torstai 16. tammikuuta 2014

Velhovuoren aarre

Jupa oli hankkinut henkilökohtaista nostalgiatrippiään varten Velhovuoren aarteen (The Warlock of Firetop Mountain), vuonna 1986 julkaistun lautapelin, jossa yritetään varastaa luolastossa lymyilevän velhon aarre. Pelitestaus osoitti, että aarteen luokse pääseminen on todella vit... haastavaa.

Pelin ideana on ryöstää velhon aarre luolaston vihoviimeisestä sopukasta. Kaikki pelaavat toisiaan vastaan.

Matkan varrella kerätään varusteita ja taikaesineitä huoneista, joissa on hirviö tai ansa.

Figuurin valinta on puhtaasti esteettinen eikä vaikuta mitenkään pelihahmon ominaisuuksiin.

Ominaisuudet - kunto, taito ja onni - heitetään kuusisivuisilla nopilla.

Pelin alussa ilo on ylimmillään. Hetken päästä veli kääntyy veljeä vastaan.

Velhon aarrearkun yhdistelmää ratkotaan jo matkan varrella arvailemalla muiden pelaajien lukkokortteja.

Maanalaiseen jokeen putoava joutuu kohtaamaan krokotiilin.

Pelaajien välisen taistelun häviäminen johtaa kuolemaan ja lähtöruudusta aloittamiseen.

Luolaston viimeisen neljänneksen muuttuvassa labyrintissa eteneminen on hidasta ja tapahtumaköyhää.


 
Velhovuoren aarteen säännöt oppii melko nopeasti. Muutamat kohdat ovat tulkinnanvaraisia, joten omien sääntöjen laatimiseen kannattaa varautua. Ikäsuositus on 12+ ja sopiva pelaajamäärä kahdesta kuuteen.

Pelissä pärjääminen vaatii tsägää, noppatsägää ja hieman taktista silmää, jotta parhaat taikaesineet ehtii loottaamaan huoneista ennen muita. Tapahtuma- ja varustekortit nimittäin paljastetaan vasta kun niiden kohdalle sattuu. Tapahtumakorteissa lymyävät hirviöt ja ansat ovat useimmiten lähinnä hidasteita. Todellinen uhka muodostuu muista pelaajista.

Velhovuoren aarteen suurimmaksi ongelmaksi muodostuu tolkuttoman hidas eteneminen. Kuusisivuisen nopan vauhdilla löntystellen peli kestää helposti aivan liian monta tuntia. Tämä alkaa rokottaa tunnelmaa viimeistään loppupuoliskolla, kun lähes kaikki tavarat ja tapahtumat on jo napsittu. Labyrinttiosuudesta selviytyminen on tylsää ja yksitoikkoista touhua.

Yhden pelin pitäisi kestää pari tuntia. Oma kuuden pelaajan pelimme venyi viisituntiseksi. Olimme tässä vaiheessa jo niin kyllästyneitä, ettemme jaksaneet pelata peliä loppuun. Velhon luokse pääsemiseen olisi kulunut vielä ainakin tunti. Jupan lämminhenkinen nostalgiatrippi oli muuttunut painajaiseksi.

On Velhovuoren aarteessa toki hyviäkin puolia. Pelaajien keskinäinen taistelu tuo "kilpajuoksuun" lisää jännitystä. Muiden pelaajien lukkokorttien arvailu avaa peliin hauskan pokerimaisen lisäelementin. Myös hilpeät suomennokset ansaitsevat erityismaininnan; pelistä löytyy niin kaamioita, haudantakaisia kuin veijareitakin.

9 kommenttia:

  1. Pelasin itsekin, lähinnä nostalgiasyistä tuota lautapeliä viime vuoden loppupuolella. Kyseessä oli Games Workshopin englanninkielinen kappale joka on komponenteiltaan suhteellisen hutera verrattuna tuohon suomennettuun laitokseen. Olin yllättynyt kuinka järkyttävän hidas peli tosin oli, lukon ja avainten kanssa venkslaaminen oli tosin yllättävän hauskaa ja peli suorastaan kaipaisi jotain virtaviivaistettua uusversiota.

    VastaaPoista
  2. Joo, sanos muuta! Talon säännöillä tuotakin versiota voisi modata vetreämpään suuntaan. Kuten joku peliporukastamme totesikin, niin esimerkiksi liikkumiseen käytettävän 1d6-heiton voisi korvata vaikka 2d6:lla.

    Lisäksi osa tyypeistä on nyt sitten nostalgiapäissään hankkimassa Games Workshopin Talismania (tosin ilmeisesti uutta versiota).

    VastaaPoista
  3. Itselläni on tuo Talismaanin GW-editio, kolmas laitos ja painos on vuosituhannen vaihteelta. Peli on kyllä satunnaisen laudan ympärikiertämisen "juhlaa" joka voi kestää aivan jumalattoman pitkään tai olla ihan hetkessä ohi riippuen siitä milalinen tsägä käy. Hahmon virittely on kyllä hauskaa, muiden pelaajien kampittaminen erityisen kivaa kun siinä onnistuu ja korttien taide ynnä komponentit muutenkin saavat uppoutumaan mutta peli on karu elämys jos kaipaa lautapeliltä selkeää rakennetta jossa omilla päätöksillä on huomattavaa merkitystä. Eräänlainen fantasiamonopoli, paitsi tuhat kertaa hauskempi kuin monopoli.

    VastaaPoista
  4. Hyvä tietää, eipähän ole sitten vääränlaisia ennakko-odotuksia hiekoittamassa pelikokemusta!

    VastaaPoista
  5. Ei nyt kyllä liity tähän blogaukseen, mutta enpä keksinyt muutakaan tapaa saada viestiä perille. Eli onko teillä täällä jossain yhteystiedot näkyvillä? Haluaisin sinut/teidät mukaan blogaushaasteeseen. Saanet minun yhteystietoni helpommin selville jos et itse halua paljastaa näin julkisesti omiasi.

    VastaaPoista
  6. Tämän pelin parissa on koettu todella hyviä hetkiä nuoruudessa. Olisitko halukas myymään peliäsi? Olen yrittänyt löytää sellaista, mutta ei ole onnistanut tähän mennessä. Vaihtoehtoisesti kuulen mielelläni vinkkejä siitä, mistä pelin voisi löytää. Jos olet kiinnostunut myynnistä, niin mistä sähköpostista sinut saisi kiinni?

    Niin ja kiitos hyvästä blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, peli on kuulemma kaupan, laita viestiä osoitteeseen hikinortti@gmail.com!

      Ja kiitoksia kehuista, päivitystahdissa olisi vielä hieman petrattavaa :)

      Poista
  7. Itsellä hakusessa, Talisman Suomipainos, jos jollain myynnissä.
    Facebookin kautta privaa Janne Hiirola : lle :>

    VastaaPoista
  8. Moro. Itellä on tuo Velhovuoren aarre peliton vuoden -86 versio mutta olen hukannut ohjeet... olisikohan niitä jostain vielä mahku saada

    VastaaPoista