Viime vuoden kuulumisia

Näitäkin tuli lueskeltua ja joitakin jopa pelattua.

Roolipelejä tuli pelailtua vuonna 2023 enemmän kuin aikoihin, siitä pitivät huolen porukkamme ahkerat pelinjohtajat sekä sunnuntaille vakiintunut pelipäivämme, josta tingittiin ainoastaan sairastelujen ja muiden yhtä painavien syiden vuoksi.

Star Warsia, Cyberpunk REDiä, Dungeons & Dragonsia, Old-School Essentialsia ja mitäs vielä... Pääpaino oli pitkillä kamppiksilla, mutta mahtuipa mukaan myös lyhyempiä seikkailuja. Tavoillemme uskollisina suurin osa näistä on edelleen kesken.

Innostuin pitkästä aikaa lukemaan roolipelikirjallisuutta, nimittäin Goodman Gamesin teosta How to Write Adventure Modules That Don't Suck vuodelta 2017. Pelisuunnittelijoiden kirjoittamat artikkelit käsittelevät kaikenlaista kivaa aina vihollisten, hirviöiden ja tunnelman luomisesta pelaajahahmon kuolemaan. Jokainen juttu sisältää myös kohtaamiseksi kutsutun miniseikkailun. Kyseessä on kätevä työkalupakki omien seikkailujen rakenteluun ja roolipelitajunnan laajentamiseen.

Tulipa hommattua myös länsinaapurin trendikkäin peli Mörk Borg sekä Legendoja & Lohikäärmeitä -roolipelin Pelinjohtajan kirja.

Cyberpunk läpi. Doom vikassa pomossa. Days Gone alussa.

Videopeleistä todellisuuspakoa arjen keskelle tarjoilivat Doom ja Days Gone. Yritin huuhtoa näillä pois Cyberpunk 2077:n infodumppauksista vetämääni yliannostusta. Upotin Cyberpunkiin parin vuoden aikana sata tuntia ja luin kaiken mitä Night Citystä löytyi, romaanien pätkät ja sähköpostit. Ja niitähän löytyi. Doom oli sen jälkeen tervetullutta nollausta ja refleksijumppaa minimilässytyksellä. Days Gone taas on syksyllä aloittamani lupaavasti käynnistynyt moottoripyöräseikkailu zombimaailmassa.

Leffoista eniten kolisivat piristävän raikas australialainen kauhupläjäys Talk to Me sekä unenomainen ja surumielisen kaunis Poika ja haikara. Innostuin myös Venetsian aaveista ja nyt haaveilen Kurpitsajuhlan lukemisesta.

Dungeons & Dragons: Honour Among Thieves oli ihan viihdyttävä, mutta ehkä aidot deedeefanit saavat siitäkin parhaat sävärit. Sen sijaan jo pari vuotta sitten ilmestynyt mutta nolosti jälkijunassa katsomani The Green Knight oli kerrassaan taivaallinen ilmestys. Tästä voinee päätellä miten mieluiten nautiskelen fantasiani, eli mahdollisimman synkkämielisenä ja epäironisesti. Syytän tästäkin lapsuuttani, jolloin näin Conanin ja Excaliburin eikä mikään ollut enää ennallaan.

Kirjoista mieleen jäivät erityisesti Murhabotin päiväkirjat, Viimeinen tyttö, Ei enää Eddy ja Sinut on nähty. Tapahtumien saralla Finncon ja Ropecon olivat nörttäyskesän mehukkaimpia kohokohtia. 

Siinäpä ne tärkeimmät. Piti julkaista tämä jo viime vuoden lopussa mutta näköjään hiukan venähti. Sellaista se välillä on. Hauskoja pelejä kaikille ja olkoot noppajumalat armorikkaudessaan anteliaita!