAUHebF8/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-1.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Globaali kriisi koettelee ihmiskuntaa lentävien lautasten peittäessä taivaat.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
Pääsin tuossa jokunen viikonloppu sitten viimein pelaamaan <i style="font-weight: bold;">XCOM: The Board Gamea</i>. Kyseessä on legendaariseen tietokonepelisarjaan perustuva lautapeli, jonka lähtökohta on yksinkertainen: avaruusolennot hyökkäävät maapallolle ja ihmiskunta kokoaa XCOM-eliittisotilasjärjestön antamaan samalla mitalla takaisin. Eli aluksi tiputellaan taivaalta lentäviä lautasia ja sitten sännätään kommandojoukolla kurittamaan muukalaisia lähietäisyydeltä.<br />
<br />
Ja mikäpä olisikaan tämän otollisempi ajankohta ufojen invaasiolle? Nyt kun <b><i>X-Files</i></b> eli Salkkarit on lämmitelty takaisin tv-vastaanottimiin ja 1990-luvun kaunein amerikkalainen elokuva <b><i>Independence Daykin</i></b> on saamassa jatkoa.<br />
<br />
Fantasy Flight Gamesin viime vuonna julkaiseman <i style="font-weight: bold;">XCOM: The Board Gamen</i> on suunnitellut <b>Eric M. Lang</b>. Herran aiempia töitä ovat <b><i>Star Wars</i></b>, <b><i>A Game of Thrones</i></b> ja <b><i>Call of Cthulhu</i></b> -korttipelit. En ole päässyt näitä itse kokeilemaan, mutta isoista brändeistä kuitenkin kyse.<br />
<br />
Peli on peruskonseptiltaan uskollinen vuonna 1994 käynnistyneelle tietokonepelisarjalle. Avaruuden hirmuja vastaan taisteleminen vaatii tarkkaa resurssienhallintaa ja tiivistä yhteistyötä teknologian kehittämiseen keskittyneiden tiedemiesten, taivaan herruudesta kamppailevien ilmavoimien ja satelliittipuolustuksen sekä budjetin perässä nihkeilevän taloushallinnon ja kommandojoukkojen välillä.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnMWup_dnTDcUMyzAvxv5cDc-yl7cuJV8c9pKO66YSgOV4_tugEPSDX_qA8exFmnjlq_GQIJDPHLcul7JmnbiBei_nIe0xuZRGbiZSMOcuwHEo8TCzvNhvW6kVy-lNNdgILKa1UNSv7PU/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnMWup_dnTDcUMyzAvxv5cDc-yl7cuJV8c9pKO66YSgOV4_tugEPSDX_qA8exFmnjlq_GQIJDPHLcul7JmnbiBei_nIe0xuZRGbiZSMOcuwHEo8TCzvNhvW6kVy-lNNdgILKa1UNSv7PU/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-3.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Squad Leader vastaa kommandojoukkojen kokoonpanoista ja tehtävistä.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Tietokonepeli on yksinpeli, mutta lautapeliversio on suunniteltu neljälle pelaajalle. Nykyisten lautapelien trendin mukaan tässäkin pelataan yhteistyössä itse peliä vastaan, mikä istuu pelin henkeen hyvin. Tätä voi toki pelata yksin, mutta silloin joutuu vetämään samanaikaisesti neljää eri roolia, ja siinä alkaa olla jo aika paljon muistettavaa. Toisaalta yksin pelaamalla voi myös opetella säännöt ja pelin rytmin. Multitaskaamisen ystäville <b><i>XCOM:in</i></b> yksinpeli on kuin taivaan lahja.<br />
<br />
Rooleja on pelaajille tarjolla neljä: on ufoja alas ampuvista hävittäjistä ja budjetista vastaava Commander, aseteknologian tutkimukseen ja kehittämiseen keskittyvä Chief Scientist, satelliiteista ja peli-informaation lukemisesta vastaava Central Officer sekä tukikohdan puolustamiseen ja muihin tehtäviin iskujoukkoja kasaileva Squad Leader.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicZgq56cKm-Uj7u959TSJJWraVNP14bCDznYmFe5xCYy-z0pbcWfLOTuoON__CpSqVLkomNGPndZ8WbCdbwBEot-HbNIYmTP8_oFXXtwo2BkqIRnMdVx38isjt1rJNrynbaxJG9mRBvrI/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-7.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicZgq56cKm-Uj7u959TSJJWraVNP14bCDznYmFe5xCYy-z0pbcWfLOTuoON__CpSqVLkomNGPndZ8WbCdbwBEot-HbNIYmTP8_oFXXtwo2BkqIRnMdVx38isjt1rJNrynbaxJG9mRBvrI/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-7.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i style="font-size: 12.8px;">Havainnekuvassa ufot ovat jättäneet Euroopan rauhaan.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Pelilaudan jokainen reuna on tarkoitettu yhden roolin pelaamiseen, joten neliömäinen pelipöytä sopii tähän tarkoitukseen parhaiten. Muutenkin tilaa kannattaa varata kaikenlaista sälää, kuten kortteja, nappuloita, noppia ja figuureita varten.<br />
<br />
Koska peli on suunniteltu neljälle pelaajalle ja meitä oli vain kolme, joutui yksi meistä pelaamaan aina kahta roolia. Pelasin ensimmäisessä tutorial-pelissä Squad Leaderilla ja seuraavassa helpolla vaikeustasteella pelatussa tehtävässä Commanderin ja Central Officerin yhdistettyä roolia. Roolien kierrättäminen tuo peliin mukavaa vaihtelua ja vähentää gonahtamisen riskiä. Roolien vastuualueet tuntuvat olevan sopivassa suhteessa toisiinsa, vaikka aluksi keltanokkana alokkaana ajattelinkin, että Squad Leaderin johtama kommandojoukko on koko globaalin sodankäynnin kiistämätön keskipiste.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYzP7qnib2mTTnoczcriJRxu-Scjdktvd0kNuxvQzF_H7FBd30qkywR2Vc_ORYWIJa8OMT1llaI8Ok3dGioNeobCcY_GNe0qLJA0vcCxYVlX2cNNlS9hXiPZqRbei35OOE2ZJE_e9KjHY/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-5.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYzP7qnib2mTTnoczcriJRxu-Scjdktvd0kNuxvQzF_H7FBd30qkywR2Vc_ORYWIJa8OMT1llaI8Ok3dGioNeobCcY_GNe0qLJA0vcCxYVlX2cNNlS9hXiPZqRbei35OOE2ZJE_e9KjHY/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-5.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Padi kertoo miten homma etenee.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Alun infodumppauksen ja sääntösekoilun keskelläkin huomasin että homma pysyy melko nätisti kasassa koska peli pyörii padilla, mikä tarkoittaa että yksi pelaaja seuraa koko ajan padin antamia ohjeita. Padin armoton koneäly ilmoittaa kiltisti kuinka paljon ufoja ilmatilaan lisäillään ja utelee aina välillä tietoja pelin etenemisestä. Tätä kautta on myös melko vaivatonta tarkistaa sääntöjä. Avaruuden valloittajia vastaan sotimisen tunnelmaa vahvistavat padilta kuultavat äänitehosteet ja musiikki, jotka kuulostavat hyvältä myös kunnon stereolaitteiston välityksellä.<br />
<br />
Padin välttämättömyys tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että laite kannattaa muistaa ladata kunnolla jos on menossa pelaamaan sähköttömään paikkaan - sekä varautua muutenkin aina latauspiuhahässäkkään. Tämä tuskin on kenellekään ylitsepääsemätön ongelma, koska elämme muutenkin älypuhelimien kyberavaruussovelluksiin mielensä linkittäneiden kyborgi-ihmisten aikaa.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQMp3cMMpjvJf5gQM6LVtpA7VKEHdVhR4f23KWiJ7Uyhi471end7DWIgrsIrXYroP_MJ7RBM0xmZwndlnEAA1ytyzk610YwjYGSe9VmrvW0R_WNQYf_jI6rYP49PlNUCKIZaAk7T5ot2Y/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQMp3cMMpjvJf5gQM6LVtpA7VKEHdVhR4f23KWiJ7Uyhi471end7DWIgrsIrXYroP_MJ7RBM0xmZwndlnEAA1ytyzk610YwjYGSe9VmrvW0R_WNQYf_jI6rYP49PlNUCKIZaAk7T5ot2Y/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-4.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vi<i>eraiden sivilisaatioiden edustajat saavat innokkaiden antropologien sijaan vastaansa kommandojoukot.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Yksi kovimmista haasteista pelissä on aikaraja, joka tuntui tiukalta helpommillakin vaikeusasteilla. Jouduimme jatkuvasti hieman fuskaamaan ja näpyttelemään pelikelloa paussille. Tiukka aikaraja on varmasti pidemmän päälle oivallinen tapa lisätä pelin haastetta, kunhan säännöt alkavat olla ulkomuistissa. Pelikello lisää tunnelmaan sopivasti epätoivoa.<br />
<br />
En osaa verrata tätä tietokonepeleihin, kun en ole niitä koskaan pelannut, pelkästään katsonut vierestä kun kaveri pelaa. En ota kantaa millaisin painotuksin tai kuinka onnistuneesti <b><i>XCOM: The Board Game</i></b> onnistuu "kääntämään" tietokonepelin lautapeliksi, mutta kyllä tämä vahvasti omilla jaloillaan seisovalta peliltä vaikuttaa.<br />
<br />
Yhden tehtävän kestoksi lupaillaan noin 90 minuuttia. Meillä kului ensimmäisiin kahteen peliin kuutisen tuntia, mutta laitettakoon tämä opettelun piikkiin. Muut pelaajat olivat tosin pelanneet tätä aiemminkin ja sain itse opastusta kädestä pitäen kaikissa kohdissa, joten nyyppien kannattaa varata alussa runsaasti aikaa sääntöjen opetteluun. Itselleni jäi fiilis, että peli kyllä palkitsee siihen sijoitetun ajan ja vaivan. Kohta tässä onkin jo reilun kuukauden päivät yritetty saada seuraavaa peliä aikataulutettua, tällä kertaa neljällä pelaajalla.<br />
<br />
<i>"We will not go quietly into the night!"</i><br />
<br />
<div style="text-align: left;">
</div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsw8-1_hXbPQexQNUQz201tcAwWtfeGs__6BZIFsN3tXFXU1JmHyTb3QgyaoXL4bDgDVQy32vpjZComeTmhVC21gUWOeTBu1w-L7wZ28zPvqrhXCvvER3Oko63f3Uze1mxw2sTfwmNClg/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsw8-1_hXbPQexQNUQz201tcAwWtfeGs__6BZIFsN3tXFXU1JmHyTb3QgyaoXL4bDgDVQy32vpjZComeTmhVC21gUWOeTBu1w-L7wZ28zPvqrhXCvvER3Oko63f3Uze1mxw2sTfwmNClg/s1600/xcom_board_game_ufo_lautapeli-2.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i style="font-size: 12.8px;">XCOM:issa ihmiskunnan tilanne on paha mutta ei toivoton.</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1675204131761187781.post-23218049974647875072016-02-29T23:39:00.000+02:002016-03-02T23:47:46.764+02:00Vähemmän pelejä, enemmän selittelyä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8dAleo8Rm5iU-e2qAsCIqjVE0FGcxRuplA28fKOuMUrBcR5iDClQ7_r0ABF3Wiq78ZCxrnL58hvrvpEJsqaIQgOz7vpj8tFyesP8t0zIHLyWXZC4FhN8lkcadOfKwf2wc0zphx54P5-4/s1600/hikinortti-1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8dAleo8Rm5iU-e2qAsCIqjVE0FGcxRuplA28fKOuMUrBcR5iDClQ7_r0ABF3Wiq78ZCxrnL58hvrvpEJsqaIQgOz7vpj8tFyesP8t0zIHLyWXZC4FhN8lkcadOfKwf2wc0zphx54P5-4/s1600/hikinortti-1.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Mikäs se semmoinen roolipeliblogi on, mikä ei käsittele laisinkaan roolipelejä?<br />
<br />
Vuosi 2015 oli pelaamisen suhteen jokseenkin hiljainen. Hiukan <b><i>Dungeons & Dragonsia</i></b> ja yksi sessio <b><i>Ankhia</i></b>. Tähän päälle muutama peli Ropeconissa. Siinäpä se. En itse vetänyt yhtään peliä. Roolipelien ohella pelasin lähinnä muutamia lautapelejä, <b><i>Avalonia</i></b> ja <b><i>Descentiä</i></b>. Syitä pelityhjiöön on monia, mutta olen toiveikas <span style="background-color: white; font-family: "georgia" , serif; font-size: 15px; line-height: 16px;">–</span> jossain tulevaisuudessa häämöttävät vielä monet seikkailut.<br />
<br />
Kaikeksi onneksi roolipelaaminen kuitenkin edustaa itselleni paljon enemmän kuin "pelkkiä" pelisessioita. Lapsena ensimmäistä kertaa roolipeleihin tutustuessani huomasin nopeasti kuinka elokuvat, tv-ohjelmat, kirjat ja sarjakuvat muuttuivat lähteiksi, joista saattoi ammentaa jos jonkinlaisia ideoita itse peleihin. Magus ja muut lehdet tarjosivat jatkuvasti uusia näkökulmia ja pohdiskeltavaa. Puhumattakaan itse roolipeleistä ja niiden lisäosista. Kaikki nämä ideat, seikkailut ja maailmat olivat kiinnostavia silloinkin kun niitä ei päässyt pelaamaan! Ja ovat sitä edelleen.<br />
<br />
Jos roolipelaaminen on urheilua, niin pelikirjat, lisäosat, blogit ja lehdet ovat sijoittamista siihen henkiseen pääomaan, jonka voimauttamana urheilija valjastaa mielensä kohti huippusuoritusta. Ne tarjoavat niitä mentaalisia lisäravinteita, joilla mielikuvitus pidetään hengissä silloinkin kun kentälle ei ole asiaa.<br />
<br />
Lueskelin viime vuonna monenlaisia kiinnostavia läystäkkeitä, kuten vaikkapa <b><i>Cthulhu Apocalypse</i></b> -lisäosan sekä <b><i>Dead Light</i></b> ja <b><i>Cold Harvest</i></b> -seikkailut. <b><i>Cthulhu Apocalypse</i></b> tarjoilee työkalupakin oman näköisensä maailmanlopun tuottamiseen, sekä valmiita seikkailuja hieman erilaisen, oudon ja vähemmän nähdyn maailmanlopun merkeissä. <b><i>Dead Light</i></b> taas on "viikon hirviö" -tyyppinen pläjäys ja <b><i>Cold Harvestissa</i></b> kohdataan kauhuja 1930-luvun Neuvostoliitossa. Todella hyytävää kamaa, ei voi muuta sanoa!<br />
<br />
Idioottilaatikon eli television suunnalla kiinnostavinta antia ei sittenkään tarjoile nostalgiaa suoneen tykittävä "Salkkarit" iänikuisine foliohattusalaliittoineen, joita elvytettäessä voidaan näköjään vetää mattoa katsojien jalkojen alta ihan miten vaan käsikirjoittajia sattuu milloinkin huvittamaan, vaan <b>James S. A. Coreyn</b> nimellä science fictionia kynäilevän kirjailijaduon teoksiin pohjautuva <b><i>The Expanse</i></b>, tuo kahdensadan vuoden päähän ihmiskunnan asuttamaan lähiavaruuteen sijoittuva dekkaritarina, joka porautuu syvälle Maan, asteroidivyön ja Marsin välisiin poliittisiin jännitteisiin.<br />
<br />
Hetkittäin tuntuu kuin <b><i>The Expanse</i></b> olisi se scifisarja, jota olen odottanut koko elämäni. Could it be?<br />
<br />
Näistä jos ei irtoa ideoita ja inspiraatiota tuleviin peleihin, niin ei sitten mistään!HIKINÖRTTIhttp://www.blogger.com/profile/02974380223005651498noreply@blogger.com0